Pienet - Toukokuu 2021

Ahva: Padworks EP
Soit Se Silti

Ahva on kokeellista elektronista musiikkia luova projekti, jonka takaa l�ytyy helsinkil�inen ��nisuunnittelija Tuomas Ahva. Padworks EP on Ahvan debyyttijulkaisu, jolle kertyy mittaa l�hes puoli tuntia. Ahvan musiikki k�vi tutuksi ensi kertaa jo l�hes kaksi vuotta sitten, kun Responder-sinkku esitteli �elektronisen psykedelian�. Reilu vuosi sitten Clorochime pehmensi r�iskyvi� ��niaaltoja eksoottisella Ginette-soittimella.

Padworks EP koostuu viidest� varsinaisesta kappaleesta, sek� kolmesta v�liosasta, joista vain yksi ylitt�� minuutin rajan. Ns. oikeista biiseist� kolme on julkaistu sinkkuina, ja vain em. Responder on j�tetty kaiken kaikkiaan sinkkubiiseist� ulos. Elokuvamainen The Animal That We Are on kenties musta hevonen ja Observerin vokaaliversio lienee se helpoimmin l�hestytt�v� palanen, mutta esimerkiksi Shenanigans Loven virttyneen venyneet soundit voivat aiheuttaa allergisia reaktioita. Saatesanoissa musiikkia mainostetaan helposti l�hestytt�v�ksi, mutta tuo jos mik� on suhteellista.

Silti en voi kuin suositella Ahvan musiikkiin tutustumista, sill� vaikka se asemoituu toisinaan kummiin kulmiin, tekee juuri tuo yll�tyksellisyys ja raikkaus Padworks EP:st� itsens� n�k�isen pikku aarteen. Satunnaisen kuulijan kannattaa antaa my�s v�leihin puristuville v�liosille oma aikansa, sill� EP on nimenomaan kokonaisuus.

Mika Roth

---

Ajatuksia: Rakastan itse�ni ja haluan el��

Ajatuksia on Juho Nurmisen luotsaama projekti, jonka debyyttijulkaisulta l�ytyy kolme biisi�. Nurminen on kuuleman mukaan saanut musiikillisen kasvatuksensa Nirvanalta, Apulannalta ja CMX:lt�, joten Ajatuksia tietysti flirttailee n�iden kaikkien kanssa omaper�isell� tyylill��n.

Esikuvista kahta ensinn� mainittua yhdist�� angstinen miesvokalisointi ja omanlaisensa kitarasoundi, jota etenkin keskimm�isen� kuultava Satelliittihelvetti kaiuttaa onnistuneesti. Kertos�keeseen p��st��n r�k�isell� huudolla, rytmipuolen iskujen puskiessa junaa eteenp�in tuskaisen tuntuisesti. Ikuisen sunnuntain illuusio vie ep�vireisen r�min�n jo askeleen liian pitk�lle, etenkin kun itse biisi tuntuu hukkuneen muodon hakemisessa. Katjan vahvistama L�ht�biisi l�yhk�� my�s hetkitt�in hittitsibaleelle, etenkin kun kitarat soivat hele�mmin, mutta mukaan survottu m�tt�osuus ei oikein istu kuvaan mukaan. Sovitus tietysti toistaa genren oppeja, mutta kyll� hiljaa-lujaa kaavasta pit�isi saada enemm�n irti shokkivoimaa.

P�� on avattu ja vaikka Ajatuksia pysyy tiukasti mukavuusalueellaan, on jokaisessa siivussa jo ideaa. Nyt vain jatkojalostamaan omaa tuotetta, jonka ei tarvitse kuulostaa aivan niin paljon esikuvilta. Kannattaa rakastaa itse��n hieman enemm�n, sanoisin.

Mika Roth

---

Arpia: Ruma maailma

Arpia on vuosien saatossa ehtinyt julkaisemaan mm. kolme pitk�soittoa, sek� tuhdin pinon pienempi� kiekkoja. Ajat ovat muuttuneet ja tyyli�kin on siin� samalla sitten hiottu suuntaan jos toiseenkin, mutta kaiken pohjana on aina toiminut suomenkielinen rock.

Syksyll� 2019 yhtye pisti ulos kolmannen pitk�soittonsa, ja Tuhat tuntii terapiaa, jolla kaavat tuntuivat viimein asettuvan kohdilleen � ainakin melkein. Korona laittoi luonnollisesti t�m�nkin orkesterin kohdalla l�hes kaiken j�ihin, mutta studion puolella on kuitenkin jaksettu ahkeroida.

Lupaavana voikin pit�� sit�, ett� alkuvuodesta 2021 ilmestynyt sinkkubiisi Auttakaa mua taitaa olla ryhm�n parhain saavutus t�h�n menness�. Toinen sinkkubiisi Meist� tuli me on my�s napakymppi rakkauden pintak�rv�ytt�mist� siivist�, ja onhan siell� mukana rosoisempaa asennetta muistuttamassa juurista. H�mment�vin ja koskettavin numero on kuitenkin j�tetty loppuun, kun biisiraakile Kutsutaanko suru kyl��n esittelee keskener�isen teoksen, jossa on kaikki mestariteoksen piirteet. EP onkin er��nlainen postikortti ja v�liraportti yhtyeelt�, jonka seuraava albumi saattaa nostaa panoksia huimasti � ja yll�tt�vin tavoin.

Mika Roth

---

Carlos Blanco: Carlos Blanco EP
Skithund Records

Carlos Blanco on Soukan l�hi�st� ponnistava rap-artisti, jonka debyytti-EP on jykev�� setti� laidasta laitaan. Vuonna 2015 r�pp��m��n ryhtynyt Carlos Blanco on satsannut jykeviin soundeihin, joiden avulla tyly� l�hi�r�ppi� tiputellaan kuin bunkkeripommeja.

Nelj�n biisin jatkoksi tarjotaan l�hes kahdeksan minuutin mittaiseksi kasvava remix versio ykk�sraidasta Ruuti. Kyseisell� siivulla kuullaan my�s runsaasti vieraita, kun Kakezi UsuM, Aine, Hurtta, Kekkonen, Iivo, Eepi Boloks ja Ill Kirill osallistuvat jokainen bileisiin. Yksist��n tuon raidan takia EP kannattaa ottaa haltuun, mutta toki pehme�mpien soundien kanssa pelaava L�hi� lapsi on my�s kontrastiensa ansiosta muistettava. Mojoa seokseen manataan lattareiden kanssa flirttailevalla Satalasis -raidalla, vaikka kaikki palikat eiv�t pinossa tahdokaan pysy�. Toisaalta: soundiasioissa ei ole olemassa v��ri� mielipiteit�, joten annetaan olla.

Carlos Blanco tasapainoilee synk�n ja h�mment�v�n v�lill�, sill� soundipuolella valitaan kroonisesti rohkeampi tie ja enemm�n tuntuu olevan toistuvasti enemm�n. Ruuti kuitenkin palaa siihen malliin, ett� j��n mielenkiinnolla odottamaan seuraavaa siirtoa.

Mika Roth

---

Crimson Peak: Wonders & Worries
Saint In The City Records

Helsinkil�inen poprock-yhtye Crimson Peak sai lent�v�n l�hd�n uralleen. Ensin debyyttisinkku poiki kisavoiton ja parin vuoden takaisella Come Alive -sinkulla kierrokset vain kovenivat. Come Alive on mielest�ni edelleen yksi kovimmista biiseist� koronan aikaisessa Suomessa. Reilu vuosi my�hemmin Heavy Heart tipautti yll�tt�en vauhdin purjeista, mutta balladi oli � ja on tietysti yh� � kauniin koskettava. Viime vuoden lopulla Closer ottikin taas isommat poprock-vasarat k�ytt��n ja tuloksena oli toinen loistava korvamato.

Nyt yhtye niputtaa yhteen em. kolme sinkkuaan ja niiden kylkeen on liittynyt kaksi uutta biisi�. Eik� tarkoitus ole vain lyps�� tutuista biiseist� enemm�n tehoja irti, vaan saatekirjeess� puhutaan rohkeasti EP-kokonaisuudesta. Suuri kuva kertoo elon vuoristoradasta nuoren ihmisen silmin, kun el�m� ja rakkaus vuoroin antavat ja ottavat. Yll�tt�v� siirto uusille laidunmaille on Liesin folkahtava ja bluesahtava fiilis, akustisuuden antaessa hitaammalle numerolla luonnetta. Syd�meen on selv�sti osunut, tosin kertoja ei j�� itkem��n toisen petturuuden edess�, ja itse biisi toimii kuin h�k�. I Won�t Grieve on niin ik��n siipi maassa, mutta hidas siivu luottaa modernin urbaaniin soundimaailmaan ja antaa rumpujen iskujen kaikua pitk��n.

Onhan t�m� kokonaisuus, josta olisi sangen helposti saanut kasvatettua ihka oikean albuminkin. Ehk�p� moinen on luvassa nyt kun p�yt� on tyhjennetty menneisyyden painosta, useammallakin tavalla.

Mika Roth

---

Dortmunder: V�ist�misvelvollinen liikenneympyr�ss�
Maaseutumusiikki

Musiikki on siit� mahtava asia, ett� koskaan et ole oppinut kaikkea. Mik��n ei ole ikuista ja vankimmatkin mantereet ovat alati liikkeess�, joten portit on pidett�v� avoimina aina. Ennen t�t� en esimerkiksi tiennyt mit� n��ss�kset ovat. Neh�n ovat tietysti tunnettujen rokkibiisien tamperelaistettuja k��nn�ksi�, eli taas menn��n lainalla, mutta omin ehdoin.

Dortmunder on hauska yhtye, jonka keikalla viihtyisin taatusti, jos moisia vain j�rjestett�isiin. T�ll� er�� kolmihenkinen yhtye on napannut sinkkunsa oikeaksi pihviksi Robert Johnsonin klassisen Crossroadsin ja sijoittanut sen Viinikan liikenneympyr��n. H�rm�kantrin paukkeessa tarvitaan vain rummut, s�hk�kitara ja haitari, jonka j�lkeen lopputulemasta joko pit�� tai ei. Leppoisaa ja skittasoolokin pit�� puristuksen sopivana, ettei homma karkaa vakavaksi.

Varsinainen teemabiisi on kuitenkin karanteenimaailman s��nt�j� kertaava V�ist�misvelvollinen, joka tosin tuli k�sitelty� jo vuosi sitten. Muistetaan silti viel� hetken verran ne s��nn�t, jotta saadaan tauti sel�tetty�.

Mika Roth

---

Jesse Christian: Niin kuoli kaunis p�iv�ns�de

Jesse Christian on Oulun suunnilla vaikuttava soittaja, joka on aiemmin vaikuttanut useammassakin eri yhtyeess�. Soolotuotantoa herralta ei ole aiemmin kuultu yht� sinkkua enemp��, joten Niin kuoli kaunis p�iv�ns�de EP on Jesse Christianin debyytti EP.

Esikoinen on kolmen biisin ja noin 11 minuutin mittainen annos angstista rockia, josta tekij� itsekin on l�yt�nyt siltoja kasarin ja ys�rin aikoihin. Kaavan tosin ly� p�reiksi keskimm�isen� kuultava Ikuinen romanssi, jolla voi aistia rakkauden rautalankaan ja Baddingiin. Tietysti popimmankin ilmaisun kainalossa on kasaria, mutta fiilikselt��n biisi on enemm�nkin kuusaria. Avausraita Hajanainen puolestaan grungeilee aikansa, raskaamman s�hk�s�r�kitaravallin istuessa seattlemaiseen maisemaan. EP:n yll�tysnumero on ankkuriksi sijoitettu H�sker D� -lainak��nn�s, jossa Dianesta on sukeutunut Maria. Kelpo versio, mutta nostan Therapy?-version kyll� t�m�n edelle.

Kaksi s�r�ist� raitaa, yksi poppailu vanhemmissa lavasteissa ja pari loistavaa ideaa, joten saldo ei ole hullumpi. Rakkaus tekee meist� kaikista hulluja, mit� jokainen raita osaltaan korostaa, mutta viel� j�i totaalinen r�j�ytysnumero uupumaan.

Mika Roth

---

JJ Nybergh & The Bluesradiators: Trouble No More / Hitblues

Toisille blues tarkoittaa sit�, ett� syd�n on ottanut siin� m��rin osumaa, ett� kitarasta irtoaa vain pitki� ja hiljaisempia nuotteja. Toisille se tarkoittaa sit�, ett� bluesvasaraa pit�� heilutella entist�kin mittavammassa kaaressa, jotta surun saa puristettua ulos puserosta.

JJ Nybergh & The Bluesradiators kuuluu mielest�ni ennemminkin j�lkimm�iseen joukkoon ja pitk�n linjan soittajista koottu uusvanha b�ndi ei rajaa itselt��n pois edes rockin ja funkin vehmaita laidunmaita. Etenkin t�m�n kahden biisin mittaisen sinkuran B-puoli antaa bluesmailojen laulaa armotta, rockin roiskuessa kuin The Georgia Satellites olisi siirtynyt etel�st� pohjoiseen h�rm��n. Hitblues iskee ja meuhkaakin l�hes nelj�n minuutin ajan, j�tt�en armottoman blues-janon j�lkeens�. A-puolen Trouble No More seurailee sen sijaan uskollisemmin John Lee Hookerin jalanj�ljiss�, vaikka askeleen ei annetakaan raahata. Juuristo on hallussa, mutta blues ei ole peitt�nyt t�ll�k��n er�� kaikkea alleen.

Sinkulle luvataan jatkoa ja ainakin EP-levy� on tuloillaan, joten b�ndi kannattaa tsekata tulevilla kes�n keikoilla joihin uskotaan � ainakin saatesanoissa � vankkumattomasti.

Mika Roth

---

Joordan Mackay: In One Fell Swoop, Pt. 1

Joordan Mackay on mystisyyden verhon taakse k�tkeytyv� s�velt�j�-sanoittajaduo, jonka uusimmalla julkaisulla vokalistiksi on kiinnitetty Juki V�lipakka. Yhteisty�n ensimm�inen hedelm� oli sinkkubiisi And We Will Burn, joka ehdittiinkin julkaista jo viime vuoden puolella.

Nyt sinkku on saanut kylkeens� kuusi muuta biisi� ja kokonaismitta huitoo jo l�hemm�s puolta tuntia, joten kyseess� on kunnon minialbumi. Joordan Mackayn mahdollisen hahmon ymp�rille luodaan mystisyytt�, mutta on kyseess� sitten mink�lainen kalajuttu tahansa, niin americana sujuu kyll� taidokkailta soittajilta luonnikkaasti. Pedal steel ja lap steel saavatkin soida, V�lipakka puhkuu kaihoa ja taikaa vokaaleihin, eik� soitinpalettia pidet� suotta kapeana. Special Delivery Man lupailee h�nn�nveivausta ja rauhallisemman loppupuoliskon balladitriosta Never Get Rid of Me menee Tom Waits -pastisseineen juuri sopivan waitsmaisesti �veriksi.

Suuria tuntoja, pienimuotoisia hetki� ja sovituksia, jotka saavat ehk� kyyneleenkin puristumaan silm�kulmaan. J�in tosin kaipaamaan enemm�n And We Will Burnin kaltaisia rahdun ��nekk��mpi� numeroita joukkoon, sill� tunnelmointi on nyt ��rimm�isen karsittua.

Mika Roth

---

Madu: Eternal Slumber Party

Sooloilemaan viime vuonna ryhtynyt Madu osui kahdesti keskelle synaisia ja kolkkoja tanssilattioita, kun Home of Strangers pisti jyrk�n tanssivaihteen silm��n ja Catcher in the Bourbon sekoitti darkwavemaisemman cocktailin ihmetelt�v�ksemme ja nautittavaksemme. Yll�tt�en kumpikaan sinkuista ei ole mahtunut ensimm�iselle EP-levylle, joten materiaalista ei n�emm� ole pulaa.

EP on rakennettu siten, ett� jokainen kappale on aina edelt�j��ns� pidempi. N�in puolittain intromainen Eternal Slumber Party on enemm�nkin silkkaa johdattelua urbaanin sinisiin ��nimaisemiin. Hieman my�hemmin Plastic Bag kikkailee jo synapopin palasilla l�hes nelj�n minuutin ajan ja Stay Out of Crowded Places maalailee kasaripopahtavia pilvi��n jo yli nelj�n minuutin verran.

Uskallan kuitenkin v�itt��, ett� merkitt�vimm�t raidat l�ytyv�t em. numeroiden v�leist�. Remote CTRL osaa yhdist�� saksalaisen kolkkouden ruotsalaiseen synatarttuvuuteen, kuten vain Covenant koskaan. Eik� Madu j�� kiinni klisheiden kierr�tyksest�, saati sitten soundien apinoinnista. Sinkkubiisi Necromancer on biittins� ja tartuntapintojensa puolesta osapuilleen t�ydellinen synatanssipommi, jonka tempo on riitt�v�n kiivas ja kurvejakin on tarvittava m��r�.

Mika Roth

---

Neighbourhood Tower: Terror & Silence

Neighbourhood Tower on yhden miehen musiikkiprojekti, joka alkoi vuoden 2018 tiet�mill�. Tyylillisesti Neighbourhood Tower oli viel� ensimm�isell� julkaisullaan selvemmin dreampopin ��rell�, mutta uuden EP:n my�t� soundi on muuntunut kitaravetoisemmaksi. Viime vuonna projektilta ilmestyi A Wave of It All -sinkku, mutta EP:lle kyseinen kipale ei ole mahtunut.

Viidest� numerosta toisena kuultava Falling Was Easy on ainoa viiden minuutin rajapyykin ylitt�v�, mutta tuo torvisoundien ja keinuvan rytmin kanssa pienin elein leikkiv� veto on mielest�ni nipun persoonallisin. Sen sijaan hele�lle kitaralle ja koukuttavalle bassolinjalle perustansa laskenut Old Wounded Tree saattaa olla joukon radiokelpoisin siivu. EP ei ole kuitenkaan vain nippu biisej�, sill� sen sulkeva Escape on mit� kaunein loppuluku, instrumentaalikappaleen ��nekk��mm�n keskiharjanteen summatessa tavallaan kaiken kuullun ja koetun hienoin nuotein.

Neighbourhood Tower osaa ottaa perinteisest� kitarapopista, shoegazesta ja dreampopista pieni� muruja, joista on syntynyt h�mment�v�n tuoreilta kuulostavia numeroita. Tied�n vallan mainiosti, ett� n�it� jekkuja on k�ytetty The Curen nuoruusp�ivist� l�htien, mutta niin vain kaavojen avulla puhkeaa t�ysin uusia ja erilaisia kukkia.

Mika Roth

---

Rane Rautiainen & Paha Kaksonen: Viimeinen virhe

Rane Rautiainen & Paha Kaksonen on pit�nyt itsens� aktiivisena korona-aikana. Sinkkua on lyk�tty ulos tasaiseen tahtiin ja nyt on vuorossa EP, joka niputtaa sinkkuja sek� antaa lis�� ajateltavaa.

Ronskia ja rapaista rockia edelleen suosiva combo on selv�sti l�yt�nyt tasapainonsa ja kulttib�ndi Rajuilman vokalisti Rautiainen on asettunut osaksi b�ndi�. Vokaaleissa keulamiest� tuetaan yh� jykevill� taustalauluilla/huudoilla, mik� antaa potkuihin voimaa kummasti. EP:n k�rkeen tarjotaan heti kunnon iskuparia, kun sinkkuina ilmestyneet Raivotar ja Portot Andromedan ladataan maisemaan. Kauniimpi sukupuolihan se saa h�rm�n jullit meuhkaamaan, kunnes on tullut aina ottaa Naula p��h�n. Eik� t�m� ole mik��n rakennuskonevuokraamon varoitusbiisi, vaan suuntana on baari.

Seksi� ja viinaa, mink� lis�ksi lis�� viinaa ja seksi�. Kuka niit� huumeita t�ss� en�� kaipaa? Niinp� Lakanat laulaa ja se Viimeinen virhe on tietysti my�s lemmenseikkailujen aiheuttama. Aihepiiri voi olla rajattu, mutta kuuden kipaleen EP-levy� ei p��se kutsumaan musiikillisesti yksipuoleiseksi. Nauloja lent��, osa osuu kohteeseen, mutta kaikista j�� kyll� j�ljet. CD-version bonuksena viel� Viski veren� virtaa -sinkku.

Mika Roth

---

Revival Hymns: Birth Pains

Voin sanoa p�iv�ni pelastuneen, kun Revival Hymnsin uusi EP tuli arvioitavien pienten joukosta vastaan. Olen yh� sit� mielt�, ett� Pauhu on viiden t�hden albumikokonaisuus, ja kiekko on py�rinyt t�m�nkin vuoden puolella soittimessa. Maailma on kuitenkin mennyt eteenp�in sitten vuoden 2014, eik� Birth Pains EP:t� tarvitse en�� hypistell� k�siss��n. Ei ainakaan fyysisen� kappaleena.

No, musiikki toimii yh� ja korvat tunnistavat tutut shoegaze/krautrock -tuulet, jotka tekev�t n�ist� kolmesta raidasta niin ainutlaatuisia. Hele�sti helkkyv� ja herkullisen ohueksi kuulotettu We Saw It Light Up the Whole Sky hohtaa ihmeen lailla, oikeuttaen jopa pitk�n nimens�. Pienet k��nn�kset tekev�t biisist� eloisan, kappaleen polveileva sovitus ja avoin soundimaailma vain vahvistavat lopputulosta ja j�lleen kerran n�enn�isesti tutuista aineksista on luotu jotain uudelta tuntuvaa.

Revival Hymnsin korista l�ytyy kuitenkin monenlaisia hedelmi�, eik� yhtyeen tarvitse nojata vain yhteen kaavaan. Sinkkunakin julkaistu Praise For the Bereft on selvemmin brittil�isen kitarapopin s��nn�ill� pelaava numero, kun taas Farewell, Mirage antaa kaihon kasvaa seinustojaan pitkin, sortumatta silti murheiluun � ja koetaanpa lopussa viel� yll�tt�en uusi alku.

Mika Roth

---

Sonja Inari: N�lk�

Helsinkil�inen alt-pop artisti Sonja Inari yll�tti vuosi sitten S� loistat valoo -sinkullaan. Elektroninen ja orgaaninen sekoittuivat ja sotkeutuivat toisiinsa, virtaviivaisen urbaanin soundin h�vitt�ess� rajat ymp�rilt��n. Jo tuolloin oli puhetta EP-levyst�, josta on nyt tullut totisinta totta.

N�lk� on kuuden biisin mittainen EP, jonka pinnan alta paljastuu mielenkiintoisia kaavoja sek� omaper�isi� ratkaisuja. Biisit rakentuvat rytmist��n yl�sp�in, vuoksimaisesti virtaavien ��nten muodostaessa aaltoja, mutta balanssi on toistuvasti hieman pieless�. Sonja Inarin vokaalit rytmitt�v�t biisej� my�s vahvasti ja antavat niille persoonallisen nykiv�n tunnun, kun sein�t tahtovat kaareutua kroonisesti p��n ylle. Medusa on t�m�n liev�sti toisiaan vastaan sotivien rytmien huipentuma, joka tuntuu kahden biisin onnekkaalta kolaritulokselta. Liev�sti nyrj�ht�nyt ��nimaisema onkin Sonja Inarin k�siss� vaarallinen ase, jonka avulla biisit j��v�t nopeasti mieleen.

Milt� maailmanloppu n�ytt�� v��rist�� upeasti intiimit hetket ja Ei meist� j�� j�lke�k��n r�j�ytt�� potin kertos�keess��n, joka on yll�tt�v�nkin radioyst�v�llinen hetki tunteiden myrskyjen keskell�. Onnen per�ss� meist� jokainen kaiketi juoksee, mutta mist� siin� on edes kyse? Samaa pohtii nimell��n jo oleellisen kertova M� en osaa pit�� kiinni k�dest�, jossa katsotaan jo seuraavan kriisin tuolle puolen. Tulin aiemmin verranneeksi Sonja Inaria hieman Norjan Auroraan, mutta EP:n mitassa on jo pakko mietti� nuoren Kate Bushin mahdollista vaikutusta.

Mika Roth

---

Veli-Rekka & Rokut: Honkien lomassa kuuluu henkien kuiskintaa

Toisinaan ensivaikutelma osuu musiikinkin saralla h�mm�stytt�v�n oikeaan ja kertoo paljon oleellisesta aiemmin tuntemattomasta yhtyeest�/artistista. Veli-Rekka & Rokut h�mmensi rakentavalla tavalla aiemmin t�n� vuonna julkaistulla Honkien lomassa kuuluu henkien kuiskintaa -sinkullaan. Ryhm� l�ysi n�et tilaa itselleen folkin, popin, iskelm�n ja progeisen rockin v�list�.

Mainion sinkun mukaan nimetty EP pit�� sis�ll��n nimibiisins�, sek� nelj� muuta raitaa. Mik� on sun helvetti murisee matalasti rautalankavahvisteisesti, kuin Twin Peaksin h�myisiss� baareissa konsanaan, Mansikkamaa r��kyy karnevaalioutorockin kainalossa elon tuskaansa ja Ole rauhassa surullinen on kiistatta yksi depressiivisimmist� numeroista, joita olen pitk��n aikaan kuullut. Jokainen biisi nojaa vahvasti teksteihin, joissa tajunnan virtaus, ter�v�t huomiot ja sis�iset demonit vet�v�t k�ytt�.

Veli-Rekka & Rokut taitaa outorockin salat, mutta ei kuulosta suoraan milt��n edelt�neelt� suuruudelta, vaikka satunnaiset sirpaleet muistin reseptoreita t�rkkiv�tkin. Yhtye ei my�sk��n kaadu tarpeettoman kikkailun kuoppaan, vaan osaa pit�� ilmaisunsa riitt�v�n suorana, mutta kaukana formaattiradioiden hyv�ksymist�/vesitt�mist� maisemista.

Mika Roth