Oasis: Stop The Clocks

Sony BMG

Viimeksi kuluneet kymmenen vuotta ovat olleet Oasikselle jyrkk�� alam�ke�. Yhtye, joka vuonna 1996 oli kiistatta yksi isoimmista ja n�kyvimmist�, on vuonna 2006 valitettavasti vain pelkk� kasa p�lyist� nostalgiaa. Yhtye, jolla on menneisyys, muttei juurikaan tulevaisuutta. T�m�n lienev�t my�s ymm�rt�neet Gallagherin veljekset, joiden myrskyis�sti luotsaama b�ndi julkaisee sopivasti joulun alla ensimm�isen hittikokoelmansa.

Oasis kuuluu vahvasti my�s omaan henkil�historiaani. Muistan hyvin syksyn 1994, jolloin b�ndin debyytti Definitely Maybe ilmestyi. Er�s kaverini oli ostanut levyn tuoreeltaan ja parit tyypit otettuani oli itsekin suunnistettava levykauppaan. Hullaaannuin yhtyeeseen t�ysin ja kuuntelin levy� noin vuoden l�hes joka p�iv�. Vaikka Definitely Maybe onkin n�in j�lkik�teen katsottuna saanut osakseen hieman liikaakin hehkutusta, on kyseess� yh� viel�kin pirun hyv� � ja Oasiksen ehdottomasti paras � levy. Luonnollisesti hankin my�s yhtyeen jokaisen julkaistun singlen, jotka viel� lis�siv�t intoani yhtyeeseen. Some Might Say- ja Whatever-sinkkuja kuunnellessani Oasis tuntui liki erehtym�tt�m�lt�, ensimm�iselt� yhtyeelt� joka todella pystyisi haastamaan tarunomaisen Beatlesin.

Alam�ki oli kuitenkin v��j�m�tt� jo alkamassa. Kakkoslevy (What�s The Story) Morning Glory sai sek� kriitikoilta ett� ostavalta yleis�lt� l�mpim�n vastaanoton, mutta itsell�ni alkoivat ensimm�iset ep�ilykset her�t�. Alkuinnostuksen j�lkeen Wonderwall- ja Don�t Look Back In Anger-hitit alkoivat haiskahtaa pelk�lt� kierr�tykselt� ja lopulta jopa todellisilta varkauksilta. En my�sk��n pit�nyt siit�, ett� yhtye oli siirtynyt p��osin suoraviivaisesta rock-b�ndist� 60-lukuiseksi balladitehtaaksi. Slide Awayn, Rock�n� Roll Starin tai Cigarettes & Alcoholin kaltaisia, vahvasti lagerin tuoksuisia rymistelyj� ei yhtye en�� pystynytk��n tuottamaan. (What�s The Story) Morning Glory on mielest�ni yksi pop-historian yliarvostetuimpia levyj�, muutama hyv� kappale ei peit� sit� tosiseikka ett� kokonaisuutena se on tyhj�� t�ynn� oleva kupla.

Menetin mielenkiintoni yhtyeeseen. Suhde oli tiivis, mutta alle parissa vuodessa se oli ohi. Kun Oasiksen seuraava teos, nimelt��n Be Here Now, ilmestyi, en viitsinyt siihen en�� rahojani sijoittaa. Hyv�, sill� levy osoittautui yhtyeen uran pahimmaksi flopiksi. Niin pahaksi, ett� tuskin kukaan muistaa silt� levylt� edes yht�k��n kappaletta nimelt�. Ilmeisesti my�s Noel Gallegher on asiasta aika lailla samaa mielt�, sill� yksik��n levyn biisi ei ole Stop The Clocksille asti selvinnyt. Oasiksen 2000-luvun levytyksiin en ole juurikaan perehtynyt, eik� t�m�n kokoelman perusteella siihen mit��n tarvetta olekaan. Heathen Chemistryn sent��n kuuntelin aikanaan pariin kertaan l�pi - kunnes vein sen divariin.

Kokoelmana Stop The Clocks on kuitenkin varsin mukiinmenev�. Sen koostamiseen, kansitekstien rustaamiseen ja valokuvien valintaan on k�ytetty selv�sti aikaa ja panosta, joten mist��n halvasta sutaisusta ei ole kyse. Siit� v�h�n lis�pisteit�. Ja kun kappalevalinnatkin painottuvat sinne minne pit��kin, eli p��asiallisesti kahteen ensimm�iseen levyyn, voi Stop The Clocksia varsin huoletta suositella Oasis-noviisien ensimm�iseksi oppitunniksi.

Kommenttien keskiarvo:

kipinahepo kommentoi 13.12.2006:

Pisteet:

pakko ottaa kantaa arvostelijan Be Here Now:n mollaukseen. Mielest�ni levyll� on montakin hienoa kappaletta jotka olisi hyvin kelvannut kokoelmalle, esim. my big mouth, stand by me, I hope,I think,I know, magic pie...Ei levy mik��n mestariteos todellakaan ole, muttei ollenkaan niin huono kuin mit� yleisesti taidetaan luulla.

miscage kommentoi 15.12.2006:

Pisteet:

Sen kummemmin t�h�n kokoelmaan kantaa ottamatta, on pakko tarttua pariin asiaan. Definetly Maybe on minunkin mielest�ni tavallaan "yliarvostettu". Kappalemateriaali ei ole muutamia helmia "Rock N` Roll Star", "Life Forever", "Supersonic", "Slide Away" lukuunottamatta aivan niin timanttista. Tosin n�ist� helmist� irtoaa jo l�hes pojo per biisi. Oasiksen debyytin klassikkoarvo muodostuu kuitenkin siit� kuinka kick-ass levy oli ilmestyess��n. T�ss� oli, ja on edelleen sit� kuuluisaa munaa. Biisinteko kuitenkin saavutti selv�sti huippunsa Morning Glorylla. Levy on mielest�ni yksi niist� harvoista t�ydellisist� rock-levyist� jotka onnistuvat oikeasti sek� kaupallisessa ett� taiteellisessa mieless�. Levy on t�ynn� ajattomia kappaleita joiden taikaa edes radioiden voimasoitto ei ole onnistunut murtamaan.

Definetly Maybe on nuoruuden vimman ja itseluottamuksen voitto, kun taas Morning Glory on se levy joka teki b�ndist� kuolemattoman. Vaikka t�m�n j�lkeinen materiaali on mit� on niin n�ill� kahdella albumilla Oasis tekee kaiken paremmin kuin muut.

Suosittelen avoimuutta Oasiksen uudempaakin materiaalia kohtaan, sielt� l�ytyy hyv�� kamaa, kun j�tt�� vertailuut aloituskaksikkoon suosiolla pois.

miikaj kommentoi 16.12.2006:

Pisteet:

Oasiksen suurimmat saavutukset top3: hienot kulmakarvat, tahattomasti viihdytt�v�� �ykk�r�inti�, Noel Inspiral Carpetsin roudarina. Musiikillisesti t�ysin arvoton b�ndi.

JariJ kommentoi 17.12.2006:

Pisteet:

Hienoa kommentointia, kerrassaan! Aivan tuolle Miikan linjalle en kyll� l�htisi, mutta kyll�h�n Oasiksen "suurin" keksint� oli p�lli� melodialinjat klassisesta 60-luvun brittipopista ja suolata ne Slade-tyyppisell� �ij�meiningill�. Monelle - kuten allekirjoittaneelle - kyseinen "huijaus" meni helposti l�pi parin vuoden ajan. Ja joillekin se taitaa menn� yh�. Mutta se on kyll� totta, ett� mit��n suoranaisesti uutta Oasis ei keksinyt.