Serenity´s End – draamaa, kärsimystä ja rockahtavaa tunnelmametallia

"Onko Serenity´s End Suomen ikioma Anathema ja Queenrÿche samassa paketissa" kysyin, kun yhtyeen Transparent demo päätyi käsiini kesällä 2005. Reilu puoli vuotta myöhemmin stereoissani soi jo bändin seuraava kiekko Another Day Of Misery, joka tuntui vain entisestään jalostaneen Oulun melodisten tunnelmametallistien parhaita puolia. Oli siis aika ryhtyä selvittelemään taustoja näiden surupukuisten herrain ja heidän yhtyeensä ympäriltä. Suureksi ilokseni Serenity´s End vastasi lopulta koko miehistönsä (Juha Simola – laulu & kitara, Antti Meriläinen – rummut, Miika Pesonen – kitara, Matti Pouke – koskettimet & matalat vokaalit, Ari Hautasaari – basso) voimin kysymyksiini.

Julkaisitte juuri uuden neljän biisin mittaisen Another Day Of Misery promon, joka tuntuu vieneen bändin ilmaisua jälleen roppakaupalla eteenpäin. Onko jokainen päivä siis vieläkin vain pelkkää kärsimystä?

Meriläinen: Hassu juttu sinänsä että kärsimyksestä kertovia biisejä soittaessa tulee ainakin itselleni näköjään hyvät soittofiilikset. Tietenkin asiaan vaikuttaa se että itse en välttämättä kuuntele niinkään sanoituksia vaan sitä huikeaa laulumelodiaa ja kitaroiden riffittelyä johon sanoitukset on tehty.

Hautasaari: Kyllähän sitä jokainen kasvava nuori tarvitsee annoksen kärsimystä päiväänsä. Eihän siitä nyt mitään tulisi jos pulkkamäessä ei räntää sataisi.

Tälläkin kertaa tulin verranneeksi teitä Anathemaan ja vertailukohtia etsittäessä myös Katatonia ja Opeth tulivat mainittua. Miltä tällaiset vertailut tunnelmametallin mestareihin kuulostavat omaan korvaanne?

Meriläinen: Tottahan se aina kuulostaa mukavalta, että kuuntelija löytää yhtäläisyyksiä tällaisiin isoihin nimiin mitä edellä mainitsit. Onhan noita ko.orkestereita tullut varmasti jokaisella bändin äijällä kuunneltua, mutta kuitenkin tässä minun mielestäni tehdään semmoisia biisejä mitkä yksinkertaisesti kuulostavat hyvältä ja toimivat sovituksellisesti.

Simola: Tokihan edellämainittuja orkestereita on ainakin henkilökohtaisesti tullut luukutettua, mutta niin on kyllä kaikenlaista muutakin musiikkia lastenlauluista black-metalliin. Se on kyllä totta, että musiikki mistä pitää ja mitä kuuntelee vaikuttaa varmasti myös omiin musiikillisiin ratkaisuihin. Kyllähän sieltä alitajunnasta pukkaa joskus aikalailla liiankin tutun kuuloisin juttuja, mutta kyllä ne ideat usein lentää romukoppaan jo hyvissä ajoin, jos saa itsensä kiinni tonkimasta suosikkibändiensä jämäriffikaatopaikkaa.

Mielestäni yhtyeen vahvimpia piirteitä onkin nimenomaan sen oma helposti tunnistettava soundi, joka tietyistä yhtymäkohdista huolimatta on erehtymättömän persoonallinen. Serenity´s End sai siis alkunsa syksyllä 2003 Simolan ja Pesonen toimesta. Miten yhtyeen historia on pitänyt sisällään tuon jälkeen?

Pouke: Pojat veivailivat biisejä ja taisivatpa jotain minulle tuntemattomaksi jäänyttä basistiakin testata. Sittemmin Simolan toisessa bändissä soittava Meriläinen astui rumpuihin. Kesällä 2004 sain kutsun bändiin. Sain piakkoin houkuteltua myös opiskelutoverini Ari Hautasaaren basson varteen. Sitten olemme vaihtaneet treenikämppää ja soitelleet.

Simola: Siinäpä se oli pähkinänkuoressa!

Another Day Of Miseryn saatteessa kerrotaan, että uusia biisejä on valmistunut taas läjäpäin. Kuinka monta kipaletta varastostanne siis oikein jo löytyy ja voiko seuraavaksi odottaa jo jotain boksi-muotoista julkaisua?

Pesonen: Raakilepiisejä on vaikka muille jakaa, mutta valmiita ei hirveästi ole tietääkseni. Eli on tulollaan piisejä, mutta pitäisi saada tehtyä valmiiksi asti noita rävellyksiä.

Simola: Niin, mitä sitä kiireellä pilata hyviä ideoita! Kun antaa ideoiden vähän aikaa hautua itekseen päässä, niin sitten saattaa kuukauden päästä tehdä biisin loppuun yhdeltä istumalta. Itsellä tuntuu olevan itsekritiikki joskus liiankin korkealla, sillä aika usea biisi-idea tulee hylättyä jo ennen kuin se edes ehtii reenikämpille asti. Panostamme laatuun, emme määrään!

Jos esikoisdemoanne Transparent verrataan musiikillisesti uutukaiseen, niin mikä on mielestänne merkittävin eroavaisuus näiden kiekkojen välillä?

Meriläinen: No rankkuuttahan uuden demon materiaaliin on minun mielestä tullut roppakaupalla lisää, ja sehän passaa. Eiköhän tätä linjaa tulla noudattamaan ja kehittämään.

Pesonen: Ehkä enemmän dynamiikkaa on tuossa uutukaisessa. Mietitympiä ratkaisuja sovitusten suhteen ja sen semmosta. Paremmat soundit. Kiitos Juntuselle hyvästä jobista miksauksen parissa.

Hautasaari: Olisiko se sitten hieman pitemmälle jalostetut sovitukset. Biisit ovat menneet uudemmalla lätyllä enemmän oman näkemyksen suuntaiseksi.

Entä oletteko tyytyväisiä kummankin kiekon tekniseen toteutukseen. Eli onko jo käynyt mielessä, että tuonkin olisi voinut tehdä vähän toisin...

Pouke: No ehkä jo ensimmäisen demon olisi suosiolla voinut pistää ystävämme Jussi Juntusen miksattavaksi, vaikkei pahankuuloinen toki olekaan. Jotain soundihommeleita tulee ehkä joskus mietittyä jälkeenpäin koskettimien osalta, mutta varsin tyytyväinen kuitenkin kaiken kaikkiaan olen.

Simola: Transparent miksattiin kahdestaan Pesosen kanssa ja kyllähän siitä paistaa läpi tietty amatöörimäinen soundi. Päätettiinpä kuitenkin kokeilla millaista jälkeä saadaan ja kyllähän se menettelee. Rumpusoundit on aika paskat, mutta kaikki soittimet sentään kuuluu... Juntusen Jussi tosiaan miksasi ja masteroi ADOM-promon ja kuuleehan siitä, että on ammattimies asialla.

Nyt herrat taitavat olla jo vähän liiankin kovia itseään kohtaan, sillä eivät ne esikoisen soundit nyt niin heikot ole – ainakaan allekirjoittaneen mielestä. Mistä biisistään Serenity´s End on ylpein, entä löytyykö vastavuoroisesti raitaa joka olisi voinut jäädä tekemättäkin?

Simola: Transparentilta löytyvää Repent biisiä ei tee kyllä mieli soittaa enää ikinä. Se on surkia tappaus. Suosikki taitaa tällähetkellä olla Disharmony tältä uudelta lätyltä.

Hautasaari: Kyllähän noita mustia lampaita joukosta löytyy, mutta omia poikia ne ovat siitä huolimatta. Ylpeilyn aihetta on vähän hankala nimetä, mutta uuden kiekon nimiraita iskee kyllä.

Laulukielenä palvelee englanti ja lyriikat ovat mielestäni sanalla sanoen synkähköjä. Voiko Serenity´s End tehdä koskaan iloisesti duurissa kulkevaa kappaletta, jossa kaikki olisi paremmin kuin hyvin ja jänöjussit kirmaisivat iloisesti niityillä, vai pitäisikö siinä vaiheessa vaihtaa jo orkesterin nimeä?

Pesonen: Halinalle teemaa on jo mietitty käytettäväksi uusissa piiseissä, että kyllä kai me voidaan joku kantri renkutuskin tehdä, heh.

Pouke: No itsehän olen säveltämässä iloista poljentoa nimeltänsä ”Pekka ja kärpässieni”, jossa Pekka-poika ystävänsä Einari-porsaan kanssa joutuu mitä uskomattomimpiin seikkailuihin. No okei, en ole.

Hautasaari: Kyllähän se onnistuu mikäli jänöjusseilla on krooninen masennus, jänöjaana on jussin jättänyt ja koko päivän sataa räntää.

Minkälainen keikkabändi Serenity´s End on?

Meriläinen: Jaa-a...pitäis joskus nähdä ja kuulla yleisön puolelta minkälainen keikkabändi sitä oikein ollaan. Ainakin itsellä on todella hyvät fiilikset aina kun keikalla ollaan, ja näkyyhän se pojillakin tukka heiluvan kun soittavat. Toivottavasti saamme herätettyä samat tuntemukset myös yleisössä, enkä usko että jyräävät kitarasoundit jättää ketään asian ymmärtävää kylmäksi.

Pouke: Tähän mennessä ovat pitäneet ainakin kuulemastaan, mitä olen porukalta kysellyt, emmekä aivan paikoillammekaan yleensä kyhjötä mitä visuaaliseen puoleen tulee. Itse voisin varmaan enemmänkin elämöidä kioskini takana.

Serenity´s End on syntynyt omalla tavallaan "vanhoille raunioille", eli sen jäsenet ovat ehtineet kouliintua kukin tahoillaan muissa kokoonpanoissa ennen bändin syntyä. Kuinka valmiina yhtye siis syntyi ja oliko jo alusta asti olemassa tietty vahva visio siitä että, minkälaista bändiä tässä nyt ollaan oikein kasaamassa?

Meriläinen: Itse näen asian näin, että jokainen on "koulittu" tahoillaan tälle tasolle missä nyt pyöritään, mutta mistään raunioista ei voi puhua vaan tämä on sen musisointi rakennelman tämänhetkinen lakipiste, jota jokainen bändin jäsen on tähän mennessä aijempien bändien ja Serenity´s Endin aikana saanut rakennettua, ja tästähän on todella hyvät asetelmat jatkaa Serenity´s End kehittämistä entistä tiukemmaksi ja paremmaksi paketiksi. Kyllä Simolalla ja Pesosella oli selvä visio siitä minkä tyyppinen bändi olisi tarkoitus saada läjään.

Simola: Kyllä itsellä ainakin on alusta asti ollut tietty kuva siitä miltä Serenity´s End tulisi kuulostamaan, mutta toki tämäkin käsite elää bändin myötä. En ole ikinä asettanut rajoituksia sille millaisia biisejä sävellän, vaan annan mennä vaan millasta sattuu tullakseen. Näin toimii käsitykseni mukaan myös herra Pesonen sävellyshommissa ollessaan. Yritän antaa muille soittajille aina vapaat kädet omien osuuksien tekemiseen (Tästä voi olla varmaan montaa mieltä, kunnon diktaattori! – heh, heh), sillä se seikka tekee minusta bändin soundista juuri tämän kuuloisen.

Kaksi neljän biisin mittaista julkaisua takana ja kumpikin tuntuu saaneen varauksettoman positiivisen vastaanoton. Mikä on yhtyeen seuraava liike?

Meriläinen: Uusien biisien tekemistä, keikkailua ja tietenkin nyt odotellaan palautetta uudesta demosta levy-yhtiöiden taholta.

Pouke: Uusinta demoa on lähetetty kaikkiin kuviteltavissa oleviin paikkoihin ja nyt pitää vain katsoa mitä tapahtuu. Vähän hirvittää se, että basistimme poistuu piakkoin puoleksi vuodeksi vaihtoon ja itse seuraan perästä välittömästi syksyllä. Jospa kuitenkin tästä selviäisimme.

Simola: Tuskin selevitään... hah

Jos katsotaan kristallipallolla tulevaisuuteen niin missä Serenity´s End mahtaa olla tasan vuoden kuluttua?

Pouke: No minun tuurillani tietysti olen juuri palannut Sapporosta muiden lähdettyä kiertämään maailmaa vaikkapa Emperorin lämppärinä. Ei, vaan en todellakaan tiedä. Ystäväni lukee tulevaisuudentutkimusta sivuaineena, pitäisi varmaan siltä kysäistä.

Ja lopuksi on sana vapaa...

Simola: Ei muuta kuin äiskälle terkut ja käykääpä lapsukaiset kuuntelemassa Serenity´s Endiä osoitteessa: www.serenitysend.com ! Over and out.

Teksti: Mika Roth
Kuvat: Serenity´s End