03.02.2005
On The Rocks/Helsinki
On The Rocksin torstai-illassa uransa toisen pitk�soiton julkaisua juhlinut Velcra vastasi suurimmaksi osaksi itse bileidens� ohjelmasta. Lauteille ei n�in ollen kavunnut itse juhlakalun lis�ksi muita kuin l�mmittelij�n pestin 10 minuutin showllaan hoitanut outo klovninaamainen l�vistelij�. Kyseinen herra viihdytti hetken yleis�� estradilla tuikkimalla itseens� neuoloja ja ruiskuja niin ett� tuntui � ja roiskui. Onneksi suurin osa lavalla roiskuneesta nesteest� ei ollut verta, kuten olisi voinut kuvitella. Kuuden euron lipulla on n�hty usein m��r�llisesti ja ajallisesti enemm�nkin viihdykett�, mutta kun kyseess� on Velcran tasoinen pumppu en mutise ohjelman v�hyydest� sen enemp��.
Olin saanut Velcran uuden pitk�soiton k�siini vasta reilua p�iv�� aiemmin, joten keikkaan valmistautuminen oli hieman puolinaista. Toki osasin yhtyeen antamien haastattelujen perusteella odottaa linjan rankistumista, mutta en olisi siltik��n arvannut menon jyrkentyneen ihan n�in reilusti. Eip� sen puoleen, t�m� �uusi� Velcran soundi on mielest�ni eritt�in onnistunut ja itse asiassa tuiki tarpeellinen askel b�ndin kehityksess�. Yhtye on onnistunut uuttamaan tyylist��n sen olennaisen ja viem��n ilmaisuaan eteenp�in eritt�in ennakkoluulottomalla asenteella.
L�vistys-shown p��tytty� eteen pakkautunut yleis� odotti selv�sti keikan alkavan saman tien, mutta illan dj otti ja py�r�ytti viel� pari rallia ennen p��tapahtuman k�ynnistymist�. T�m� pieni viivytys selv�sti hermostutti joitain, ja niinp� alkunauhan vihdoin k�ynnistyess� tunnelma s�hk�istyi todella nopeasti. Ensimm�isen� lavalle kapuavassa viisikossa huomio kiinnittyi yhtyeen koneosastosta, koskettimista ja sampleista vastaavaan DJ Freakiin, joka on t�t� nyky� totta tosiaan nimens� arvoinen ilmestys. Kylpytakki ja nahka/niittinaamio on pukuyhdistelm�n� voittamaton, niinp� pisteet illan tyylikk�imm�st� asukokonaisuudesta onkin annettava muitta mutkitta arvon herralle.
Yleisesti tunnettu totuushan on ett� huonoa Velcran keikkaa ei olekaan, mutta t�ll� kertaa b�ndin kone oli trimmattu viel� erikoiskovaan vireeseen, n�in erikoisen illan kunniaksi. Kun setti polkaistiin liikkeelle oli kokonaiskuva hyvin nopeasti kristallin kirkas. Velcra oli saapunut potkimaan yleis���n persauksille, ja yleis� oli saapunut paikalle saadakseen potkua talven turruttamiin takalistoihinsa. Setin alusta jatkunut yht�mittainen r�iske kesti muutaman biisin verran aina Corruptionin loppuun asti, jonka j�lkeen saatiin kuulla vasta ensimm�inen lyhyt v�lispiikki.
Erityisen vahvat soundit vakuuttivat heti k�ttelyss� ja kun alkum�yhennyksen kruunuksi vet�istiin uusi singlebiisi Water Is Getting High k�vi tila lavan edustalla jo ahtaaksi. Tuoreen sinkun tavoin uudelta levylt� l�ytyv�t Our Will Against Their Will ja Memory Loss sek� vanha takuu�ss� My Law iskiv�t niinik��n 10 kilon lekan tavoin yleis�n kollektiiviseen tajuntaan. Vaihtelua kaahaukselle tarjottiin my�skin uudelta levylt� napatuilla For My Loneliness I Pay ja I Can't Tell The Sun From The Moon raidoilla, jotka yhdisteliv�t hieman hitaammilla nopeuksilla raskautta pehme�mpiin tunnelmiin. N�iss� harvemmissa suvantokohdissa vokalisti Jessi sek� DJ Freak loivat joitain todella upeita v�l�yksi�, ja erityisesti Jessin entisest��n kasvanut repertuaari p��si paremmin oikeuksiinsa.
Varsinaisen setin loppuun tarjottiin viel� uudelta pitk�soitolta kipaleet Hotel Alcatraz sek� tiukasti rullaava avauraita War Is Peace, jonka aikana lavan edusta intoutui j�lleen tiukkaan liikkeeseen. T�m�n j�lkeen keikan virallinen osuus oli ohitse, tosin ainoastaan rytmiryhm� sek� Jessi varsinaisesti j�ttiv�t lavan. Dj Freak ei edes vaivautunut poistumaan postinsa takaa, mit� nyt otti bissepullon eteens� ja piti pient� tausta��nt� yll�. Lis�� viihdykett� oli siis luvassa ja kuten k�sikirjoituksessa luki, taputti yleis� suosikkinsa takaisin lauteille hyvin m��r�tietoisesti ja nopeasti, mink� j�lkeen tarjottiin viel� kaksi encorea. Kun keikka n�iden lis�numeroiden j�lkeen oli todella ohitse oli vanha viisaus yh� voimissaan; huonoa Velcran keikkaa ei olekaan.
Teksti ja kuvat: Mika Roth