Sakara Records

Stam1na räjäytti suomimetallin pankin juuri kun sen viimeisin aalto oli muuttumassa metritavaraksi. Nyt yhtye osoittaa itse merkkejä taantumasta samaan ideaköyhyyteen. Siinä missä ensilevyllä he eivät todellakaan tuhlanneet sekunteja, vaan tukkivat biiseihinsä hämmästyttävän määrän osia ja koukkuja, on Rajalla aivan liikaa tylsää sahausta ja huutolaulua. Joka biisiin on kyllä keksitty vähintään yksi maukas riffi, mutta niitä odotellessa voi tulla aika pitkäksi. Vaikka soundit olisivat kuinka jyhkeät.

Kovin paljoa Rajaa ei kuitenkaan pidä haukkuman. Stam1na on tehnyt pätevän levyn, joka on suurempi pettymys lähinnä yhtyeen aiempiin tuotoksiin suhteutettuna. Irtopisteitä voi jakaa niin hyytävästi jyräävästä Susi-ihmisestä kuin sinne tänne ujutetusta polyrytmiikasta. Yhtye on itse puhunut kovasti Stonesta levyn yhteydessä, mutta on vaikeaa olla olematta oman aikansa vanki: jokaista assosiaatiota 80-lukuiseen speediin kohden tulee kaksi mielleyhtymää metalcoreen, Meshuggahiin tai vaikkapa tuottaja Joutsenniemen myöhempiin tekemisiin. Tämä risteymä voi olla juuri Stam1naa itseään. Aiemmilla levyillä se on kuitenkin kuulostanut aivan eri tavalla relevantilta. Nyt vaikutelma on hieman steriili.