Kesäkuun kasetit 2022
13.06.2022
Henri Lindström: SOITA JOS MEINAAT DELAA
Artsy Records
Henri Lindström on monessa mukana oleva kotimainen muusikko, joka soolona luo polyrytmisiä, kerroksellisia, mutta samaan aikaan murskaavan keveitä elektronisia ääni-ihmeitä. Turvaudun ’ihme’-sanaan harvemmin, mutta nyt se on mielestäni oikeutettua ja perusteltua.
SOITA JOS MEINAAT DELAA, jonka nimi syystä tai toisesta kuuluu kirjoittaa isoilla kirjaimilla, ei pidä itsestään muuten mekkalaa, vaan tarjoaa kuulijoilleen kymmenen virtaviivaista instrumentaaliraitaa. Ne ovat kuin lyhyitä tuokiokuvia ja eräänlaisia luonnostelmia, joiden näennäinen ilmavuus on tarkan työn tulosta.
Nimistä voi napata vihjeitä, tai sitten antaa vain äänten johdattaa minne ne sitten ikinä johdattavatkin. Itse löydän siroista elektronisista kehistä ja niiden sisälle rakentuvista alemmista, ylemmistä, sisemmistä ja ulkoisemmista sektoreista enemmänkin luonnon ihmeellisyyden ja universumin loputtomuuden kaltaisia pohdintoja ja avaruudellisia aatoksia.
Tämä ei välttämättä ole osuvinta musiikkia avaruusraketin laukaisuun, joka on aivan liian dynaaminen ja väkivaltainen tapahtuma. Mutta kun planeettamme painovoima on jäänyt taakse, voin kuvitella halki kosmosten kiitävät satelliitit ja luotaimet uteliaine kamerasilmineen näiden nuottien sekaan. Tai ehkäpä mm. Kaiken yllä, kaikkialla ja Seurasaari / Transient Light jo kertovat jotain otsikoillaan. Olemme kaikkialla, ja emme välttämättä missään, samaan aikaan – ja kaikki aika voi pusertua näihin toisinaan alle kahden minuutin mittaisiin ikuisuuksiin.
Lindströmin ääniluotaimet ja askarruttavat kokeilut muistuttavat vanhasta totuudesta: ei ole merkityksellistä miten äänet on luotu, vaan mitä ne kuulijassaan saavuttavat. Itse löydän näistä tyyneyden ja rauhan.
Mika Roth
No Moderation: Rock ’n’ Roll RevivalHarava Records
No Moderation on helsinkiläinen rosoisempaa ja rämisevää kitararockia soittava kokoonpano, jonka debyytti-EP tekee kunniaa rockin kuolemattomuudelle. Ja nyt puhutaan siis ronskisti soivasta rockista, jossa soundihygienia ei välttämättä ole korkeimmat laatustandardit täyttävää – läheskään.
EP:n tarina on sinällään uskomaton. Musiikki näet ehdittiin jo pistää jonkun varastelevan ryökäleen toimesta verkkoon ja oikeat tekijät, eli No Moderation -yhtye, saivat vakuutella lainmukaista omistajuuttaan siivuihin. Onneksi oikeus on voittanut ja bändin tekemästä työstä ei valu kunnia ja roposet roistojen taskuihin – eli ollaan varovaisia siellä ulkona verkon parissa puuhastellessa, mutta takaisin asiaan.
Kitara soi isosti ja vokalistin asenteikas ilmaisu on puoli askelta protopunkin puolella, toisen saappaan seistessä ns. action rockin saralla. Eikä tästä rypistelystä ole kovinkaan vaikea löytää garagen öljyistä autotalliräminää – mikä on siis vain ja ainoastaan positiivinen asia. No Moderation ei näin yritä keksiä pyörää uudestaan, mutta esimerkiksi hivenen pidempi Nowhere Bound saa renkaisiin kummasti vinkunaa.
Jokaiseen mutkaan kaahataan riffi edellä ja tuo voimaa korostava lähestymiskulma alkaa hivenen puuduttaa, kun kaikki seitsemän raitaa toistavat sitä. Satsaisinkin vastaisuudessa edes asteen rohkeammin laulumelodioiden korostamiseen ja eivät syvemmät kielisoitinten sounditkaan vahingoittaisi kokonaisuutta, kunhan energisyys osataan vain pitää autenttisena. Eli melkoisen raakilemaista vielä, mutta potentiaalia on huimasti jo tässä vaiheessa. Rock ’n’ Roll never dies!
Mika Roth
Tomutonttu: HoshiJoteskii Groteskii
Jostain ilmiintyi jälleen uusi Tomutonttu-julkaisu, joka tuttuun tapaan saa aivopoimut joko nyrjähtelemään tai kehräämään. Alkuvuodesta Desibeli.netin toimitusta hämmentänyt Seikkailun tuoksu tuoksui totta vie unohtumattomalle seikkailuille. Avantgardea ja kokeellista elektroahan se oli, kuten on myös uusi paketti.
Tai uusi ja uusi. Verkon mukaan Hoshi ilmestyi ainakin digitaalisessa muodossa jo viime vuoden lopulla, mutta komean C-kasetin takamuksessa lukee 2022. Ota näistä nyt sitten selvää. Selvää sen sijaan on se, että veikeä ääniseikkailu odottaa rohkeita ääninautteja, kun Puissa roikkuvat elämät nostattavat ympärille elektronisen huvipuiston. Näillä raidoilla on samaa lapsenomaista leikkimielisyyttä, kuin vaikkapa aivan alkuaikojen Kraftwerkilla, mutta koska tamperelaiset eivät ole saksalaisia – vaikka muutakin toisinaan väitetään – tuota leikkisyyttä ei uhrata bisnesalttarille.
Järvi. Kyytiin! herättelee soundeillaan ja sademaisen lempeällä rytmillään mielleyhtymiä japanilaisiin puutarhoihin, mikä on varmasti ollut tarkoituskin. Sama aasialainen tyyneys ja (länsimaisesta kulmasta tarkasteltuna) lievä outous leimaa myös mm. Katse osuu sähköön -raitaa, jonka osittainen jatko Sähkön tuoksu särisee ja sirisee düsseldorfilaisesti. Radio-Activity, voisi joku todeta.
Näin kokeellisen materiaalin arviointi on oikeastaan mahdotonta/mahtavinta, joten pitää vain valita oma kulma kehästä. Periaatteessa Hoshi on siunatun muodotonta seikkailua elektronisten äänten viidakoissa, toisaalta sen kyky rauhoittaa ja rentouttaa puree ainakin allekirjoittaneeseen. Tässä onkin ääniteosten joukko, jonka voi vain antaa soida ja avata mielen sopista jo aikaa sitten unohtuneita yhteyksiä.
Mika Roth
Vauvaöljy: Slide 4 URolling Records
Vauvaöljy on viime vuonna perustettu duo, jonka muodostavat FORRESTER ja Slyrre äS. Kumpikin artisti on ansainnut kannuksiaan siellä ja täällä, mutta yhdessä syntynyt musiikki on hivenen erilaista.
Slide 4 U on seitsemän raidan annos modernin r’n’b:n, urbaanin popin ja rapin sekoitusta. Pehmeys on avainsana niin tekstien kuin soundien taholla. C-kasetin itselleen kustantaneet saavat kaupan päälle vielä bonusbiisin, kuten vanhoina hyvinä aikoina konsanaan. Täyteläisyydestään huolimatta soundipuolella vähemmän on enemmän, eikä efektiähkykään pääse iskemään, kun olennainen on pidetty halki pitkäsoiton keskiössä.
Kaksikon kynäilemät lyriikat ovatkin melkoinen trippi pehmeiden arvojen ja pinkkien juttujen sektorille, jossa Jörnin tarkoittaa juuri sitä ja Pidetään kivaa! (feat. MC La, Pyöveli, Marfa) ei ole silkka toteamus. Kyseinen raita on myös ainoa, jolla kuullaan vierailijoita ja näin vahvistukset toimivat oikeastikin vahvistuksina. Lemmen problematiikka ja rakkauden tiestön kuoppaisuus antaa ennemminkin rytmiä, kuin pistää tyrät rytkymään – nyt otetaan iisisti ja funtsitaan toisenkin kerran, ennen kuin tartutaan lapioon.
Sävellyksistä ja tuotannosta vastaavat Tommy "Folko" Karlsson ja Sebastian "Sebastiwan" Kurtén, joiden teosten päälle Vauvaöljy valuttelee lyyrisiä kuvailujaan. Rakkaus hehkuu, sielunkumppanit pölyttävät ja Spa napsauttaa päälle yöllisellä tavalla urbaanimmat soundit, joihin tekstissä tietysti vastataan. Onkin täysin kuulijasta kiinni, että onko kaikki jo tarpeettomankin siloista, miellyttävää ja kaatuuko penkki liiankin kovassa kulmassa takasuuntaan.
Mika Roth
