Vesilaitos - konebassoa ja syntikkamelodioita tylyllä otteella
11.05.2004
Vesilaitoksen Hauskuttajien kuningas valittiin Soundin kuukauden demoksi huhtikuussa 2002, jonka jälkeen muun muassa yhtyeen laulaja on vaihtunut. Tuoreimman Elinkautinen -eepeen arviossani totesin yhtyeen konebassolla ja koskettimilla juoksevan soundin kasvaneen entistä hevimpään suuntaan. Miten itse kuvailisitte musiikkinne muutoksia toukokuun 2000 Avaamaan –äänitteen ja Elinkautisen välillä?
- Vesilaitos perustettiin aikoinaan basistia lukuun ottamatta rautalankabändin jäsenistöstä. Alunperin kuningasajatuksena oli tehdä rokin ja rautalangan yhdistelmää. Tätä ajatusta on jossain määrin toteutettu Avaamaan -äänitteellä. Tästä ideasta luovuttiin kuitenkin pikkuhiljaa, ja rautalankasoundi alkoi vaihtua pumppusäröksi. Vesilaitoksen oma tyyli alkoi vähitellen hahmottua Putoaminen -ep:n biisien myötä. Hauskuttajien kuningas oli ensimmäinen levy, jossa käytettiin konebassoa, ja myös ensimmäinen levy, jonka soundeihin oltiin tyytyväisiä. Konebasson tuomia mahdollisuuksia ei vielä tuolloin mietitty niin perusteellisesti kuin tänä päivänä, mutta toisaalta silloiset laitteetkin toivat jo omat rajoitteensa soundin kehittämiselle.
Seuraava käänteentekevä muutos oli siirtää kitaroilta lähes kaikki melodiat syntikalle. Tämä muutos on ensimmäistä kertaa kuultavissa Rangaistus -nimisessä kappaleessa, joka julkaistiin IFC-kokoelmalla. 2002 kesällä Ville Peurala poistui yhtyeestä, ja uudeksi laulajaksi valittiin Arto Sirkiä. Hommassa jatkettiin siitä mihin Villen lähdön jälkeen oli jääty. Tyyliä ei ollut tarkoitus muuttaa merkittävästi, mutta onhan selvää, että säveltäjän ja sanoittajan vaihtuessa ei jonkinlaiselta muutokselta voi välttyä. Näitä muutoksia on kuultavissa Puolimatka- ja Elinkautinen –äänitteillä.
Konebassoa ja vahvasti kosketinmausteita... Mistä konebasso iskostui osaksi Vesilaitoksen soundia?
- Muutoksen aikaan Vesilaitoksen basistina toimi Otso Alho perinteisen kielibasson varressa.
Idean isäntänä toimi Ville Peurala. Otso vihasi lavaesiintymistä, ja siirtyminen koskettimien taakse tuntui luontevalta
vaihtoehdolta, kun miestä muutenkin kiinnosti koneiden kanssa näprääminen. Lisäksi ajatuksena oli saada aikaan
epätavallisemman kuuloisia bassokuvioita ja –soundeja ja sillä tavalla kehittää bändin äänimaailmaa
omaleimaisemmaksi. Samaan aikaan alettiin pohtia mahdollisuuksia käyttää koneita myös rumpukompeissa.
Otso poistui bändistä Hauskuttajien kuninkaan jälkeen, mutta tavalliseen bassoon ei haluttu enää palata, vaan päätettiin jatkaa valitulla linjalla. Niinpä Kissu Ahokkaan vasen käsi peri Otsolta basistin viran. Kun vielä varmaotteiselle rumpalille klikin kanssa soittaminen ei tuottanut livenäkään vaikeuksia, pääsimme rustaamaan syntikan sekvensseriin bassojen lisäksi myös konerumpuja ja muita efektejä. Ja olimme tyytyväisiä valintaamme.
Yhtyeenne esittelytekstistä löytyy muun muassa ilmaukset ahdinko ja hullu maailma sekä tylyä musiikkia. Miksi juuri ahdinko ja tylyys?
- Ahdistusta ei tarvitse kaukaa hakea, eikä maailman mielettömyys liene kenellekään epäselvää. Näistä aineksista voi ammentaa loputtomasti aiheita tylyille biiseille. Valitettavasti. Vaaleanpunaiset ruusut ja vaahtokarkit biisien teemoina eivät ole tästä maailmasta.
Kerrotteko te koskaan basistivitsejä keikoillanne?
- Emme ole huumorimiehiä.
Mitkä tai ketkä ovat Vesilaitoksen musiikin vahvimmat vaikuttajat?
- Tietysti on paljon loistavia mättö- ja konemusiikkibändejä joilla saattaa olla jonkinlainen vaikutus Vesilaitoksen musiikkiin. Mutta jos jotain täytyy erikseen mainita, niin Orchestral Maneuvres in the Dark, ja tietysti Pet Shop Boys – eikö kukaan ole huomannut, että It´s a sin on vaikuttanut jokaiseen Vesilaitoksen kappaleeseen?
Keikkanne ovat kuuleman mukaan melko hikisiä. Mistä nousevat parhaat keikkamuistot?
- Parhaat keikkamuistot syntyvät siitä, kun keikan jälkeen takahuoneeseen tunkee hikisiä ihmisiä taputtelemaan hikisiä soittajia ja hehkuttamaan, että olipa helvetin kova keikka. Toisaalta tien päällä oleminen on aina hauskaa, ainakin tässä vaiheessa kun Suomen kaikkia keikkapaikkoja ei vielä ole nähty sataan kertaan. Helsinkiläisen ravintolalaiva Wäiskin matala katto jättää ainakin tuntuvimmat keikkamuistot. Wäiskin keikka on epäonnistunut jos ei kukaan hiero patteja päässään keikan jälkeen... Semifinaalissa taas saa patteja päähänsä, kun ei katso eteensä. Pienillä miehillä itsetunto kohenee ja on hymy herkässä kun 190-senttinen laulaja iskee päänsä mennen tullen lavan reunalla olevaan kantavaan pilariin ja hoipertelee epätietoisena tukea etsien…
Vesilaitos on aika mielenkiintoinen nimi rokkibändille. Miten päädyitte nimivalintaan?
- Nimen keksiminen rokkibändille tuntui hankalalta tehtävältä, joten aloimme tehtävän helpottamiseksi miettiä, voisiko nimen kenties varastaa jostain kirjasta. Ville oli hiljattain lukenut E.L. Doctorowin tummasäyisen romaanin nimeltä Vesilaitos ja ehdotti sitä bändin nimeksi. Se alkoi kuulostaa hyvältä – siinähän yhdistyvät laitoksen kolkkous ja veden melodisuus, kuten bändin musiikissakin on tarkoitus.
Vesilaitos on yksi Independent Fruit Companyn ”tallista” löytyvistä yhtyeistä. Miten yhteistyö pienlevy-yhtiön kanssa on sujunut?
- Yhteistyötä on koitettu jatkuvasti ylläpitää, koska yhteistyö näissä hommissa on elintärkeää. Yksi kokoelmalevy on tehty ja muutamia yhteiskeikkoja, joita toivottavasti tulee jatkossa lisää. Musiikillisen yhteistyön lisäksi Ville Könönen on toimittanut Vesilaitoksen levyjä ja ollut monesti tiedonlähteenä ulkomusiikillisissa kysymyksissä, kiitos Villelle. Yhteistyö on sujunut hyvin ja tulee toivottavasti tiivistymään entisestään.
Onko Vesilaitoksella omaa mottoa?
- Miksi tehdä hommat huonosti, kun ne voi tehdä hyvinkin.
Millaista palautetta Vesilaitokselle on kantautunut uudesta tuotoksesta? Hurraahuutoja, buuausta, olankohautuksia?
- Suurin osa palautteesta on ollut ylistävää. Keikoilla vastaanotto on ollut hyvä ja varsinkin nettisivujen vieraskirjaan on tullut uusista kappaleista loistavaa palautetta. Nettisivuille tuleva palaute onkin erityisen tärkeää, koska tämä tulee suoraan kuuntelijoilta. On mielenkiintoista seurata vieraskirjaa kun kappaleet on asennettu kuunneltavaksi. Tässä yksi lainaus vieraskirjasta:
Vitun kova levy (lähettäjä Mikko, 17.02.2004);
Tulihan se sieltä. Ja kannatti odottaa. Ehdin kuunnella vasta kaksi ekaa biisiä, mutta ainakin ne olivat ihan vitun hyviä!!! Kunhan pääsen kuulemaan nämä keikalla... En tajua, miksei teillä vielä ole levytyssopimusta. Jos minulla olisi levy-yhtiö, maksaisin vaikka miljoona euroa että saisin teidät talliini.
Jaatte tuoretta äänitettä keikoilla veloituksetta. Miksi?
- Levyjä voi myös tilata sähköpostilla ilmaiseksi, ja kaikki kappaleet ovat imuroitavissa nettisivuillamme. Eihän ole mitään järkeä tässä vaiheessa asettaa jarrua musiikin leviämiselle. Jos joku on vähänkin kiinnostunut Vesilaitoksen tyylisestä musiikista, niin levy kouraan ja kotiin kuuntelemaan! Onpa sitäkin sattunut, että keikan jälkeen ihminen, joka ei aiemmin tiennyt bändistä mitään, on tullut kysymään, saako ottaa toisenkin levyn kaverille vietäväksi. Musiikkia ihmisille!!
Ilkka Valpasvuo, kuva Vesilaitos
