Haastattelut

Possible Space – luonnotonta pop-musiikkia

04.03.2022



Levyarviossa totean, että Wrong Kind of Music on rikkinäinen levy. Se tuntuu heijastavan syntyaikojensa repaleisuutta mikä korostuu rakenteissa, sekä oudoiksikin laskettavissa muodoissa. Perinteisempien pop-biisien väleihin on noussut kulmikkaita instrumentaaleja, jotka antavat albumille hajanaisen ja sirpalemaisen vaikutelman. Mutta noista sirpaleista ja paloista rakentuu kiistatta jotain uutta, ainakin omasta mielestäni. Kuinka päädyit juuri tämän kaltaiseen muotoon ja kuinka vaikeaa se oli lopulta saavuttaa?

- Tällainen muoto sopi kuvaamaan maailmaa ja ennen kaikkea omaa mielentilaani vuonna 2020: ristiriitoja, ahdistusta ja umpikujaan joutumista sekä kaipuuta johonkin muuhun aikaan ja paikkaan. Saattaa kuulostaa oudolta, mutta sain tähän idean kuunnellessani Primal Screamin levyä Screamadelica. Sillä levyllä on melko suuria kontrasteja esimerkiksi gospel-tyyppisen aloituskappaleen ja Andrew Weatherallin tuotantojen välillä. Jossain mielessä yritin samaa mutta omalla tyylilläni ja muilla genreillä. Ja kyllähän esimerkiksi monilla 1970-luvun levyillä tyylilajien vaihtelu on melkoista.

Puhe kääntyy David Bowien klassikkolevyjen suuntaan, sillä niiden vaikutus on ilmeinen.

- Mainitsit arviossa Bowien Low ja ”Heroes” -levyt, joissa suoremman rockin jälkeen tulee ambient-tyyppisiä, suureksi osaksi instrumentaalisia kappaleita. Bowie ja hänen erilaiset tyylinsä ovat Possible Spacen musiikkia tehdessäni kuuluneet tärkeimpiin vaikuttajiini. Uudemmasta musiikista minuun vaikutti Melody’s Echo Chamberin levy Bon Voyage. Se on hyvin kaunis mutta rikkonainen levy, jossa genret ja kielet vaihtelevat yksittäisten kappaleiden sisällä.

Possible Space Nostat myös esiin ensimmäisen maailmansodan jälkeiset vuodet, jotka toivat muassaan 'kultaisen 20-luvun'. Mitä 1920-luku edustaa sinulle ja kuinka sen koet?

- Suhtaudun 1920-lukuun ja moniin muihin aikakausiin romantisoidun nostalgisesti. Kuten monia, Babylon Berlin -sarja viehätti minuakin. Pidän kyllä myös oikeista 1920-luvun elokuvista (mm. Pandoran lipas, Nosferatu, Metropolis) ja aikakauden musiikista (mm. Kurt Weill, Maurice Ravel). Kännykässäni on taustakuvana hurmaava valokuva Berliinin Eldorado-klubilla esiintyneestä drag-taiteilija Muguettesta. Kuva edustaa sitä, miten haluan sen aikakauden nähdä. Todellisuudessahan 1920-luku oli silti hyvin ristiriitainen aikakausi. Näkyvissä oli huolestuttavia merkkejä, jotka lopulta johtivat toiseen maailmansotaan. Eldorado-klubikin suljettiin 1930-luvun alussa ja rakennukseen tuli natsien propagandakeskus.

Huolestuttavia merkkejä on jälleen nähtävissä ja maailmaa voi olla vaikea parantaa, mutta aina voi toivoa parasta. Tuota kaipuuta muutokseen heijastelee myös Wrong Kind of Music -levyn julkaiseminen. Voiko ja pitääkö musiikilla pyrkiä muuttamaan maailmaa?

- Musiikki on kuulunut merkittävällä tavalla moniin yhteiskunnallisiin murroksiin. Mutta onko se saanut aikaan muutoksia vai ollut vain osana niissä? Synnyttikö Beatles 60-luvun vai 60-luku Beatlesin? Itse en kuvittele kykeneväni muuttamaan maailmaa musiikillani – en ainakaan niin kauan kuin näkyvyyteni on hyvin marginaalista. En myöskään ajattele itseäni kovinkaan poliittiseksi artistiksi, joten sanoituksillani en varmasti pystyisi saamaan aikaan yhteiskunnallista muutosta.

Albumin helpoimmat siivut ovat kiistatta erittäin tanssittava Arabella ja pop-kaavojaan taiten hyödyntävä Someone Else's Life, jotka kummatkin toistavat klassisia elektron ja synamusiikin kaavoja. Arabellan historia osoittautuu hieman pidemmäksi.



- Olin kuullut Arabellan kertosäkeen unessa jo aikana ennen Possible Spacen aloittamista. Pari vuotta sitten olin talossa, jonka yhdessä asunnossa juhlittiin erittäin kovaäänisesti. Juhlien järjestäjän nimeksi paljastui unessa kuulemani Arabella. Tästä laulu sai aiheensa.

Arabella on upea kappale, mutta silti huomaan viihtyväni pidempään niiden 'hankalampien' raitojen parissa, mikä enteilee levyn kestävän pitkässä juoksussa mainiosti. Albumin sulkeva Space Above the Town / Spa Town -kappalekaksikko taitaa silti varastaa show'n muutenkin kuin massiivisuudellaan?

- Pitkien laulujen tekeminen ei sinänsä välttämättä ole vaikeampaa tai helpompaa kuin lyhyiden, mutta tällä kertaa ne osoittautuivat vaikeiksi tapauksiksi. Hylkäsin Space Above the Townin ensimmäisen version kokonaan ja aloitin uudestaan alusta. Ehkä jossain vaiheessa kuuntelen, mitä oikeastaan tein ensimmäiseen versioon ja mietin, keksisinkö sille jotain muuta käyttöä. Spa Town puolestaan tuntui välillä menevän mitäänsanomattomaksi ja välillä taas liian imeläksi.



Entä kuinka päädyit sijoittamaan juuri nämä kahdeksan raitaa tähän nimenomaiseen järjestykseen? Mielestäni kyseessä on teema-albumi, jota ei kannata kuunnella missään toisessa järjestyksessä...

- Kun olin päättänyt, millainen levyn rakenne olisi, järjestys syntyi melko luonnollisesti. Jossain vaiheessa Someone Else’s Life oli kolmantena ja Arabella viidentenä, mutta muilta osin en tainnut edes harkita mitään muuta. Olen samaa mieltä, että albumia ei kannata kuunnella muussa järjestyksessä.

Eivätkä asiat ole suinkaan seisahtuneet, vaan uuden levyn tekoprosessi on jo käynnistynyt. Suuntaviivoja on vielä vaikea hahmottaa, mutta jotenkin tarina tullee jatkumaan. Jopa muoto saattaa vaihtua, sillä albumi ei ole enää kiveen hakattu ’ainoa oikea muoto’.

Possible Space - Yksi minua kiinnostava asia olisi levyn julkaiseminen usean gramofonilevyn albumina. Tosin näillä biisien pituuksilla se voisi aiheuttaa ongelmia, kun yhdelle savikiekon puolelle menee 3–4 minuuttia. En edes tiedä, tehdäänkö jossain nykyään savikiekkoja. Voisi kuvitella, että joku olisi alkanut valmistaa niitä taas nykyään, kun vanhat formaatit kiinnostavat ihmisiä. Mutta toki myös vinyylilevyn julkaiseminen kiinnostaa.

Onko vielä jotain, jota haluaisit tuoda esiin, esimerkiksi ’väärän musiikin’ tiimoilta?

- Kahden vääränlaisen muusikon kuolema herätti viime vuonna paljon ajatuksia. Phil Spectorin musiikillinen tuotanto on saanut aikaan sekä ihastusta että vastustusta, mutta ikävä kyllä vääränlaisuus liittyy hänen kohdallaan ensisijaisesti persoonaan. Tämän asian suhteen en yritä puolustella häntä. Spector oli äärimmäisen vaikea ihminen ja lopulta murhaaja.

- Olen pitänyt paljon Spectorin massiivisesta tuotantotyylistä niin 60-luvun hittisingleillä (mm. The Ronettesin Be My Baby ja The Righteous Brothersin You’ve Lost That Lovin’ Feelin’) kuin joillakin 70-luvun albumeillakin (George Harrisonin All Things Must Pass, Leonard Cohenin Death of a Ladies’ Man). Silti olen ajatellut saaneeni häneltä vaikutteita enemmänkin välillisesti kuin suoraan. Oikeastaan vasta viime vuonna todella tajusin, kuinka oleellisessa osassa Spectorin äänivallit ovat minun vaikutteideni joukossa. Spectorin kuolema herätti minussa monenlaisia, osaksi hyvin vaikeita ajatuksia, ja niilläkin oli vaikutuksensa Wrong Kind of Music -levyn ristiriitaisuuteen. Nämä ajatukset palasivat mieleeni, kun kuulin tammikuussa 2022 The Ronettesin hienon laulajan, Phil Spectorin ex-vaimon Ronnie Spectorin kuolemasta. Tämä totesi Phil Spectorin olleen loistava tuottaja mutta surkea aviomies.



- Toisen suureellisen musiikin mestarin, Jim Steinmanin, vääränlaisuus ei onneksi liity persoonaan. Olen harvoin huomannut musiikin saavan aikaan samanlaista vihamielisyyttä kuin Steinmanin musiikki tuntuu monien kohdalla tehneen. Tällainen häpeilemätön mahtipontisuus näyttää heidän mielestään olevan jotakin aidosti väärää, eikä sen kuunteleminen tai varsinkaan kehuminen ole millään tavalla hyväksyttävää. Nyt sitten poistui keskuudestamme myös Steinmanin musiikin ehkä tunnetuin tulkitsija Meat Loaf.

- Harkitsin Wrong Kind of Music -levyn omistamista Steinmanin ja Spectorin muistolle. Spectoriin liittyvät asiat tuntuivat kuitenkin minulle liian vaikeilta. Ehkä minun olisi pitänyt omistaa levy Steinmanin muistolle ja Spectorin musiikilliselle tuotannolle.

Näihin sanoihin on hyvä päättää juttutuokio. Desibeli.net kiittää ja nostaa hattua edesmenneille, väärää musiikkia ei ole olemassakaan.

Haastattelu: Mika Roth, kuvat: Possible Space




Lukukertoja: 3238
Facebook
Artistihaku
Haastattelussa myös