SUSS
09.01.2023
En voi sanoa tienneeni aiemmin oikeastaan mitään ambient countryn saloista. Jos joku olisi kysynyt moisen genren mahdollisesta olemassaolosta, olisin kaiketi vain kohauttanut olkapäitäni tietämättömänä. Vaan nyt tilanne on toinen, sillä New Yorkin kokenut trio on opettanut minua öisten soundien ja rajattomien äänipreerioiden äärellä.
Northern Spy Records
Musiikki on parhaimmillaan rajattomuutta, genreruudukkojen sääntöjen unohtamista ja todellisen uuden löytämistä. Eikä tuo uuden löytäminen tai erilaisen luominen tarkoita välttämättä kaiken vanhan rikkomista, purkamista tai ohittamista. New York on aikojen saatossa antanut meille paljon musiikinkin saralla, joten kolmihenkinen SUSS on periaatteessa vain yksi lenkki valtaisassa ketjussa, ollen kuitenkin samaan aikaan ihmeellisen uniikki.
Entä mitä yhteistä on ambientilla ja countryllä? Kuinka ne sopivat kavereiksi ja miten yhteiselo sujuu? Termit ilmoitetaan ainakin tärkeysjärjestyksessä, sillä paketin kaikilla 21 raidalla ambientmainen tyyneys ja rauhallisuus asettuvat kuskin paikalle. Country on ennemminkin henkistä melankolisuutta ja pienillä soundeilla leikittelyä, etenkin kun nuotteja toisinaan venytetään armottoman pitkiksi.
Vokaaleja, tai ainakaan mitään tarkemmin tulkittavia lyriikoita, ei kuulla ymmärtääkseni ainoallakaan biisillä. Sen sijaan mitoiltaan venähtäneitä nuotteja soitetaan erilaisilla koskettimilla, kitaroilla ja myös pedal steel saa tietenkin soida kaihoisasti useimmilla raidoilla. Ollaanhan kuitenkin tässä samalla countryn aavoilla preerioilla.
Vuoden 2021 Night Suite EP on sijoitettu avaukseksi, jota seuraavat vuoden 2022 Heat Haze ja Winter Was Hard -EP:t. Tässä siirrytään siis ajassa jatkuvasti eteenpäin, jolloin koko paketin päättävä Across the Universe EP sisältää julkaisuteknisesti tuoreimmat raidat. Mutta todellisuudessa kaikki kuultu muodostaa erittäin ehyen kokonaisuuden, jonka osasia voi kuunnella oikeastaan missä järjestyksessä tahansa.
SUSS onkin päässyt ihailtavasti irti ajasta ja paikasta, vaikka ensimmäinen EP on nimetty yhdysvaltalaisten kaupunkien mukaan. En ole koskaan käynyt koko maassa, puhumattakaan Arizonan Flaggstaffista tai Kingsmanista, mutta kuullun perusteella saattaisin hyvinkin ihastua noihin maisemiin.
Winter Was Hard -EP:n raidoilta löytyvät selvimmät irtiotot, kun North Wind puhaltaa väkevämmin ja The First Thaw uskaltaa antaa kirkkaiden soundiensa loistaa ympäröiviin olosuhteisiin verrattuna suorastaan majakkamaisen kirkkaasti. Tietynlainen toismaailmallisuus saa jopa pohtimaan hienon Annihilation-elokuvan ääniraitaa, vaikka selvästi saappaat pysyvätkin Telluksen talvisissa painanteissa.
Tupla-albumin uusinta julkaistua materiaalia edustava Across the Horizon EP koostuu viidestä raidasta, joilla yhtyeen soundia voi kuvata lämpimämmäksi. Saatesanoissa kerrotaan, kuinka trio on näiden pienlevyjen avulla toipunut perustajajäsen Gary Leibin yllättävästä kuolemasta, joka tapahtui aivan Night Suite EP:n valmistumisen jälkeen.
Surun voikin aistia ensimmäisellä puoliskolla kokonaisuutta, samoin hämmennyksen ja epävarmuudenkin, mutta tultaessa mammuttimaisen kokonaisuuden viimeiselle neljännekselle, on helppoa havaita kaiken asettuneen kohdilleen. Horisontissa on nouseva aurinko, paljon on vielä tekemättä ja juuri nyt on parhain aika tarttua toimeen.
Mika Roth
