Pelagos – katedraali rannassa ja jylhä vuori
14.06.2017
Pelagos tarkoittaa nimenä moniakin asioita, mutta nyt kyse ei ole upeasta rannekellosta tai kreikkalaisesta kylästä, vaan kotimaisesta yhtyeestä. Eikä ihan mistä tahansa yhtyeestä, vaan sellaisesta joka lupaa viedä kuulijansa raukeutta tihkuvalle matkalle. Purtena ambientin makuisissa syvissä vesissä toimii progehtava pop-rock, sanoja emme juuri kaipaa ja peräsimessäkin on joku – kai.
Kuun viides tunti ry.
Pelagos, joka on siis tässä yhteydessä sama asia kuin kitaristi Teemu Elo, rumpali Janne Peltomäki ja multi-instrumentalisti/vokalisti Petri Hagner, niputtaa tällä kasetilla kaksi aiempaa EP-levyään. A-puoliskon täyttävä Cathedral on The Beach julkaistiin alkujaan lokakuun lopulla vuonna 2015, ja B-puolelle sijoitettu Mountain EP näki puolestaan päivänvalon marraskuussa 2016. Kumpikin EP on neljän biisin ja hieman yli 20 minuutin mittainen, kappaleiden keskipituuden painuessa sinne viiden minuutin tuolle puolen. Kummaltakaan EP:ltä ei löydy mammuttimaista keskusteosta, tai turhia introja, sillä Pelagos on kappalevetoinen ryhmä.
Pääosin sanattomassa musiikissa biisien nimet saavat luonnollisesti paljon painoa, joten kun kasetin avaava Cathedral on The Beach käynnistyy, mielessä vilahtelevat erilaiset rannat ja niiden ääreen rakentuvat mielikuvituskatedraalit. Itse sijoittaisin tämän muutamalla sanalla vahvistetun progepop-helmen jonkin tyynen veden äärelle. Eikä katedraali suinkaan haasta ympäröivää luontoa, vaan sulautuu siihen.
Lisää uskonnollista kuvastoa on luvassa Sand God Figuresin myötä, mutta ambientin makuisesta virtauksesta jää mielestäni puuttumaan jotain kaiken kokoavaa. Sama ongelma tuntuu jäytävän myös ankkuriraita Mosaicia, vaikkakin lievempänä. Onneksi näiden välistä löytyy naksuttavampi ja rytmivetoisempi Earth, joka osuu juurikin keskelle planeettaa, aiheuttaen sopivaa keikuntaa ja huojuntaa astronomisella radalla. Asiaa auttaa vielä helposti havaittava silta krautrockin vaikuttavaan musiikkiarkkitehtuuriin, jota voisi käyttää puolestani useamminkin.
Vuotta vanhempi Mountain EP käynnistyy rockimman Mountain-kappaleen voimin, mutta tällainen asenteellisempi ja tummempi tunnelmointi ei tunnu istuvan kyllä bändin pirtaan ongelmitta. Kyse ei ole suinkaan siitä, etteikö biisi olisi ytimeltään toimiva ja täysipainoinen. Ennemminkin etsisin ongelmaa palasten yhteensopivuusongelmista, sillä nyt yhtyeellä tuntuu olevan kaksi vasemman jalan saapasta. Tausta, laulu ja kitara kun eivät vaikuta kuuluvan samaan kappaleeseen, eikä lopputulos ole edes hyvällä tavalla vino.
21st of December on toveriaan hyytävämpi, sirpaleisempi ja mausteiltaan kylmempi tapaus, mikä tietysti sopii talvipäivänseisauksen teemaan loistavasti. Pelagos kierrättää silti huolestuttavissa määrin samoja paloja, mikä käy ilmi viimeistään seesteisen Ganymeden myötä. Raflaavan nimen omaava Vampire Sonata, ei sekään nouse nimensä tasolle.
Soundillisesti CoTB on näistä kahdesta EP:stä kypsempi, kehittyneempi ja rikkaampi kokonaisuus, minkä pohjalta yhtyeen tulevat tekemiset kiinnostavat entistä enemmän. Mountain ei ole suinkaan heikko EP sekään, mutta kun bändin kehityksen voi todistaa näin selvästi, tuntuu kauemmas menneisyyteen nojaaminen lähinnä turhalta.
Mika Roth
