Ajankohtaista

The Breath of Life: Echoes of Time – A 39-Year Musical Anthology

22.02.2024



Kierteisemmin iskevä Go Away kolisuttelee taas noitamaisemman suunnan viittoja, vinkaten jo tulevista käänteistä. Vuoden 1994 Shining EP saa toimia kokoelman saranana, tunnelmallisen Kutna Horan johdattaessa 90-luvun jälkimmäiselle puoliskolle. Nämä vuodet jakavat fanien mielipiteitä vahvasti, mutta jälkiviisaus on turhaa lähes kolmen vuosikymmenen jälkeen.

Vuoden 1995 Lost Children päätti monella tapaa bändin ensimmäisen kultakauden, mitä kokoelmalle nostetut neljä raitaa vain korostavat. Dramaattisuus ja syvä sielukkuus vaihtuivat uusiin tuuliin ja seuraavana vuonna julkaistu Sweet Party virtaviivaisti sekä ysäritti belgialaisten soundia armotta. Olemme ehkä vieläkin liian lähellä muutosten syitä ja seurauksia, mutta yhtäkaikki suuntaa muutettiin selvästi.

Vuosien 1996–2016 väliseltä ajalta kuullaankin vain kuusi kappaletta, vaikka levyjä julkaistiin noina vuosina yhä tasaiseen tahtiin. Kyseisen ajanjakson biiseistä ei vain tahdo löytyä sitä samaa paloa, joka leimasi bändin vimmaisempia alkuaikoja. Vuoden 2012 näyte The Dark Side on toki tarttuva numero, mutta soundaa tyystin jonkin toisen ryhmän tekeleeltä – negatiivisella tavalla.



Vaan mitä suurempi pudotus sitä korkeampi nousu. The Breath of Lifen tapauksessa taian löytyminen osuu samoihin alkuperäisen kitaristin, Philippe Mauroyn, paluun kanssa. Tuon jälkeen alkuperäisen kolmikon ja heitä täydentävän Didier Czepczyk hedelmät ovat maistuneet kahta herkullisemmille, kun bändi lakkasi tempomasta soundiaan vastaan ja löysi luonnollisempia tapoja sen päivitykseen.

Vuoden 2017 Under the Falling Stars käykin modernimman goottirockin klassikosta, jolta tälle kokoelmalle on mahtunut kuusi raitaa. Perinteisen goottirockin rinnalle ja ehkä yllekin nousevat postpunk-pitoisuudet osuvat toistuvasti kohdilleen. Vokalisti Isabelle Dekeyser on saanut sävyjä ilmaisuunsa ja Giovanni Bortolinin viulu tekee herkullisia ryntäyksiä etulinjoille. Blackoutin räiskyvät energiat ja A New Realityn jylhä rauhallisuus ovat saman maalauksen eri puolia, bändin tehdessä juuri sitä missä se on aina ollut parhaimmillaan: jotain sääntökirjojen sivuun jäävää ja täten jännittävämpää.

Toistaiseksi uusin pitkäsoitto, Sparks Around Us, on tietysti hyvin edustettuna oikein viidellä raidalla, mutta tuossa on vain hiven kotiinpäin vetoa. Ja sopii muistaa uusimpien kappaleiden soivan kokoelman viimeisinä, eli matka niiden luokse on pitkä ja vaiherikas. She Is Not Real on napakkaa kitararockia ja She Wore a Crownin jouheva kulku elektronisempien pilvien lomassa ei jää taatusti huomiotta.



Vuoden 2020 Lockdown Sessionsin antia oleva David Bowie -coveri Ashes to Ashes on mainio jälkikirjoitus ja uuden EP:n nimibiisi Down We Go edustaa monellakin tapaa uutta aikaa. Belgialaiset kun ovat valmistautumassa tuleviin koitoksiin jo hyvää vauhtia ja näin kaikki tähän mennessä kuultu saadaan sievästi sidottua yhteen.

Mika Roth




Lukukertoja: 566
Facebook
Artistihaku
Ajankohtaisissa my�s