Svengi �festivaalin lauantai

Lauantaina homma jatkui Kultturitukun hallissa, jonka Svengijengi oli sisustanut todella komeiksi. Kun Arxin tiloissa sai perjantaina ihastella nuorten taideteoksia, oli Tukussa lavan ohella kirpputoria, paita- ja levymyynti�, capoeira-n�yt�st� ja tulishowta. P��asiana pysyi kuitenkin musiikki.

Ensimm�isen� lavalle nousi Riihim�kel�inen, progressiivisesti vaeltelevaa kaunista kitarapoppia soittava Underwater Sleeping Society. Toiset ty�velvollisuudet aiheuttivat kuitenkin sen, ett� poikien keikasta j�i alkupuoli n�kem�tt�. Hyv�lt� se toki kuulosti ja loppukeikan osalta my�s n�ytti. Koskettimilla ja saksofonilla tuettu kitarafiilistely ei t�ll� kertaa vienyt ihan edellisten keikkojen tavalla mukanaan, johtuen toki omasta missauksesta ja aikaisesta soittoajasta, jolloin yleis�� ei ollut viel� paikalla runsaasti. Future On A Plate k�ytiin osuvasti l�pi, Okon laulu nousi j�lleen valttikortiksi. Mit��n uutuuksia ei minun korvaani tarttunut, (mik� ei tarkoita ettei siell� voisi sellaisia olla), ja j�inkin miettim��n, milloinkahan t�lt� mainiolta retkueelta kuullaan jatkoa mainiolle debyytille? Oikein hyv� keikka, jota olisi suonut useammankin seuraavan.

Manifesto Jukebox on ripe�n punkin kovimpia kotimaisia nelikoita. Jotenkin vain minun korvaani b�ndilt� edelleen uupuu se tarttuvin biisimateriaali. Energiaa on kuin pieness� kyl�ss�, hiki lent�� ja asenne on kohdallaan. Silti kallistun mieluummin No Shamen tai Wastedin suuntaan, jos kotimaista punkrockia haluan nauttia. Toki illan vauhdikkain veto.

Huono nimi, mutta mainiota musiikkia, kommentoi Desibelin henkinen taustavoima T. Jokelainen akustista funkkia soittavaa Dadao Trioa. Taidekouluprojektilta kuulostava nimi karkoittaa helposti h�nen kaltaisensa rock-hepun. Nimi juontaa juurensa alkuper�iseen ideaan poimia eri tyylej� per�j�lkeen, kuten dada-runoilijat tekiv�t viime vuosisadan alkupuolella. Ihan tuolla idealla kolmikko ei en�� toimi, vaan muun muassa bluesia, hiphoppia ja reggaeta keitokseensa sekoittava soitto on ennen muuta groovaavaa funkkia, jossa soi rumpujen ja akustisen basson lis�ksi milloin kuusikielinen tai 12-kielinen kitara. Olipa sormilla soitintaan helliv�ll� kitaristi-laulaja Juha Sarkkolalla j�lleen mukana my�s Hawaian lap steel. Juurevaa soitantoa maanl�heisesti ja intiimisti.

Huolimatta lievist� teknisist� murheista oli DT:n keikka illan selkeit� kohokohtia. Tanssittava ja l�mminhenkinen soitanto sek� Juhan hetkitt�in sekaviksi k��ntyneet v�lispiikit saivat iloiselle mielelle, vaikkei ihan kes�isen �myrockin porottavaan hurmaan p��styk��n. Joka ei liene sis�tiloissa edes mahdollista... Viime aikoina yhtyett� on liikuttanut vahvasti blues ja se kuului my�s t�ll� keikalla. Eli ihan koko keikkaa ei nyitty, mutta mainiota oli meininki joka tapauksessa alusta loppuun.

Black Audiota ei ole hetkeen tullut n�hneeksi. Svengin keikka alkoi ripe�mm�ll� osastolla, joskin ei sill� kaikkein tutuimmalla mustalla ��nell�. Jengin liikkeelle ryk�issyt alku rauhoitettiin kuitenkin bluesimmilla s�vyill�, josta taas l�hdettiin lopun tanssihurmokseen Million Bucksin ja Louisianan tahdeissa. Artun banjo ja huuliharppu olivat isossa roolissa my�s noissa nopeammissa ralleissa, Ville keskittyi spagettijalkaiseen mikkiheilumiseen. Sielukkaasta bluesista raipakkaan elektroon, Black Audio potkii edelleen oikein hyvin ja tutuksi k�ynyt H�meenlinnalaisyleis� selke�sti nautti keikasta. Dadao Trion ja Audion muodostama juureva tanssiakseli oli hyv�ss� rasvassa. Alkuvuodesta 2006 ilmestyv�� seuraavaa Audio-��nitett� voi odotella luottavaisin mielin.

Sitten hivenen herkempi� tunnelmia. Ultramariinilla oli n�ht�v�sti my�s jotain ongelmaa koskettimien kanssa, mutta hyvin soi ainakin minun korviini. Muutamien biisien sooloiluja ja Matin laulun venytyksi� lukuunottamatta Svengiss� kuultiin melko perus-Mariinikeikka, jossa kuultiin muun muassa nostalgiset Kaupunginpuisto, Soma ja Elohopeaa. Viel� edellisi�kin akteja vahvemmin kotikent�ll��n esiintynyt viisikko tarjosi viihdytt�v�n annoksen suomalaista pop-melankoliaa. Ihan kaikkein koskettavin seuraamani esitys ei ollut, mutta eip� tuosta pahaa sanottavaakaan j��nyt. Parhaat mehut oli mennyt jo kahden edellisen b�ndin aikana, joten hiukan rauhallisempi musiikkiannos sopi hyvin illan p��tt�j�isiksi.

Kaiken kaikkiaan parisataa juhlavierasta sai lauantaina nauttia onnistuneesta tapahtumasta, jossa b�ndit oli valittu hyv�ll� maulla, mutta monipuolisesti. Aikataulujen kanssa ei ollut liian hoppu ja ajoissa alkuun p��ssyt tapahtuma tuntui sujuvan ilman ongelmia. Toivottavasti h�meenlinnalaiset l�yt�v�t tapahtuman �myrockin tapaan, sill� enemm�nkin kansaa olisi sis��n sopinut.

Svengin perjantain tunnelmiin p��see t�st�.

Teksti ja kuvat: Ilkka Valpasvuo