Revengine - se siit� grungen melankoliasta

Melankolisen grungen, rockin ja metallin sekoitus oli se piste, josta Revengine aikoinaan aloitti taipaleensa. Desibeli.net haastatteli ryhm�� vuonna 2009, jolloin orkesteri oli jo kokenut, mutta samaan aikaan viel� junnuvaiheessa. Sittemmin hartiat ovat laventuneet ja vaikka haaveet musiikilla itsens� el�tt�misest� ovat kenties karisseet, pit�� ryhm� yh� t�ht�int� korkealla.

Desibeli.netin haastateltavaksi asettui yhteen vokalisti-kitaristi Antti Jokiranta. K�yd��nk� aluksi l�pi hieman historiaanne sitten vuoden 2009 haastattelun. Tuon j�lkeen kokoonpano n�ytt�� ainakin kasvaneen yhdell� kitaristilla. Mist�s 'uusi mies' l�ydettiin ja kuinka h�n muutti soundianne?

- Mirko Honkanen tiedettiin etel�pohjanmaan musapiireiss� jo entuudestaan taitavana kitaristina. Silloin t�ll�in vuosien varrella k�vi ajatuksissa, ett� voisko kaveria kys�ist� Revengineen hoitamaan toisen kitaran paikkaa. Mirko k�vikin sitten tsekkaamassa meid�n livehommia useampaan kertaan ja otettiin mies treeneihin. Ei siin� tarvinnut en�� mietti� kun jo ekoissa kokoontumisissa kaveri vakuutti musikaalisuudellaan ja taidoillaan.

Honkanen liittyi ryhm��n, joka oli jo ��nitt�m�ss� tulevaa albumiaan, mutta soundiin, ja etenkin livepuolella, vaikutus on ollut valtava. Kahden keih��n taktiikka siis toimii.

- My�s selloa Mirko soitti levylle useampaan raitaan. Siit� saatiin my�s uutta vivahdetta kappaleisiin. Niin, ja tyrk�ttiin me h�lle my�s mikki nen�n eteen, jotta saa Juhan (basisti Juha J�rvel�) kanssa hoitaa taustoja. On nimitt�in melkoisen hieno tunne, kun kolmi��ninen laulu natsaa kohdalleen.

Julkaisitte 10-luvun alkupuolella kaksi pitk�soittoa. Milt� The Absence ja Why Follow Road So Narrow -pitk�soitot nyt kuulostavat ja mit� niilt� opitte?

The Absence on raskaan riffittelyn levy. T�m� tehtiin nelihenkisen� silloisen kitaristin Ossi Hyt�sen kanssa ja riffimateriaali oli karkeasti noin puolet �Heavy Hyt�sen� k�sialaa. Toki, yhdess� sit�kin levy� tehtiin, mutta kappaleet niputettiin lopulliseen muotoon melko nopeasti. Silloinen musamakukin oli raskaamman puoleinen. T�n� p�iv�n� levy kuulostaa omaan korvaan edelleen samalta kuten silloin vuosikymmen sitten.

Mutkia suoristettiin soundien puolella ja biisirakenteita ei pohdittu ainakaan liiaksi. Why Follow Road So Narrow -levyn tiimoilla k�vi sitten isompi tuuri.

- Paikallinen pitk�n linjan muusikko ja yhteinen tuttava Latva-Teikarin Tapsa esitteli meid�t Laurilan Arskan kanssa toisillemme hieman ennen Apulannan soundchecki�, muistaakseni Karmassa Sein�joella talvella 2012. Laitettiin treenik�mp�ll� v�kerrettyj� demoja seuraavien kuukausien aikana Arskalle kuunteluun ja seuraavana kev��n� huomattiinkin olevamme jo Petrax-studiolla Hollolassa seuraamassa magneettinauhan suhinaa uusien biisien tiimoilta. T�ss� vaiheessa Revengine oli kerennyt kuihtua yhdell� kitaristilla, mutta siit� huolimatta usko omaan tekemiseen oli kovimmillaan pitk��n aikaan.

Studiosessiot jatkuivat Kuopiossa, Studio 33:n suojissa, jossa ryhm� p��si keskittym��n pelkk��n soittoon ja yleiseen hiomiseen.

- Ymm�rrettiin katsoa kappaleita tarkemmin my�s rakenteellisessa mieless�. Ja Arskan kanssa taottiin valtavasti taustalaulusovituksia, Juhakin lauloi taustoja joka kappaleeseen. Arska soitti mellotronia useassa biisiss�, joka toi kokonaissoundiin paljon syvyytt�.

- Tulevan levyn kappaleet on rakennettu ennen kaikkea tunne edell�. Ollaan luovuttu suurimmaksi osin pitk�hk�ist� niin kutsutuista alku- ja loppukoukeroista, jotka alkuaikoina vaikuttivat niin kovin t�rkeilt�.

N�in siirryttiin jouhevasti nykyhetkeen. Julkaisitte juuri Depressm-sinkun, joka kuuleman mukaan ennakoi kolmatta pitk�soittoa. Mink�lainen syntyhistoria sinkulla on - onko se seurannut teit� jo pitk��n ja kuinka oikea muoto lopulta l�ytyi?

-T�m�n kappaleen teematapailu syntyi kitaralla j�lleen t�ysin vahingossa treenien alussa, enk� osannut sit� lopettaakaan. Kun Jouni alkoi iskem��n t�t� samaa tomikomppia, mik� on nyky��n samassa alkuper�isess� muodossa, en halunnutkaan lopettaa. Jotenkin palat vain loksahtivat heti paikoilleen. Laulumelodia oli melko pitk�lle sama s�keiss�. Sanojahan t�h�n aloin tarkentamaan vasta kun olin k�rsinyt helvetinmoisesta p��kivusta puolisen vuotta. Oli nimitt�in melko masentava fiilis kun ei voinut sormea kohottaa ilman ett� silm�n taakse olisi painettu ohuella ja ter�v�ll� ter�spuikolla. Sanoituksissa puhutaan my�s pillereist� � kliseist� tai ei, mutta sain tosiaan kaikkea muuta kuin oikeaa hoitoa t�h�n p��kipuun.

- Jos jotain hyv�� tulee nyt siit� mieleen, niin hauras ja rikkin�inen fiilis tuli taltioitua. Sit� en saa en�� samalla tapaa haavoittuneesti edes laulettua, mutta muistan olotilan hyvin kun vain vapisin ja hikosin. Joka puolella piti olla pime�� ettei silmiin satu.

Ent� miss� vaiheessa tuleva pitk�soitto on t�ll� hetkell�? Onko jotain p�iv�m��ri� jo ly�ty lukkoon?

- Pitk�soitto on ��nitetty, miksattu ja masteroitu valmiiksi, ja se kantaa nime� Everyone Knows This Is Temporary. Nimi sopii valitettavan hyvin nykyiseen maailman tilaan. Ensimm�isen singlen demo��nityksist� valmiiden ��nitettyjen kappaleiden miksaukseen ja masterointiin kului vajaa kolme vuotta. Tehtiin useampia sessioita todella harkiten ja ilolla, b�ndin j�tkien aikataulumahdollisuuksien mukaan. Eik� se tietty ilmaista ollut, t�ytyi v�lill� keikkaakin heitt�� jotta saatiin sessiot maksuun.

- On tarkoitus laittaa ulos viel� pari-kolme sinkkua ennen kokopitk��. Kenties musavideo tai kaksi. Se on vain niin j�nn� juttu, ett� kokopitk�n julkaisu unohtuu t�ss� hektisess� maailmanmenossa suurelta osalta yleis�� liian nopeasti ja siit� syyst� on mietitty strategiana �pala palalta pihalle�.

Pandemiasta puhuttaessa - kuinka paljon se on vaikuttanut teihin yhtyeen�? Onko v�limatkat pidetty kunnossa ja kuinka yhteisty� sujuu verkon yli - vai oletteko l�hteneet puuhaamaan moisia lainkaan?

- Vaikka sit� �el�m�� ja elektroniikkaa� onkin mahdollista k�ytt�� ja kommunikoida, � jopa soittaa b�ndin� verkon v�lityksell�, ei se ole korvannut hyvi� pitki� treenej� ja palavereja b�ndin kanssa. Sen verran vanhan koulukunnan henke� on ajatusmaailmassakin, musiikin ohella. Kokoontumisia on valitettavasti hieman harvemmin.

Vuonna 2018 teilt� ilmestyi Lust-sinkku. Tuleeko sekin p��tym��n tulevalle albumille?

- Kyll�. Lust on sijoitettu sopivaan kohtaan levyn kulkuun n�hden ja sielt� kuuntelija saa omanlaisen hetken rauhoittumiseen.



Depressm-kappale kuulostaa mielest�ni vahvasti teille, mutta samalla soundissanne on tapahtunut pient� kehityst� ja siirtym��. Pohjakiven� taitaa edelleen palvella grunge, mutta biisist� tulee ensiksi mieleen Revengine. Kuinka itse koette soundinne ja juttunne kehittyneen - ja kuinka voimakkaasti olette pyrkineet muovaamaan kehityst�?

- Soundin kehitys on varmastikin monen tekij�n summa. Sielt� l�ytyy se melankolia edelleen, Arskan preesens taiteellisena co-producerina on vaikuttanut soundiin mm. siten ett� ��nimaailmaan on saatu kaivettua valtavasti enemm�n mausteita ja elementtej�. Esimerkiksi lead-laulua oon voinut vet�� pari ottoa talteen, jolla on saatu tietynlaista harmoniaa aikaiseksi. Taustalauluja ja stemmoja ja niiden tuplauksia eri tyyleill� on vedettykin sitten hulppeasti useampia rinnakkaisia raitoja ja lis�ksi eri melodioilla. Sek� minun ett� Juhan laulamina.

- Laulujen lis��misen rinnalle t�ytyy nostaa esiin aina arvokkuutta huokuva sellosoundi sek� haikeat mellotron-osuudet tukemassa kappaleen henke�. On Arska sinne saanut taiottua my�s s�hk�isi� arpeggioita, kuten mm. Diminish-kappaleen osista tulee ilmi. T�ytyy sanoa, ett� jokaisella meill� on tapahtunut kehityst�, merkitt�vimp�n� asiana kenties tekemisen tarkkuus. Ja esimerkkin�; nyt kun lead-kitaristi voi t�r�ytt�� k�yt�nn�ss� millaisen soolon vain, voidaan kappale luoda juuri sellaiseksi, kun halutaan.

20-luku on jo hyv�ss� vauhdissa ja Revenginen leiriss� on tapahtunut my�s kaikenlaista. Ajatusasteella on kevyemp��n tyylilajiin paremmin istuva teemalevy ja intoa riitt�� porukassa. Maailmassa riitt�� kuitenkin viel� valloitettavaa.



- Revenginen juttua on taisteltu maailmalle nyt levynteon aikaan huomattavasti isommin kuin ennen. Ollaan panostettu musiikin levitt�miseen Spotify-kuuntelijoiden kautta. Pikkuhiljaa homma nousee suosta, ainakin usko on kova. Yhdysvalloissa, Brasiliassa ja Suomessa on tilastojen mukaan t�ll� hetkell� eniten Revenginen kuuntelijoita.

- Hyv�� on my�s se, ett� meill� on mahdollisuudet tehd� musiikkia omilla ehdoilla ottamatta viel� paineita taloudellisesta menestyksest�, verrattuna siihen joukkoon maailmalla joka el�� pelk�st��n oman musiikillisen ty�n kannattelemana. Valtaosa artisteista kun on j��nyt kovaan ahdinkoon keikkojen h�vitty�, eik� ne pienet stream-korvaukset kannattele.

- Kilpailu ihmisten ajasta on ��rimm�isen kovaa. On niin monenlaista virikett�; ty�t�, tv-ohjelmaa, somea, streamausalustaa, radiokanavaa, ajanvietepalvelua, harrastusta, ynn� muita asioita, jotka pit�v�t nykyihmisen kovin kiireisen�. N�iden v�liin kun yritt�� saada Revenginen uutta sinkkua ihmisen korville ja p��n sis��n, niin aikamoinen velho saa olla ett� siin� onnistuu.

Kilpailu on siis kova ja samalla ty�kalupakkien sisustat jatkavat kasvuaan. Treenisdemo mik� riitti vuonna 2008 on nyt korvattava huippustudiolla ty�stetyll� promolla.

- Masterointiprosessi uudelle levylle tehtiin ekaa kertaa eritt�in mielenkiintoisella tavalla ja se kannatti, sek� erityisesti yll�tti! Tilattiin nimitt�in testimasterointi singlest� usealta eri taholta ja mukana oli kansainv�lisesti nimekk�impin� masterointistudioina mm. PLX Mastering ja Bernie Grundman Mastering Yhdysvalloista sek� Abbey Road Studios Briteist�. Pidettiin oikein erillinen kuuntelusessio analysoiden eri studioilla tehdyt masterit t�ysin sokkona kilpailuttaen siis pelkk� soundi ilman tietoa hintalapusta. Ei siis annettu hinnan vaikuttaa arvostelukykyyn, pelk�n musiikillisen kokemuksen.

- Sen verran t�ytyy sanoa t�st� opittuna, ett� kyll� suomalainen tarkkuus tehd� asioita kest�� suuren kansainv�lisen vertailun t�ll�kin erikoisalalla. Nimitt�in ehdottomasti eniten pisteit� tuli tauluun tamperelaisen Kesthouse Masteringin Jasse Kestin masteroimasta versiosta.

Maailmaluokan puitteista ja ty�kaluista ajatus siirtyy viel� itse biisimateriaaliin. T�ll�kin saralla on hyv� muistaa, ett� t�rkeint� on kuitenkin se tuotteen ydin: itse biisi. Revenginen tapauksessa t�m� tarkoitti sit�, ett� roskakorin kansi paukkui, kun albumin materiaalista karsittiin roskat pois.

Mit� seuraavaksi? Onko luvassa lis�� pienjulkaisuja, spesiaalimpia virityksi� ja yhteisty�juttuja?

Seuraavasta singlest� on mietitty julkaisu viel� t�lle vuotta. Musavideon kuvaus on valtaosin tehty. Viritteill� on yksi kovempi keikka, mik�li rajoitukset eiv�t kaada suunnitelmaa. My�s musavideon julkkarikeikka on suunnitteilla. Kyll� t�m� maailmantilanne niin sekaisin t�m�nkin homman on saanut. Onneksi se on vain v�liaikaista. T�st� kun selvi�� hengiss�, niin homma l�htee nousemaan. Niin sen t�ytyy olla.



Lopuksi sana on viel� vapaa, eli jos jotain j�i kertomatta niin nyt olisi se aika.

- Kiitos paljon haastattelusta. T�ss� piti kelata aika syv�llisestikin asioita. On virkist�v�� huomata ett� asiat on oikeastaan oikein hyvin. Se siit� grungen melankoliasta?

Melankoliaa on kyll� ilman grungeakin. Desibeli.net kiitt�� haastattelusta ja j�� odottamaan luvattua seuraavaa pitk�soittoa.

Haastattelu: Mika Roth, kuvat: Laura Morgan