23.01.2025
Kärtsy 4 Sale palaa rikospaikalle, eikä todellakaan roihahda savuavaksi kasaksi tuhkaa. Vajaa kaksi vuotta sitten ilmestynyt Covers Himself And Others esitteli duon tavan yhdistää kitaraansa takova trubaduuri paukuttaviin rumpuihin ja kipinöitähän siinä sateli. Kaksikko versioi niin Waltaria kuin muitakin ja sama periaate ohjaa myös toista tulemista. Ei rajoja, ei pelkoa, eikä tarpeettomia sääntöjä.
Ensalö Music
Luovuus on kummallinen voima, jonka mystisyyttä ei voi kuin hiljaisesti kunnioittaa. Mitä luovaa sitten voi olla cover-levyssä, saattaa monikin pohtia tahoillaan. Kysymys on perusteltu ja kyseenalaistaminen paikallaan, sillä jo toinen 25 biisin annos lämmiteltyä tavaraa on paljon soitettavaa näinä päivinä. Tunnin ja 37 minuutin pläjäys ei kuitenkaan päästä tekijöitään helpolla ja suorastaan työntää kriitikoiden kouriin terävän näköisiä kivenmurikoita. Viihdymmekö siis vain emme, mistä Änblack on tehty?
Jo toisena kappaleena kuullaan Queenin legendaarinen Bohemian Rhapsody, jolla Kärtsy ei edes yritä päästä samoihin sfääreihin Freddie Mercuryn kanssa. Se ei ole toisaalta tarpeen, sillä kärtsytetty näkemys biisistä pelaa omilla korteillaan, säännöillään ja kaavoillaan. Sama yltiöpäinen rohkeus leimaa koko levyä ja toimii punaisena lankana halki 97 minuutin. Biisi kuin biisi otetaan duon käsittelyyn nimenomaan duon karsituin keinoin ja rajatuin ilmaisumuodoin. Taustojen kanssa ei fuskata, muovia ei tungeta maisemaa rakentamaan, kun on aika keskittyä olennaiseen: kunkin kappaleen ytimeen.
Kärtsy on luonut niin runsaasti materiaalia eri yhteyksissä, että versioitavaa riittää yllin kyllin, mutta niin vain myös ison maailman isoja kipaleita lainaillaan – taas. Sinkuksi valittu Vogue on tuplaversiointi, sillä Madonnan isoa hittiä työsti aikoinaan jo Waltari. Uusin näkemys kipaleesta on rempsakka akkarirallatus, jossa poljento nousee keulimaan, Salen rummutus rullaa ja hauskaa on, mutta kaiken rämpsytyksen keskellä lisukesalaattia pistetään lautaselle vain tarvittava määrä. Voguen tavoin Torcha!-pitkäsoitolta oleva Dance Electric saa myös roiskahtelevan muodon, mutta siitähän tässä on kyse: trubaduuri vetää ja rumpali antaa palaa.
Lainoissa on tehty myös ylväitä linjauksia. Baddingin tähdet tuikkivat nyt toisenlaista valoa, kun Stars loistaa melodramaattisena taivaan kannella. Melodia on sama, mutta muoto on kokenut niin valtaisan ravistelun, että ensitunnistamisen hetki oli vavahduttava. Eikä duo vedä kipaletta överiksi, vaan nostaa sen vain kirjaimellisesti toisenlaiselle jalustalle.