Selk� & Issias: Omat ja vieraat nikamat

Suomenkielinen rock omaa pitk�n historian, jonka alkup��ss� lainakappaleet olivat olennainen osa vallankumousta. Selk� & Issias -yhtyeen uudella albumilla kuullaan monia lainabiisej�, kun esimerkiksi itselt��n David Bowielta on mukana kaksi raitaa. Hector ja Vexi Salmi k��nsiv�t biisit alkujaan, vaan mihin Selk� & Issias saakaan viety� Muukalaisensa? Vieraiden seassa on my�s omia nikamia, kuten otsikkokin kertoo, eik� 16 biisin muodostama tukiranka ole ainakaan hutera.

Emsal� Music

Puhdistetaan ilma ep�ilyksist� ja todetaan heti alkuun rehdisti, ett� Omat ja vieraat nikamat on vankasti omillaan seisova albumi. Toki l�hes puolet kappaleista on lainoja, mutta lainoista ja omista siivuista on saatu sovitettua ja rakennettua t�ysipainoinen pitk�soitto. Mainion rocklevyn hengess� b�ndi osaa vet�� ja puskea vaihtelevasti, ja r�v�kimmiss� irtiotoissa on mukana niin omia kuin vieraitakin vetoja. Ehk�p� merkitt�vin tekij� on kuitenkin b�ndisoundi, joka punoo kuudestatoista raidasta ja melko tarkkaan tunnin mittaisesta musiikkiannoksesta kiinnostavan musiikkimatkan.

Ja aloitetaan niist� omista. Yli kahden vuoden takainen sinkkuveto Angry Birds ei kerro suinkaan mist��n lintupelist�, eik� sit� esitet� englanniksi, vaan kyseess� on kahden baarik�rp�sen kansallismielisist� jupinoista kertova suomenkielinen numero. Mariachi-torvet ja menev� tausta tekev�t taikojaan, kun kitker�t linnut nokkivat toisia ja etenkin uusia tulokkaita. Musiikki vastaa sanoihin cocktaililla, eik� tutun ja vieraan sekoittelu tuota mink��nlaisia ongelmia. B�ndin soundi on moneen taipuva ja Katwi Koo vokalistinaan ryhm� pystyy v��nt�m��n biisist� esiin ironiaa ilman tarpeettoman syvi� uurteita naamallaan.

Niin ik��n omaa tuotantoa oleva Unta kauniimpaa on my�s sinkku vuodelta 2023, eik� kauneutta l�hdet� turhaan peittelem��n, kun rakkautta kaivataan. Rockissa ovat aikojen alusta asti kiert�neet tutut teemat, aiheet ja palaset, jotka on peritty viel�kin varhaisemmilta ajoilta. Uusi, vanha � silkkoja sanoja suuressa py�r�ss�, tuntuu b�ndi ja koko levy toteavan. Rakentavalla tavalla nykymaailmaa tarkasteleva ja tulevaa pohtiva Teko�ly tulee sujauttaa isompaa ja s�r�isemp�� classic rockin soundia aidossa 70-luvun hengess�, eik� boogauksesta j�� puuttumaan mit��n, kun koskettimetkin jyr��v�t taustalta niskaan.

Ja nyt kun mainittiin tuo 70-luku, niin silta kantaa aasin suoraan David Bowien luokse. Hector k��nsi aikoinaan onnistuneesti Life On Mars -hitin, eik� Sudenkorento tarvitse muuta kuin suopean mielen toimiakseen taas. Muoto on tuttu, melodia legendaarinen ja versio onnistuu v�ist�m��n korniuden ansat. Vexi Salmi ehti aikoinaan viel�kin aiemmin iskem��n kyn�ns� Bowien tekemisiin, kun vuonna 1973 Fredille k��nnettiin iso biisi Muukalainen (Starman). Kaikkia kunnia Fredin legendaariselle k��nn�svedolle, mutta Selk� & Issias tuo biisiin takaisin rockin voimaa ja loistaa n�in kirkkaammin y�taivaalla.

Ajan virtaa kauemmas kauhotaan kun Rusty Yorkin Sugaree muuntuu Sokerii-muotoiseksi menonumeroksi. Klassista rokkiahan t�m� on, mutta menee muiden kyljess� pykim�tt�. Kovien kyn�niekkojen seassa Selk� & Issias -b�ndin pomo Ari �Selk� Pulkkinen osoittaa musteensa virtaavan my�s klassikoiden kimpussa, sill� Sugaree on per�isin jo 50-luvun lopulta. Pinnat ansaitsee my�s vieraileva vokalisti Jore Marjaranta. Eik� v�h�ist� taitoa osoita my�sk��n se, ett� 80-luvun alun Juicen Ollaan ihmisiksi istuu yhteiskuvaan edell� mainittujen v�ril�iskien kanssa. Juicen teksti soundaa aina herralta itselt��n, mutta tekstin hienosti tulkitseva Koo on vokalisti paikallaan t�ss�kin tulkinnassa.

Kaiken kehumisen lomassa on pakko todeta, ett� Sir Elwoodin hiljaiset v�rit -yhtyeen katalogista napattu Sellaista se on ei saa jazzahtavaa saapasta oikein kunnolla istumaan jalkaan. Svengi j�� puuttumaan ja groove mutristaa l�hinn� alahuulen, enk� oikein oivalla my�sk��n Daiga daiga duun tarkoitusta t�ss� albumiyhteydess�. Onhan se kaiketi kivaa saada ainakin paperilla jotain mukaan my�s 40-luvulta saakka, mutta foxtrot ja rock eiv�t vain tunnu toimivalta liitolta, vaikka viulut ja mandoliinit kuvaa laventavat parhaansa mukaan. Taidan olla moiseen liian vanha/nuori/tosikko tms.



Nikamaa on kiistatta riitt�v�sti, ja tunnin mitta levylle kuin levylle on jo l�ht�kohtaisesti melkoinen. Viel� kun seassa on Juha Tapion Min� olen, sin� olet -siivun kaltaisia kummallisuuksia, ei kyyti� p��se syytt�m��n ainakaan tylsyydest�. Tuomio kallistuu kuitenkin positiivisen puolelle ja levy on mielenkiintoinen kuvasarja ajan virrasta.

Mika Roth