Indie Jones

Ensi kuulemalta ajattelin että nyt on I Was A Teenage Satan Worshipper ja bändin luomisvoima Pasipetteri Viitanen lyönyt kirveensä kiveen. Tamperelais-yhtyeen debyytiltä tuntui nimittäin aluksi puuttuvan kaikki se sympaattisuus, iskevyys ja hyvällä tavalla hölmön halpa kahkoaminen, jotka tähän mennessä ovat olleet ne syyt miksi bändiä on tullut hehkutettua. Mutta ensivaikutelma voi pettää.

Pidempään kuunnellessa Whatevernights parantaa osakkeitaan. Kyseessä on huomattavasti vakavavamman oloinen, välillä kieltämättä hiukan liiankin tosikon oloinen albumi, mutta kyllä sitä aiempaa vakavanaamaista virnuiluakin löytyy. Albumi on aiempaa elektroninen, huminoineen ja surinoineen silti edelleen rockisti kaahaava. IWATSW on edelleen rock-bändi, sellainen säröinen ja uhmakas. Täysin intsrumentaalit elektro-säröilyt ovat onneksi edelleen mauste eivätkä pääasia. On myös hauskaa sinänsä että nyt kun yhtyeestä löytyy eläväinen rumpali, on Viitasen soolona toteuttama debyyttialbumi entistäkin koneisempi. Mitenhän mahtaa yhtyeen uusi soundi livenä toteutua?

Heti levyn riehakkaan hillitty kakkosraita Heavy Metal Nation ja lasersodan ja sen tutun Worshipper-hymy-urpoilun loistavasti risteyttävä Boys Are Pigs ovat loistavaa jatkoa yhtyeen aiemmille hiteille. Suoremmat rockit kuten Dream People toki rullaavat ja surraavat hyvin, mutteivät oikein nosta innostusta. Hiukan häiriintyneen, Pumpkinsin mieleen tuovan Johnny From The Dark Siden nostan toki soittolistalle. Elektro-häröilevimmistä raidoista esimerkiksi Drop Your Gun! toimii hyvin. Parhaimmillaan yhtye silti taitaa edelleen olla jossain rockin ja elektron puolivälissä, kuten hienosti kasvavalla Hands On The Wheelillä. Myös kiirettömästi pohdiskeleva This Boy Can´t onnistuu nousemaan esiin. Silti: Olisi tältä levyltä useamman raidan voinut suosiolla karsiakin…