Dylan Kirk: Havin’ a Whole Lot of Fun – Live in Finland

Alkuperäisen rock’n’rollin voima mullisti aikoinaan koko maailman, eivätkä jälkiväristykset ole vieläkään päättyneet. Britti Dylan Kirk ei ehkä lähde hahmottelemaan pyörää uudelleen kiippareillaan ja yhtyeellään, mutta Havin’ a Whole Lot of Fun – Live in Finland livekiekko pistää kyllä renkaat liekehtimään. Joulukuun 2023 keikoilta äänitetty kokonaisuus on täyttä asiaa alusta loppuun, kun Put Your Cat Clothes On, Down the Line ja kumppanit ammutaan maisemaan. Rock’n’roll!

Bluelight Records

Rock on siis homman juoni ja yhtye Kirkin takana ansaitsee myös syvän kumarruksen uutterasta puurtamisestaan, josta halju rutiini loistaa kuitenkin poissaolollaan. Rumpali Japi Saario ja pystybassoa pomputtava Iikku Riepponen tuovat rytmipuoleen groovea, josta riittää niin imua, vetoa kuin työntöä aina kulloisenkin tarpeen mukaan, eikä pieni kylkimyyrykään ole poissuljettu vaihtoehto. Kirkin koskettimet ovat luonnollisesti runsaissa parrasvaloissa, Gona Lehtisen kitaran vastatessa eturintaman toisesta puoliskosta.

Yhteistyö sujuu myös soolosoittimien tienoilla saumattomasti ja esimerkiksi vikkeliä sormia vaativa Bad Case of Broken Heart kulkee mallikkaasti huimasta nuottitiheydestään huolimatta. Eikä soitto ainoastaan kulje, vaan se kuulostaa myös riemulliselta – nyt on hauskaa ja sitä ei pelätä osoittaa. Kirk on selvästi show-miehiä ja samalla tehdään taas kunniaa rockin alkuperäisille jäteille, jotka saivat massat villiintymään esimerkillään. Kyse ei ole rakettitieteestä vaan silkasta, puhtaasta energiasta.

Vokaalien saralla Kirk on myös vanhan rock-koulukunnan miehiä, eli tekninen puhtaus on toissijainen juttu, kun haetaan kuuminta mahdollista yhdistelmää ja tunnetilaa. Hattua on nostettava myös siitä, että mitään sen kummempia korjailuja ei ole ainakaan silmiinpistävästi lähdetty tekemään jälkikäteen. Rapatessa roiskuu ja rokatessa tapahtuu asioita, turha siinä on aina mikrosekunteja laskeskella, koska se ei ole koskaan ollut pointti rock’n’rollissa.

Biisijoukossa on hyvä määrä menneiden aikojen taikaa, mutta keikka on kaikkea muuta kuin tuttujen juttujen rutiininomaista toistoa, kiitos juuri nokkamiehen kiihkon ja bändin kovan kunnon. Toisena siivuna maisemaan kajahtaa jo Carl Perkinsin legendaarinen rockabillyveto Put Your Cat Clothes On ja Johnny ”Guitar” Watsonin 60-luvun alun herkku Looking Back istuu Kirkin pirtaan kuin luonnostaan. Klassikoita on enemmänkin, vaan tärkeämpää on niistä syntyvä rock’n’roll show.

Kirkin ansioksi on laskettava se, että settiin on kaivettu vähemmän soitettuja helmiä rockin myöhemmiltäkin vuosilta. Tuskin monikaan tietää kaikista Little Victorin saavutuksista, vaikka miestä kutsuttiin joskus lempinimellä ”The Beale Street Blues Bopper”. Mestarin veikeä Papa Lou And Gran pistää pilkettä silmäkulmaan kesken tiukan taonnan, jonka jälkeen alkuvoimaisempi I Dig You Baby pääsee puolestaan muistuttamaan siitä kaikesta, mitä Tommy Blake antoikaan maailmalle ennen traagista poistumistaan aivan liian varhain.

Isot numerot ovat hallussa ja Kirkin oma tuotanto on ainakin tällä konserttitallenteella vähissä, mutta Junkie osaa kierrättää tutut palikat kuten olettaa sopii. Kuvioita sotkee myös Rickie Nelsonin aikoinaan esittämä I’ve Got My Eyes on You, jonka nimeen on joskus lisätty myös sulkeissa And I Like What I See. Kyseistä biisiä ovat pyörittäneet vuorollaan mm. Gene Vincent ja Lee Curtis, mutta Kirkin käsissä tämäkin numero elää ja hengittää taas hieman eri tavoin.



Maestron soittoa voikin joiltain osin verrata alan veteraaneihin, vaikka suorista hiilikopioista on turha puhua. Kirkin versioissa ei ole kyse niinkään mistään radikaaleista leikkauksista ja linjauksista, vaan enemmänkin kurvien sisäpuolia nuolevista irrotteluista. En väitä herran olevan uusi Jerry Lee Lewis, mutta jotain oleellista The Killeriltäkin on soittoon omaksuttu. Kovaa pehmeyttä ja rosoista suloisuutta, mikä kaikuu myös vokaalien puolelle.

Rock ei koskaan kuole, eikä tarvitse myöskään minkäänlaisia apuvälineitä koitoksista selviytyäkseen. Olkoon tämä tallenne viimeisin todistus siitä.

Mika Roth