Crewish: Twice

Crewish on Nightwishin taustajoukoista muodostunut yhtye/projekti, joka esittää emobändin kappaleita sangen erilaisin versioin, painotuksin ja näkemyksin. Alkunsa touhu sai ensimmäisenä pandemiavuotena ja Twice-albumi pyöräytettiin samoilla suluilla vuonna 2022. Nyt on myös digitaalinen maailma viimein auennut ryhmän edessä, joten pieni nosto on paikallaan. Siispä toistamiseen: Crewish & Twice!

OSK Crewish

Kuinka monta kertaa yksi vitsi jaksaa naurattaa? Yksiselitteistä vastausta moiseen kysymykseen ei tietenkään voi antaa, mutta säännöt ovat hieman erilaiset musiikin saralla. Pohditaanpa vaikka Eläkeläisten ja Apocalyptican tilannetta – hittejä humpaksi ja metallia jousiksi on saattanut höräyttää alussa muutamat makoisat naurut, mutta joskus kummat asiat kantavat kauemmas kuin kukaan olisi alussa uskonut.

Crewishin tapauksessa kaikki alkoi oletettavasti silkasta hulluttelusta ja irrottelun tarpeesta. Vuosi 2020 oli haastavaa aikaa, etenkin jos olit musiikkibisneksessä töissä ja huomasit leivän kadonneen pöydästä sekä merkintöjen kalenterista. Pandemian myötä kaikki tuttu oli yhtäkkiä kadonnut. Ei keikkoja, ei töitä, ei liksoja. Ja aikaa oli kaikilla vaikka ja kuinka.

Matka ideasta tekemiseen voi toisinaan olla pitkä, vaan ei tässä tapauksessa. Crewishin kohdalla kaikki alkoi jo vuonna 2020 ilmestyneestä Unemployed Blacksmits EP:stä, jonka kaikki viisi raitaa sisällytettiin myös loppuvuodesta 2022 alkujaan julkaistulle Twice-albumille. Ja olisihan se ollut täysin järjetöntä hylätä noita ensimmäisen EP:n rakastettuja versioita, joista monet olivat Nightwishin isojen biisien hersyviä näkemyksiä. Sleeping Sunin kaari saattaa töksähdellä siinä missä rallikuskienglantikin, mutta kun kaikki palat pinotaan on kasassa jotain yllättävän erilaista – ja toimivaa.

Niin EP:n kuin sitä seuranneen pitkäsoiton tyylillinen kolmiloikka on luultavasti ollut yksi perusideoista heti alussa, mikä on johtanut kauniisti sanottuna värikkääseen versiokatraaseen. Kaikkea kuullaan, eikä mikään älyväläys ole luultavasti päätynyt tyrmättäväksi suoriltaan. Samaisen EP:n Amaranth tuo auringon takaisin reggaen keinunnalla ja vaikka Wish I Had an Angel murjotaan miltei henkihieveriin, on Nuclear Assaultin mieleen tuovalla mäiskeellä myös puolensa. Ihan oikeasti.

Kaikista eniten huomaan silti hekottelevani yhä ja edelleen Nemon parissa. Komiikka rakentuu tässä tapauksessa yhdistelmästä, joka on paperilla täysi mahdottomuus. Eli AC/DC-soundin ja tyylin yhdistämisestä alkujaan herkkään ja draamaltaan laajaan kappaleeseen. Nemo hyötyy kuitenkin lopulta siitä, että Dirty Deeds Done Dirt Cheap ja Who Made Who ovat päätyneet hikietäisyydelle, jolloin väliin puristuva pihvi maistuu entistäkin maukkaammalle. Kaikille kasarisen letkeän aussiehardrockin ystäville nyt ainakin.

Twicen uudemmista versioista ei montaa täysin samalle tasolle ponnistavaa hetkeä löydy, mutta Eva ansaitsee mielestäni erityismaininnan. Rautalanka ja suomalaisugrilainen kaihomieli ovat aina lähtökohtaisesti voittava pari, eikä Eva petä näissä tansseissa. Instrumentaalinen kaunokainen viekin potin kotiin kääntämällä ajan viisareita tavallaan. Rennoksi nuotiokitaroinniksi kääntynyt Last Ride of the Day laukkaa myös rohkeasti uuteen suuntaan, rikkomatta silti mitään alkuperäisen taianomaisuudesta.

Nostetaan vielä esiin levyn avaus, joka tarjoaa kunnon pamauksen useammallakin tasolla. Tarja Turunen ja Tapio Wilska tuovat painoarvoa sekä voimaa Dark Chest of Wonders -hirviölle. Siinä missä alkuperäinen on suhteellisen suora lanaus pitkin sinfonisen metallin saloja, lähtee Crewish harhailemaan industrial-soundien peikkometsiin. Lopputulemasta voi olla montaa mieltä, mutta ainakin se herättää taatusti syviä tuntoja puolesta ja vastaan.



Twice on kummia painotuksia omaava levy, jolta ei juuri kolmen ensimmäisen Nightwish-pitkäsoiton raitoja löydy. Kun sittemmin on vielä ilmestynyt kaksi uuttakin Nightwish-albumia olisi mielestäni tilausta ja paikkaa tarjolla kolmannelle annokselle. Tai ainakin itse olisin kovin kiinnostunut tutustumaan vaikkapa Deep Silent Completen, Harvestin ja ehkä jopa Tutankhamenin uusiin mahdollisuuksiin. Nyt kun Twice on saatu myös digitaaliseen maailmaan, on kaikki tietenkin mahdollista myös jatkolle.

Mika Roth