01.08.2025
Crewish on Nightwishin taustajoukoista muodostunut yhtye/projekti, joka esitt�� emob�ndin kappaleita sangen erilaisin versioin, painotuksin ja n�kemyksin. Alkunsa touhu sai ensimm�isen� pandemiavuotena ja Twice-albumi py�r�ytettiin samoilla suluilla vuonna 2022. Nyt on my�s digitaalinen maailma viimein auennut ryhm�n edess�, joten pieni nosto on paikallaan. Siisp� toistamiseen: Crewish & Twice!
OSK Crewish
Kuinka monta kertaa yksi vitsi jaksaa naurattaa? Yksiselitteist� vastausta moiseen kysymykseen ei tietenk��n voi antaa, mutta s��nn�t ovat hieman erilaiset musiikin saralla. Pohditaanpa vaikka El�kel�isten ja Apocalyptican tilannetta � hittej� humpaksi ja metallia jousiksi on saattanut h�r�ytt�� alussa muutamat makoisat naurut, mutta joskus kummat asiat kantavat kauemmas kuin kukaan olisi alussa uskonut.
Crewishin tapauksessa kaikki alkoi oletettavasti silkasta hulluttelusta ja irrottelun tarpeesta. Vuosi 2020 oli haastavaa aikaa, etenkin jos olit musiikkibisneksess� t�iss� ja huomasit leiv�n kadonneen p�yd�st� sek� merkint�jen kalenterista. Pandemian my�t� kaikki tuttu oli yht�kki� kadonnut. Ei keikkoja, ei t�it�, ei liksoja. Ja aikaa oli kaikilla vaikka ja kuinka.
Matka ideasta tekemiseen voi toisinaan olla pitk�, vaan ei t�ss� tapauksessa. Crewishin kohdalla kaikki alkoi jo vuonna 2020 ilmestyneest� Unemployed Blacksmits EP:st�, jonka kaikki viisi raitaa sis�llytettiin my�s loppuvuodesta 2022 alkujaan julkaistulle Twice-albumille. Ja olisihan se ollut t�ysin j�rjet�nt� hyl�t� noita ensimm�isen EP:n rakastettuja versioita, joista monet olivat Nightwishin isojen biisien hersyvi� n�kemyksi�. Sleeping Sunin kaari saattaa t�ks�hdell� siin� miss� rallikuskienglantikin, mutta kun kaikki palat pinotaan on kasassa jotain yll�tt�v�n erilaista � ja toimivaa.
Niin EP:n kuin sit� seuranneen pitk�soiton tyylillinen kolmiloikka on luultavasti ollut yksi perusideoista heti alussa, mik� on johtanut kauniisti sanottuna v�rikk��seen versiokatraaseen. Kaikkea kuullaan, eik� mik��n �lyv�l�ys ole luultavasti p��tynyt tyrm�tt�v�ksi suoriltaan. Samaisen EP:n Amaranth tuo auringon takaisin reggaen keinunnalla ja vaikka Wish I Had an Angel murjotaan miltei henkihieveriin, on Nuclear Assaultin mieleen tuovalla m�iskeell� my�s puolensa. Ihan oikeasti.
Kaikista eniten huomaan silti hekottelevani yh� ja edelleen Nemon parissa. Komiikka rakentuu t�ss� tapauksessa yhdistelm�st�, joka on paperilla t�ysi mahdottomuus. Eli AC/DC-soundin ja tyylin yhdist�misest� alkujaan herkk��n ja draamaltaan laajaan kappaleeseen. Nemo hy�tyy kuitenkin lopulta siit�, ett� Dirty Deeds Done Dirt Cheap ja Who Made Who ovat p��tyneet hikiet�isyydelle, jolloin v�liin puristuva pihvi maistuu entist�kin maukkaammalle. Kaikille kasarisen letke�n aussiehardrockin yst�ville nyt ainakin.