Pienet

Pienet ‚Äď Joulukuu 2010

08.12.2010


Deathrical Deathrical: Dark Saturnal

Synkkä melodinen metalli, jota myös dark metaliksi kutsutaan, on salolaisen Deathricalin valitsema tie. Yhtyeen toinen julkaisu Dark Saturnal on viiden kappaleen, sekä yhden pidemmän instru-intron muodostama kokonaisuus, joka yllättää niin kypsyydellään, tasapainoisuudellaan kuin voimallaankin.

Kolme vuotta sitten perustettu b√§ndi osoittaa melkoista rohkeutta operoimalla gootahtavan metallin, deathin sek√§ puhtaan m√∂rk√∂oopperan v√§limaastossa. N√§in vahvoilla tunnelmilla pelattaessa on aina vaarana kaatua liikaan teatraalisuuteen, mutta tuon sudenkuopan yhtye osaa onneksi v√§ltt√§√§. Kappaleista voi kuulla yh√§ l√§pi vaikutteet, mutta omaksuttuja asioita on selv√§sti prosessoitu, mink√§ johdosta Dark Saturnal kantaa ‚Äď paria horjahdusta lukuun ottamatta ‚Äď alusta loppuun saakka. Vokalistin rahkeet riitt√§v√§t m√∂re√§√§n ilmaisuun, mutta harvat puhtaat osuudet ovat selke√§sti heikko kohta. Samoin vauhdin kiihtyess√§ paketti pysyy suvantokohtia paremmin kasassa, mutta pienist√§ ongelmistaan huolimatta b√§ndin musiikki rullaa hyvin eteenp√§in. Nyt ei muuta kuin lis√§√§ keikkaa, kokemusta ja sit√§ kautta tuoreita ideoita jahtaamaan.

Mika Roth


Diamond Jam: Fire Ep

Jyv√§skyl√§l√§inen Diamond Jam oli viimeksi Desibelin sivuilla esill√§ Replay demonsa tiimoilta, eik√§ meno ole juuri noista p√§ivist√§ muuttunut. Tuore annos on kolmen biisin ja noin kolmentoista minuutin mittainen, eik√§ mielleyhtymi√§ 70-luvulle ja 80-luvun alkuun voi edelleenk√§√§n v√§ltt√§√§. Juudas pappi, moottorip√§√§ ja lyijyinen zeppeliini ovat mainioita esikuvia, joiden vaikutus kuuluu l√§pi vaivatta. Rytmiryhm√§ on omaksunut jykev√§n soundin, kitaristi osaa pit√§√§ r√∂nsyt aisoissa ja vokalistin √§√§ness√§ piisaa voimaa, eli kaikki on n√§ilt√§ osin kunnossa. Pient√§ nipottamista on kuitenkin pakko antaa itse biisimateriaalista, sill√§ siivuista olisi tiukemmalla sovittamisella saanut enemm√§n tehoja ulos. B√§ndi osaa ty√∂st√§√§ kappaleita ja ymm√§rt√§√§ mist√§ koko rock¬īn¬īrollissa on kyse, joten ehk√§ kannattaisi rohkeammin l√§hte√§ puskemaan omaan suuntaan. Hyv√§lt√§ vaikuttaa joka tapauksessa.

Mika Roth


Huojuva Lato Kaustisen talvet Huojuva Lato: Kaustisen talvet (EP)
Pilfink

Suonna Konosen johtama Huojuva Lato jatkaa Kaustisen talvet -EP:llä ammattitaitoisen countrymusiikin tiellä ja hädintuskin mikään on muuttunut sitten aiemmin tänä vuonna ilmestyneen Lähde länteen! -albumin. Kiireettömyys ja tarkemmin määrittelemätön hyvänolontunne jää päällimmäisenä mieleen, vaikka mitenkään kovin iloiseksi yhtyeen antia ei aina voi väittää. Tuttuus suhteessa albumiin johtuu tietty siitä, että EP:n viidestä biisistä kaksi reunimmaista ilmestyivät jo albumilla: Saattue Murmanskiin on lyhentynyt radiomuotoon, mutta Syvärin jouluyö on mukana tutussa kuosissaan.

Kaustisen talvet on tietysti pimeämmän vuodenajan vastaveto 2009 kesällä ilmestyneelle Kesäheinää -EP:lle. Nimibiisi, käännöslaina amerikkalaisen lauluntekijä Tom Pachecon The Hills Of Woodstockista, osoittautuu pienjulkaisun keskeisimmäksi teokseksi. Woodstockin Kaustiseksi kahdella tavalla muuntava suomennos sekä haikeanletkeä ja vahvasti komeasti, mutta perinneuskollisesti soivan stilikan varassa kulkeva biisi sopii yhtyeen pirtaan mainiosti. Sisäharrastuksista kertova Juon, juon, juon sekä nähtävästi aina ajankohtainen Miinus 30 eivät pompahda esiin erikoisuudellaan, mutta tällainenhan Huojuva Lato on: vähän tasapaksu ja haalea, kuin huoneenlämpöinen keskikalja keskellä talvea. Kyllä se silti maistuu, tilaisuuden tullen.

Jani Ekblom


Mysore: When All Shall Perish (EP)

Turkulais-salolainen Mysore sanoo saatteessaan soittavansa uuden sukupolven metallimusiikkia. Mit√§ se k√§yt√§nn√∂ss√§ tarkoittaa, on itselleni ep√§selv√§√§, mutta ainakin viiden biisin When All Shall Perish -EP:n perusteella siihen voisi liitty√§ vahvasti efektoitu elektroninen √§√§nimaailma, ajoittaiset vocoderin tai kaltaisensa laulunk√§sittelij√§n k√§ytt√∂ jne. Mik√§p√§ siin√§, hyvin ne sopivat Mysoren kauttaaltaan hyvin melodiseen √§√§nimaailmaan. Toki v√§lill√§ s√§keist√∂iss√§ runtataan raskaastikin, mutta kokonaisuus on raikas vaikkei sent√§√§n ilmavasta voi puhua ‚Äď sen verran t√§yteen on √§√§nikuva tungettu. Biisitk toimivat kuitenkin p√§√§osin hyvin, ja hauskahan se on seurata, kuinka elektroniset efektit, metalli ja keskitien radiopop niin sulavasti mukautuvat toisiinsa. Huonosti metallia kuuntelevana on silti fiilis, ett√§ on kuullut t√§m√§n aiemmin. Todenn√§k√∂isesti se johtuu melodioiden tuttuudesta, mutta tuskin v√§h√§st√§ s√§rm√§istymisest√§ olisi yhtyeelle haittaa. Silti, tyylins√§ tunteva l√§tty.

Jani Ekblom


Polar Ends Polar Ends: City Lights

Polar Ends jatkaa kolmannella pikkukiekollaan vaihtoehto-rockin melodisen puolen tutkailua. Kolmen biisin mittainen City Lights ei taiteellisilta saavutuksiltaan ehkä yllä aivan Charlie Chaplinin elokuvan tasolle, mutta kyllä näissäkin kaupungin valoissa riittää ihasteltavaa.

Bändin kaksi itse rustaamaa rallia osoittavat, että sävellyskynä on terävöitynyt entisestään. Nimibiisi City Lights risteilee mielenkiintoisesti melodiansa ympärillä, sortumatta turhaan toistoon. Seesteisempi Waves on myös mallikas siivu, vaikka viiden minuutin mitta venytetyltä tuntuukin. Yhtyeen perisynti on perinteisissä ratkaisuissa pysyttely, jota rikotaan ainoastaan coverin työstössä. Portishead-laina Sour Times nouseekin selkeästi lätyn kirkkaimmaksi hetkeksi, joten matkaa mestaruussarjaan on yhä jäljellä.

Mika Roth


Revulsion Revulsion: Undressing External Humanity

Brutaalia kuolometallia floridalaisittain tarjoaa Revulsion neljän siivun mittaisella esikoisellaan. Viisi vuotta tyyliään kypsytellyt yhtye ei juuri omaperäisyydellä hurmaa, mutta genren opit ja jipot ovat kieltämättä hallussa. Se riittääkö toisten tarkka kopiointi kovinkaan pitkälle, onkin sitten jo ihan toinen kysymys.

Paahto on raskasta, turhia kiemuroita tai sooloja ei kuulla, ja kokonaisuus on raskas sanan jokaisella merkityksellä. Viemäriosaston vokaalit vakuuttavat totaalisuudellaan ja kitaristit pitävät pakettia kasassa oivilla riffeillään, mutta liika tuttuuden tunne tahtoo tappaa touhusta väkisinkin hengen. Siispä lisää työstöä, persoonallisuutta ja edes jossain kohdin innovatiivisuutta niin eiköhän se siitä lähde. Perusasiat ovat kunnossa, mutta niin ne ovat lukemattomalla muullakin orkalla, joten nyt sitä tuoretta terää etsimään.

Mika Roth


Ei enempää Search: Ei Enempää

Kuusivuotias pirkanmaalainen Search on pistellyt narulle kaikkiaan kymmenen kappaletta, mutta paketin demomainen kokonaisuus sai lykk√§√§m√§√§n sen surutta Pieniin ruodittavaksi. Popin ja rockin kautta kohti raskaampia ja metallis√§r√∂isempi√§ maisemia siirtynyt nelikko liikkuu t√§ll√§ kokonaisuudella suoraviivaisesti suomeksi lauletun gospel-temaattisen musiikin parissa, jossa metallinen √§rh√§kk√§ s√§r√∂ ja vakavanaamainen jylhyys leimaavat pakettia. Miehist√§ sill√§ lailla hiukan puisevalla tavalla. Biisien ‚ÄĚhenkevyys‚ÄĚ nousee esiin l√§hinn√§ sanakuvien kautta, solistin aika yksioikoinen laulutulkinta nousee paahdosta esiin ihan kelvollisesti. Se ik√§√§n kuin polkee eteenp√§in raskasm√§tt√§v√§n musiikin auraamalla polulla. Muutamissa kohdin laulu taittuu corehtavaan ruoskintaan, mutta enemm√§n mausteena kuin itse tarkoituksena. Kun biisimateriaalista ei tunnu nousevan jollain muulla tavalla kuin ehk√§ aiheillaan raskaammin ruoskivan b√§ndipaljouden seasta erottuvia yksil√∂it√§, on Searchill√§ viel√§ matkaa j√§ljell√§.

Ilkka Valpasvuo


Swollen Eye View Swollen Eye View: Perpetual Slaughter

Swollen Eye View jatkaa tanakan deathin työstöä, pitkälti samassa hengessä kuin alkuvuodesta arvioidulla esikoisdemollaan. Tyylillisesti bändi sijoittuu sinne 90-luvun alun ruotsalaiseen lokeroon, jossa koskettimia ei tarvittu, eikä melodisesta vokalisoinnista ollut puhettakaan.

Yhtyeen merkittävin vahvuus lepää rouheissa riffeissä, joita ei tosin pystytä tukemaan riittävän tarttuvilla melodioilla. Etenkin Savage Resurrection kärsii ontuvasta lopputuloksesta, sillä biisin ideoista olisi voinut jalostaa ensiluokkaisen riuhtaisun. Kiekon soundit ovat positiivisella tavalla demomaiset, sillä tällaisessa rupuisessa raastossa on oma viehätyksensä, joka kuuluu olennaisena osana raakaan deathiin. Orkesteri on ottanut melkoisen loikan eteenpäin, joten eteläpohjalaisten seuraavia siirtoja kannattaa seurata tarkasti.

Mika Roth


The Fauna

Parivuotiaalla porilaisella The Fauna - yhtyeell√§ on soitossaan mukavan kipakka meininki. Mollimelodista mutta aggressiivista englanninkielist√§ s√§r√∂rokkia tahkoava viisimiehinen elukkalauma on nostanut narulle kolmen biisin kokonaisuuden, josta sen vahvuudeksi voi nostaa sopivan hiotun soundin ohella √§rh√§k√§n vauhdin. Ruoskamausteinen laulu ei karkaa silti onneksi balanssista eik√§ niin tee soittokaan vaan melodialle kumarretaan ja hengitt√§vyytt√§kin osataan hy√∂dynt√§√§. Ongelmaksi muodostuu t√§ss√§ vaiheessa se perinteisin ‚Äď eli biisimateriaali ei kohtuu yhten√§isest√§ ja huolella toteutetusta soundistaan huolimatta tiivist√§ timantteja. Toki Faunan ensimm√§inen tuotos on jo aika loppuun asti mietitty eik√§ materiaali miss√§√§n nimess√§ tylsint√§ vastaantulevaa rynkytyst√§ ole. Viisikon taito saada soundinsa vauhdista huolimatta kimaltelemaan on hatunnoston arvoista. Viel√§ kun saadaan jollain tasolla massasta nousevia s√§vellyksi√§ aikaan niin saattaahan porilaisia kuulla lis√§√§kin. Kyll√§ siell√§ jo jotain v√§reilee‚Ķ

Ilkka Valpasvuo


Throw Away Heroes Throw Away Heroes: Night Time Avengers (EP)

Nelivuotias helsinkiläinen rock-nelikko Throw Away Heroes jatkaa debyyttilevy Feel Aliven jälkeen pienemmällä annoksella kera Night Time Avengers -EP:n. Perinnetietoinen yhtye jatkaa neljän biisin pikkulevyllään hyviksi havaitsemiaan latuja, eli kyse on siis edelleen moderninretrosta rockista ja rollista. Parhaimmillaan Throw Away Heroes saa rullauksensa toimimaan hienosti, kuten kakkoskappaleella Ms. Monroe. Riemukkaaseen biisiin, joka noussee baarin nurkassa livenä esitettynä vieläkin riemukkaammaksi, on kasattu hyviä elementtejä hyvässä suhteessa. Feel Alive -arviossaan Desibelin Jani Ekblom kritisoi laulaja Tonpan kireää esitystapaa. Ensimmäisessä biisissä (Night Time Avengers) se hieman häiritsee, mutta loput kolme kappaletta mies hoitaa paremmin. Kaiken kaikkiaan kelpo esitys, joskin sitä aiemminkin peräänkuulutettua omaa ääntä voisi irrota vielä pari pykälää lisää.

Tuomas Tiainen


Jaakko Laitinen - Pekka Kumpulainen -split Jaakko Laitinen & Väärä raha/Pekka Kumpulainen: Split
Helmi Levyt

Helmi jatkaa oivallista julkaisupolitiikkaansa vinyylisinglellä, jolla esiintyy yksi tuore ja yksi tuoreempi nimi. Jaakko Laitinen Väärine rahoineen on tuttu aiemmin tänä vuonna ilmestyneeltä levyltään, joka esitteli yhtyeen hurtin lappilais-balkanilaisen poljennon. Seiskatuumaiselle prässätty juomalaulu Sivutien kautta kuuluu albumin parhaimmistoon. Turhan lyhyt mutta puutteellista pituuttaan ytimekkäämpi kappale on hyvä näyte siitä, mistä tässä yhtyeessä on kyse. Joka ikinen millimetri vinyylin uraa on silkkaa asiaa aina soundeja ja sanoituksia myöten.

K√§√§nt√∂puolen Pekka Kumpulainen sopii hyvin Laitisen ja kumppanien pirtaan. S√§√§llist√§ esittely√§ kaipaileva Kumpulainen frendeineen astuu backstagelta r√∂√∂kipaikan varjoon ja esitt√§√§ kappaleen Kaikki naiset on pahoja. Tupakkaisen tunkkainen √§√§nimaailma ja kappaleen juureva blues-askellus her√§tt√§v√§t enemm√§n kysymyksi√§ kuin antavat vastauksia, joten mielenkiinto on ainakin her√§nnyt t√§√§ll√§ p√§√§ss√§ vastaanotinta. Artistin MySpace-sivuilta muuten l√∂ytyy biisist√§ 80¬īs reggae -muottiin sovitettu versio. Yes-I, olemme kuulolla jatkon kannalta.

Tuomas Tiainen




Lukukertoja: 4202
Facebook
Artistihaku
Pienissš myŲs