GAEA

Tamperelais-lähtöisen I Was A Teenage Satan Worshipperin esikois-ep, kierolla huumorilla ryyditetty Bees & Honey (2006) oli vauhdikkaan ihastuttava retroilu tummanpuhuvan elektropopin pariin. Sen rinnalla albumin mittainen Whatevernights (2007) tuntui jotenkin totisen uhmakkaalta ja painostavalta levyltä. Uutukainen The Lemonade Ocean hengittää jälleen vapaammin ja leikkisämmin, valloittaen kuulijan sähäkällä tanssittavuudellaan, särökitaran rouhevaa olemusta unohtamatta. Promokuvissa livekokoonpanossaan näyttäytyvä yhtye on edelleen pääasiassa My Lovin´ Martianin eli Pasipetteri Viitasen kiehtova leikkikenttä, pastissin ja omaperäisen pop-taiteen sekoitus.

IWATSW on kaikkinensa varsin hämmentävä ryhmä, sillä välillä ei tiedä, että onko kyse vain pelkästä kieliposkessa liitävästä hauskanpidosta vai puolivakavasta musiikin tekemisestä… Jo pelkät kappaleiden nimet toimivat vihjeinä albumin sisältöön, sillä tuskin ketkään muut kuin ex-teinisatanistit antaisivat kappaleelleen niin hulvatonta nimeä kuten OMG, Techno Chicks!!! Kyseisessä biisissä kuullaan vieläpä vierailevana solistina Pintandwefall -yhtyeen Cute Pintia.

The Lemonade Oceanilla soi modernein maustein sävytetty 1980-luvun uusromanttinen synthpop, flirttaileva electroclash sekä Suiciden ja The Jesus & The Mary Chainin suuntaan kumartava, vahvalla säröllä maustettu vaihtoehtorock. Ärhäkkäämmilläkin kappaleillaan yhtye onnistuu ilmiömäisesti nostamaan kuulijan penkiltä ja laittamaan kehon liikkeeseen.

Nautinnollisen tasaisen levyn instant-klassikko on ehdottomasti Pop (h)ate(s) Itself, joka on kuin 25 vuotta sitten aika-avaruuteen kadonnutta New Orderia. Kauaksi eivät kuitenkaan jää aggressiivisen skitsofreeninen Beat Your Boyfriend tai briljantti kitarapop-laulu Your Sisters. Oman herkullisen lisänsä kokonaisuuteen tuo myös albumin yksinäinen slovari, kimalteleva The Lemonade Ocean, jonka säkeistössä vietetään boheemia kesäpäivää parhaimmillaan: ”I´m a summertime alcoholic, and it makes me just feel fine, spending out freetime, spending out money on cheap wine”. Kauneusvirheenä näyttäytyy ainoastaan räkäisellä college punk -soinnillaan etäännyttävä So 2001, jonka olisi voinut jättää nimessään mainittuun vuoteen.

Nopea julkaisutahti viestii siitä, että I Was A Teenage Satan Worshipper ottaa luovan työnsä ilmeisen rennosti, ja hyvä niin. Liiallinen ryppyotsaisuushan tuottaa usein vain väkinäistä sisäänpäinkääntyneisyyttä. The Lemonade Ocean on yhtyeen lopullinen läpimurto, ainakin minun levyhyllyyni.