08.02.2006
Harjavaltalähtöinen tummasyinen alternative rock-kolmikko Lapko julkaisi toisen levynsä hyvässä nosteessa olevan kotimaisen Fullsteam Recordsin kautta. Kun yhtyettä jututettiin aikoinaan Desibelissä, kolmikko oli julkaissut vasta Your Special K.O.-eepeen. Siitä kaikki kuitenkin alkoi. Aloitan yhtyeen jäsenet (Ville Malja – laulu ja kitara, Janne Heikkonen – rummut, Anssi Nordberg – basso) tavoittaneen nettipistoolihaastattelun kysymällä, millainen henki Fullsteamilla on nyt?
Malja: - No millainen henki on tuoreessa uusperheessä. Isä ja äiti ovat juuri tavanneet, arkea ei vielä ole ehtinyt pahemmin syntymään, ja 10 -vuotiaita lapsia onkin jo muutama. Joskus elämä tuntuu helpolta.
Anssi: - Kaikki on tällä hetkellä kuulemma NIIN siistiä, ja se tietty lupaa hyvää. Yhtiön ja sen bändien viimevuoden onnistumiset tukevat toisiaan. Meille sopii että saadaan toimia pitkälti omien vainujemme varassa. Kiitos siitä.
Debyytti The Arms näki päivänvalon tamperelaisen levykaupan Jukebossin ensikosketuksena levy-yhtiöbisnekseen. Pääsääntöisesti yhteistyöstä jäi hyvä maku, vaikka firma onkin nyttemmin vaihtunut. Maljan mukaan koko bändi kärsii jonkinlaisesta auktoriteettikammosta, jota pomon vaihtaminen ei juuri taida helpottaa. Nordberg pohtii asiaa pidemmälle:
- Mielenkiintoista että tästä asiasta niin moni kysyy. Tavallaan on kai sama mikä merkki siellä levyn alakulmassa kummittelee, jos bändi ja levy ovat vahvoja ja kiinnostavia. No, joo. Jukeboss oli luultavasti aivan oikea koti meille 2004 lopulla. Saimme pitäytyä juuri sopivan puolueettomina suomen musiikin kentällä, näyttää omat kasvomme ja ja blaah…Hyvä maku jäi.
Miltä debyytti maistuu tänä päivänä? Ei kai voi kiistää, että aika hyvä levy se on, koska palaute on ollut pääasiassa kiittävää ja kakkosalbumia on odotettu innolla. Mutta miten noin tekijän näkökulmasta, mitä allekirjoitatte levystä, mitä ette?
Heikkonen: - Onhan Armsilla asioita joita olisi voinu tehdä toisin, mutta niissä kansissa on just se mihin rahkeet silloin riitti. Signeeraus irtoaa siis edelleen...
Anssi: - Monet Armsin biiseistä on vaan soitettu tai tuotettu heikosti, toisaalta yksi levyn vahvoista puolista on juuri sen arkuus ja haavoittuneisuus.
Entäpä tämä uusi, skandaali-nyrjähdys-teemaan pureutuva Scandal? Mitä on tehty toisin? Millainen levyn prosessi oli verrattuna edelliseen?
Heikkonen: - No tietysti suurin käytännön ero oli siinä että toimittiin itse levyn tuottajina joka pisti kyseenalaistamaan omia ja muiden ratkaisuja biisien suhteen huomattavasti enemmän kuin ennen. Toisaalta ilmapiiri levyä tehtäessä oli vapautuneempi ja avoimempi kuin ikinä ennen joka toivottavasti välittyy myös levyltä.
Malja: - Vertasimme nyt itseämme itseemme. Emme jonkun muun bändin tekemisiin. On helpompi määrittää ja rakentaa omaa paikkaansa toisella levyllä kuin ensimmäisellä. Muodostettuamme olemuksen ja persoonallisuuden itsellemme The Armsilla, pyrimme rakentamaan Scandalilla Lapkolle myös jonkinlaisia Alteregoja.
Anssi: - Ensinnäkin jo levyn synty. Scandalin vanhin biisi on nyt vähän yli puolivuotta vanha, kun taas Armsilla käytiin biisejä läpi kolmen vuoden ajalta. Panostimme tällä kertaa hyviin demotuksiin, joiden kautta oli helppo alkaa kokoamaan kokonaisuutta.
Mukana ei ollut tällä kertaa ulkopuolista tuottajaa ja homma toimi hyvin. Aiotteko jatkossakin pitäytyä oman porukan kesken?
Heikkonen: - Nyt kun ulkopuolista tuottajaa ei ollut mukana me kehityttiin niin muusikoina kuin ihmisinäkin sen verran paljon, että toisaalta olisi mielenkiintoista jatkaa näin ja katsoa mihin suuntaan tästä mennään, mutta jos joku tyyppi ilmestyy johon luotetaan 100% niin miksi ei käytettäisi ulkopuolisia korvia.
Olette todenneet, että tällä levyllä Lapkon livesoiton intensiivisyys on saatu vangittua. Millä keinolla lähditte tavoittamaan potkua?
Malja: - Luulen, että sitä ei ihan kokonaan saada vangittua koskaan. Onneksi niin. Ihmisillä on sitten joku syy tulla myös keikalle. Pyrimme äänityksissä kunnioittamaan perus bändisointia - siis sitä, miltä Lapko kuullostaa treeniksellä parin six-backin jälkeen.
Anssi: - Tarkoitus oli ottaa jokainen soitin ylös samalla pieteetillä. Rumpujen piti soida luonnollisesti ja lujaa, bassoon haluttiin luonnollista huminaa ja kitara pidettiin pienenä ja terävänä. Moni varmaan haluaisi tuntea nahoissaan myös muhkean kitaran, mutta näimme tällä erää sen sekoittavan turhaan pakkaa. Lapkon särön takana on paljon pieniä elementtejä jotka rakentavat ´sen´ yhtenäisen saundin. Häiriöltä (Piirinen, levyn äänittäjä) tuli tietenkin viesti masteroinnin jälkeen "Ei oikein botnea, bassossa liikaa tilaa! Mitä minä sanoin!"
Levyn ennakkosinkku All The Best Girls on mielestäni oikea valinta raivaamaan levylle tietä, sen verran selkeä hitti on kyseessä. Biisistä puhuttaessa muistetaan aina mainita Bogart Co. Kuuntelitteko ikinä moista?
- Pienenä joo, mutta studiossa ei tarvinnut enää repiä arpia auki...
Malja: - Luulen että kukaan 80 ja 90-lukujen vaihteessa elänyt suomalainen ei ole säästynyt kyseiseltä biisiltä. Itselläni muistot ovat hyvinkin vahvat. Studiossa kaima kappaletta ei liiemmin kuunneltu. Sääli.
Anssi: - Pinnalista Princess/All the best girls diggailua, mutta eihän Bogart Co. ollut/ole pelkkää musiikkia.
Levyltä löytyy myös muita musiikillisia viittauksia, jotka eivät kuitenkaan ole löydettävissä ihan noin ilmiselvästi. Maljan mukaan kaikkea ei kannatakaan aina paljastaa, viittauksia joko on tai ei. Anssin mukaan levyltä löytyy vaikka mitä majkarmoja, jotka toisaalta ovat enemmän lainoja ja osoituksia kierosta huumorintajusta. Onhan kansikin ihan tarkoituksella tehty näyttämään melko lailla New Orderin Get Readyltä.
Miksi moinen skandaali-teema? Oliko aihepiiri alusta asti haettua vai muodostuiko se matkan varrella?
Malja: - Teema ilmestyi vähän kuin itsestään sanojen samankaltaisten tilanteiden kautta. Puolenkymmenen biisin jälkeen huomasin tiettyjen klikkien toistuvan ja sen jälkeen olikin vain helppo rakentaa kokonaisuutta toimivammaksi ja kauttaaltaan "skandaalimmaksi".
Anssi: - Mun mielestä Scandalin, tarkkailla – tulla tarkkailluksi -aihio kiinnosti, mistä kannenkin ajatus tuli. Sanana Scandal tuli mukaan jo aika alussa ko. prosessia.
Onko Lapkon skandaali sellainen Pertti Salovaaramainen Voe mahoton-hämmästely?
Malja: - Ei.
Anssi: - Tien päällä, Kyllä!
Omasta mielestäni levy on huolimatta valoisista hetkistä melko synkkä ja jopa tuskainen. Heikkosen mielestä asia ei ole yhtään niin. Pikemminkin levyltä löytyy toivoa ja sopivissa määrin itseironiaa. Malja toteaa, että asiathan voi nähdä niin monella tavalla. Toisille se kuppi on puoliksi tyhjä, toisille taas jotakin muuta. Kolmikolle itselleen levyn tunnelma on jotakin pidennetyn murrosiän ja maailmantuskan potemisen välimaastosta.
Anssi: - Niinkuin levyltä jääneessä We All Loved The Bachelorissa todetaan: White seems to be much brighter next to the gray, but black is gonna bring you down! …tai jotain.
Levyn sävyt yltävät moniin suuntiin Barrel Of The Pastin hilpeästä humppailusta Date With Timen selloherkistelyyn ja aina sinne hevitahtiin asti. Eri sävyjen sisäistäminen ei ollut bändille vaikeaa, hauskimmaksi herrat mainitsevat My Cry Worksin kertsin tekemisen, kun bändi yrittää pokkanaamalla tykittää mättöä menemään ja Malja kiekuu ”wo-o-u-wo-o-u-o!”...
Malja: - Janne sanoi jossakin vaiheessa että on outoa tehdä kamaa mikä samalla hävettää ja samalla vaan kuullostaa niin vitun hyvältä... Kokonaisuuden rakentaminen taisi olla sitä antoisinta - Erilaiset vastakkainasettelut ja mittakaavojen muutokset. Mieltymyksemme eri musiikki lajeihin ovat niin toisistaan poikkeavia välillä, että joka jäsen taitaa tuntea ne "extreme" fiiliksensä eri kohdissa levyä.
Vaikka Lapko on soittanut yhdessä jo kymmenen vuotta, ei bändin yhteissoitto ole vielä valmis. Onneksi niin, sillä siinä vaiheessa voitaisiin herrojen mukaan viettää Lapkon hautajaisia. Malja ei ainakaan tunne, että bändi olisi vielä kovinkaan tiivissä paketissa, joskaan hänen mukaansa yhteissoitto ei ole pelkästään teknisestä suorittamisesta kiinni.
Teette tulevalla kiertueella myös keikan Harjavallassa. Millainen fiilis on kotikulmien esityksissä?
Heikkonen: - Toivottavasti ei saada turpaan.
Malja: - Edellisestä keikastamme Harjavallassa on melko paljon aikaa. Pelkään pahoin että fiilis tulee olemaan melko sekava. Tämä siis sanan kaikissa merkityksissä.
Lapko osallistui ja voitti Global Battle Of Bandsin Suomen osakilpailun ja pääsi Lontooseen finaaliin. Vaikka voittoa ei finaalista irronnutkaan oli reissu melko mieliinpainuva.
Malja: - Lähtiessämme kävimme Tikkurilasta hakemassa lippumme ja muut info-paperit keikkamyyjämme assistantilta Alelta, joka oli katkaissut jalkansa edellisen aamuyön riennoissa. Tämän motivoimina jatkoimme hänen toimivaksi havaitsemallaan linjalla, joten reissusta tuli hyvinkin värikäs.
Tuliko vastaan mainitsemisen arvoisia kilpakumppaneita?
Heikkonen: - Jep. Voittaja Kopek kyllä rokkasi todella mainiosti.
Anssi: - Crobar! Aika sepporätymäistä edustusta taas suomipojilta, mutta niin inhimillistä. Voittaja Kopek oli hyvä, Espanjan Balboa ja ja… Meksikon laulajatar sanoi rakastavansa meitä, joten kyllähän nekin sitten.
Aiotteko jatkossa lähteä vastaaviin kisoihin?
Heikkonen: - EI!
Malja: - Joissakin asioissa kilpailu ei vain ole hyvästä.
Yksi Lapkoa eteenpäin vienyt asia on tyylikäs, yksinkertainen mutta tumman iskevä visuaalinen tyyli. Suunnittelutyö jakaantuu siten että Anssi suunnittelee, Ville valokuvaa ja Janne kommentoi. Tärkeää on että kaikki allekirjoittaisivat aina kaiken. Anssi myöntää, että hän hetkittäin voi olla turhan artistia, mutta hyvin tähän asti homma on tominut. Armsin kansissa on jopa oma fontti rakentamaan bändin omaa identiteettiä. Lapko Co.
Nähdäänkö Lapkoa kesäfestareilla?
Malja: - Nähdään varmasti. Seuratkaapa ihmiset ilmoittelua.
Onko ulkomaankeikkoja suunnitteilla?
Malja: - Toivottavasti. Itse artisteille asiasta ilmoitetaan viimetingassa, jotta turha jännitys ja tyytyväisyys vältetään.
Entäpä joko seuraava levy on ideoitu?
Heikkonen: - Pikku hiljaa on alkanut päässä muodustumaan jo uusia ideoita. Tosin hyvin sekavia sellaisia.... Toivottavasti viimeistään parin vuoden päästä kaikki oman mielen sisäiset syrjähypyt on saatu yksiin kansiin.
Malja: - Olen muutaman päivän jo harkinnut itseasiassa uuden muistikirjan ostamista, mutta vähän tarkoituksella yrittänyt venyttää asiaa. Ensimmäisen merkinnän jälkeen se on sitten taas sitä loputonta asioiden kehittelyä ja kelailua seuraavan levyn julkaisuun asti. Jossakin vaiheessa löytänemme taas jonkinlaisen seuraavan levyn päälinjauksen, minkä pohjalta materiaalia lähdetään työstämään. Tai ehkä se on löytynytkin jo?
Haastis ja livekuvat: Ilkka Valpasvuo, bändikuvat Lapko
