Kanteletaiteilija Ida Elina on esimerkillään osoittanut, että kansallissoittimemme on moneen taipuva väline. Sen avulla ajan lehdet voi ylittää ja yhdistää, kun vain riittää näkemystä ja rohkeutta. Ida Elinan Under The Northern Skies -projekti on hautunut vuosia ja se kasvoi lopulta kokonaiseksi pitkäsoitoksi, lyhytelokuvaksi ja audiovisuaaliseksi konserttielämykseksi.
Hello World Records
Kalevalan 190-vuotinen taival on juhlinnan arvoinen asia ja sen hengessä myös tätä levyä kannattaa lähestyä, sillä albumin tarinat kumpuavat suoraan Kalevalan maailmasta. Tarinankertojana Ida Elina on ottanut vapauksia Elias Lönnrotin aikoinaan kokoamista kehyksistä, mutta samaahan kaiketi Lönnrotkin teki. Sovelsi ja sovitti isommasta maailmasta jotenkin yhden kirjan kansiin mahtuvan teoksen.
Under The Northern Skies on siis kokonainen elokuva ja albumi, jossa kumpikin puolisko peilaa ja täydentää toista. Projektin alku ideatasolla juontuu vuosien taa, kun Ida Elina ensiesitti joukon säveltämiään Kalevala-aiheisia kappaleita. Noista kappaleista Lemminkäisen äiti ja Tule kanssain ovat löytäneet paikkansa Ida Elinan konserttiohjelmistosta, sekä nyt myös tältä uudelta albumilta.
Lemminkäisen äiti osoittaa Ida Elinan olevan nimenomaan modernin ajan kanteletaituri, joka ei emmi kauhaista uusia aineksia vanhojen kudosten vahvistukseksi. Eikä ainoastaan pikapaikkaukseen, vaan vaikka sitten enemmänkin, jos tilanne moista vaatii. Onkin toisinaan mahdotonta osoittaa, missä akustinen soitto kohtaa elektroniset elementit ja kuinka paljon soundeja missäkin kohdin on muokattu. Eikä se ole edes olennaista, sillä Under The Northern Skies niin albumina kuin irrallisina raitoinakin on idealtaan jotain huomattavasti laveampaa.
Mielestäni kansanmusiikki elää vain niin kauan kuin se kehittyy, ja samaa ajatusmallia voi sovittaa myös kirjalliseen perintöön. Tarinat muuntuvat ajan saatossa, kuten ne aina ovat tehneet, joten Under The Northern Skies on vain yksi askel aikain halki kulkevalla polulla, joka jatkuu vielä pitkään meidän jo jäätyä sen varrelle ajan kuohuissa. Kalevalan maailmaa ja kanteletta tuodaan tähän päivään, mutta kohdellaan kuitenkin kunnioittaen. Uusi lisää summaa poistamatta kaavasta kokonaan vanhaa.
Albumin avaus on eeppisellä tavalla komeaa kuultavaa, kun Alkusoitto petaa yli seitsemän ja puolen minuutin mitallaan kuulijan eteen myyttisen alkutarinan. Kansallisissa tarustoissa alut ja loput sekoittuvat usein toisiinsa, sillä kaikki on monella tavalla ja tasolla kiertokulussa, jonka todellista ikää ja ikuisuutta voimme vain arvailla. Ida Elinan antaa alussa kanteleen soida isosti, kirkkaasti ja silti pitkiä välejä nuottien sekaan jättäen. Välillä kuullaan sanatonta laulua, muitakin soittimia liittyy hetkittäin mukaan, mutta ideana on mielestäni pienuus. Pienuus isolla tavalla, ja komeaahan tämä on kuulla.
Nykyisessä ajassa musiikin julkaisijalle elintärkeitä palasia ovat sinkut, jotka pitävät nimen mielessä ja riittävää säpinää yllä. Sinkkuja albumilta on lohkottu jo useampi, joista ymmärtääkseni ensimmäinen oli toissakesäinen Pohjolan kaiut, ja juuri se kuullaan Alkusoiton jälkeen. Myyttinen pohjoinen piirretään Ida Elinalle omaisesti pienin siirroin, suorastaan minimalistisiksi katsottavin palasin, joiden rinnalla isot äänipalikat kaikuvat. Suurta ja pientä, hiljaa ja kovaa, vuoroin varoen ja isolla tunteella soittaen.
Suoremmin pop-maailman suuntaan siltojaan rakentava Tule kanssain on kansanmusiikkia tähän aikaan ja maailmaan siirtävä raita. Kansanmusiikkiin suojelevammin suhtautuvat voivat nähdä moisen teerenpelin nykyajan kanssa ’vääränlaisena’, mutta kun kappale on koukuttava ja johdonmukaisesti etenevä totean vain tämän: näitäkin biisejä tarvitaan. Toinen selvä ojennus globaalille nykymaailmalle on nimiraita Under The Northern Skies, jolla kuullaan esityskielenä niin suomea kuin englantia.
Itse elokuvaa en ole vielä nähnyt, mutta tarinan hahmogalleriassa Lemminkäinen perheineen ja sukuineen tuntuu olevan vahvasti keskiössä. Kansalliseepoksestamme tuttu ja kovin kiivaan luonteen omaava miekkasankari seikkaili pohjoisen mailla suuntaan ja toiseen. Pysyvä onni ei oikein tarttunut nuoren miehen paidankulmaan, vaikka mahdollisuuksia moiseen ilmeni toistuvasti.
Lemminkäisen luonteesta ei siis syvyys ja rosoisuus lopu, mikä on tarinankertojalle tietysti kädet vapauttava asia. Musiikki heijastelee moninaisia tuntoja ja Mieleni minun tekevi lienee sotaan kaipaavan nuorukaisen kaipailua suurtekojen suuntaan. Ei sitä kotitulilla kyyhöttämällä suuria tapahdu, joten tartutaan kalpaan ja musiikki soi valtaisana, kun sanat sanotaan ääneen.
Herkästi soiva Lemminkäisen äiti valottaa sankarin tekemisiä toisesta suunnasta, päätyihän äiti ponnistelemaan poikansa eloon palauttamisessa melkoisesti. Kuutamo saattaa taas olla hyvinkin sankarimme vaimon Kyllikin hetki tarinassa, joka voisi mennä toisinkin. Albumin sulkeva Lemminkäinen tuntuu musiikkina jättävän paljon vielä tuleviin seikkailuihin, aivan kuin tässä olisi päästy vasta alkuun.
Tarina on siis tuttu, mutta samalla uusia mahdollisuuksia vasemmalle ja oikealle avaava. Ida Elina antaa hahmoilleen äänen, mutta jää enemmänkin ohjailemaan asioita taaempaa ja varoo tuomasta uusia elementtejä liiaksi mukaan. Varjele vakainen luoja on yleensä Ilmarisen suusta kuultu pyyntö, mutta niin lauseet, nimet kuin ideatkin lentelevät vapaina ilmassa. Kyse onkin tulkinnasta, näkemyksestä ja tavasta luoda uutta vanhasta.
Kanteletaiteilija Ida Elina on esimerkillään osoittanut, että kansallissoittimemme on moneen taipuva väline. Sen avulla ajan lehdet voi ylittää ja yhdistää, kun vain riittää näkemystä ja rohkeutta. Ida Elinan Under The Northern Skies -projekti on hautunut vuosia ja se kasvoi lopulta kokonaiseksi pitkäsoitoksi, lyhytelokuvaksi ja audiovisuaaliseksi konserttielämykseksi.
Itse elokuvaa en ole vielä nähnyt, mutta tarinan hahmogalleriassa Lemminkäinen perheineen ja sukuineen tuntuu olevan vahvasti keskiössä. Kansalliseepoksestamme tuttu ja kovin kiivaan luonteen omaava miekkasankari seikkaili pohjoisen mailla suuntaan ja toiseen. Pysyvä onni ei oikein tarttunut nuoren miehen paidankulmaan, vaikka mahdollisuuksia moiseen ilmeni toistuvasti.
