Tekramütisch: Tanssiminen kielletty – illan viimeiset 54 hidasta
01.09.2021
Tekramütisch on malliesimerkki sarjasta ”jotain muuta”. Yhtye on pitkälti kahden hengen muodostama ilmiö, jonka 7. tuotantokausi on nyt lyöty yksiin kansiin. Bändin omia sanoja lainaillakseni kyseessä on outoja lauluja arjesta ja juhlan puutteesta. Varusteina banjo, viulu, kellopeli, rumpu, helistin, marakassi, klarinetti, nokkahuilu, Monotron, Kaossilator, ukulele, dobro, viulu, klassiset kitarat ja 2 knallia ja lisäksi vaihteleva valikoima soittimia.
Tekramütisch Music
Kummaa rockia ja vinksahtanutta poppia on maassamme luotu jo pitkään ja ansiokkaasti. Ovatpa jotkin yrittäjät nousseet jopa suomalaisen musiikin legendoiksi sekä suuriksi muuttajiksi, joista osa on taatusti vaikuttanut myös näihin herroihin. Tekramütisch on ymmärtääkseni pitkälti kahden hengen muodostama ilmiö. Yhtyeen ytimen muodostavat Eläkeläiset ja Kumikameli -yhteyksistä tutut Toppo Koponen ja Jukka Hyrkäs, jotka ovat ottaneet tehtäväkseen erilaisen materiaalin luomisen ja ns. rajojen törkkimisen, tönimisen ja siirtelyn musiikin keinoin.
Tekramütisch on luonut kuutiokaupalla musiikkia aina vuodesta 2014 lähtien. Alusta saakka toimintaa on leimannut eräänlainen tuotantokautisuus, eli yhden lukuvuoden materiaalit ovat muodostaneet tavallaan jonkin sortin kokonaisuuksia. Välillä on seikkailtu elokuvallisemmissa sfääreissä, toisinaan taas metallin mailla ja huomionarvoista on se, ettei Tekramütischinkaan koulussa lukuvuosi ole kalenterivuosi.
Tanssiminen kielletty – illan viimeiset 54 hidasta summaa siis tuotantoa aina kesän 2020 TULIKUUMIMMAT JUHANNUSJORTSUT TEKRAMÜTISCHIN JA YSTÄVIEN TAHTIIN -sinkun kahdesta raidasta toukokuun alussa ilmestyneeseen Romantyczny-pitkäsoittoon. Näin kaksi CD-levyllistä saadaan täytettyä laatustandardeilla eriöiden seiniä pyyhkivällä vyörytyksellä. Anterolle-albumin rekkamiestarinat ja TM1/2021-pitkäsoiton bluesstandardeja seinille paukutteleva bluesparaati liittyvät muihin palasiin, eikä duo ole tietenkään vain latonut julkaisuja peräkkäin – sehän nyt olisi ennalta-arvattavaa, joten kaikesta on rakennettu uusi kokonaisuus. Ja uskokaa tai älkää, mutta tuplalevy on jo jollain tekramütischmaisella tavalla jopa tasapainoinen.
Vinksahtanutta folkkia, lo-fi poppia piestynä ja outo-rockia tartar-malliin, mikään ei ole kiellettyä, rajat ovat olemassa vain sitä varten, että ne voidaan lyödä iloisesti päreiksi. Moinen ehdottomuus ja vapaamielisyys johtaa tietysti siihen, että tässä voi kiskaista herneet syvemmälle klyyvariinsa, tai sitten vain nostaa aivot narikkaan, avaa sepaluksen ja antaa palaa. Valitsin itse jälkimmäisen tavan, sillä muuhun elämä on lopulta aivan liian lyhyt.
Rusinoiden nyppiminen pullasta on ärsyttävä tapa, mutta tuodaan esiin silti joitain tärppejä, jotka voivat johdattaa knallipäille aiemmin vaikutuksitta jääneet muuttamaan tapojaan. Kylmäaseman haamu saa väreet kulkemaan pitkin kehon eri pintoja, sillä kukapa meistä ei olisi toisinaan kylmäaseman kelmeissä valoissa lievästi poissa mukavuusalueeltaan. Kausisinkku Vuoden paras joulu iski herkkään paikkaan, kun tuo vuoden pimein aikakin on taas ilmestynyt horisonttiin ja Rekaton mies on tragedia omassa kosmoksessaan.
Näiden ykköslevyn herkkujen vastapainona kakkoslevyltä löytyy vähintäänkin yhtä mojovia huteja/osumia, jotka taatusti jättävät monet kylmiksi, toisten roihutessa korkealla liekillä. Painajainen Maarianhaminassa pistää kevytwesternit ja kotoiset rivitanssit ulkosaarillamme, kun taas Elän kuplassa ruuvaa raskaan bluesrockin korkin irti paatin pohjasta ja ehkä pullostakin.
Tekramütisch on vielä niin ovela venkura, että jatkuvat flirttailut lo-fin kanssa ovat todellisuudessa erittäin herkullisia soundikokeiluja. Kuunnelkaapa vaikka muhevasti teknohtavaa Los Juhannustanzelos -elektroässää, jolla saksalainen ja karjalainen perimä kohtaavat juhannuksen, joulun ja muidenkin juhlien lomassa. Se on sekavaa, se ärsyttää, mutta samalla jokin koukuttaa kuin salaa – ovat ne ovelia.
7. tuotantokausi on siis saatu pakettiin ja historiaan, mutta vieläkään suksi ei luista (ylämäissä), eikä kypärä paina päätä. Kannattaakin ehdottomasti tutustua tähän päräyttävään äänitaidepakettiin, jolla piilotajunnalle voi antaa vapaat kädet, ja joka voi toimia mainiona porttina muille tuotantokausille.
Mika Roth
