Sakara Records
Stam1na räjäytti suomimetallin pankin juuri kun sen viimeisin aalto oli muuttumassa metritavaraksi. Nyt yhtye osoittaa itse merkkejä taantumasta samaan ideaköyhyyteen. Siinä missä ensilevyllä he eivät todellakaan tuhlanneet sekunteja, vaan tukkivat biiseihinsä hämmästyttävän määrän osia ja koukkuja, on Rajalla aivan liikaa tylsää sahausta ja huutolaulua. Joka biisiin on kyllä keksitty
vähintään yksi maukas riffi, mutta niitä odotellessa voi tulla aika pitkäksi. Vaikka soundit olisivat kuinka jyhkeät.
Kovin paljoa Rajaa ei kuitenkaan pidä haukkuman. Stam1na on tehnyt pätevän levyn, joka on suurempi pettymys lähinnä yhtyeen aiempiin tuotoksiin suhteutettuna. Irtopisteitä voi jakaa niin hyytävästi jyräävästä Susi-ihmisestä kuin sinne tänne ujutetusta polyrytmiikasta. Yhtye on itse puhunut kovasti Stonesta levyn yhteydessä, mutta on vaikeaa olla olematta oman aikansa vanki: jokaista
assosiaatiota 80-lukuiseen speediin kohden tulee kaksi mielleyhtymää metalcoreen, Meshuggahiin tai vaikkapa tuottaja Joutsenniemen myöhempiin tekemisiin. Tämä risteymä voi olla juuri Stam1naa itseään. Aiemmilla levyillä se on kuitenkin kuulostanut aivan eri tavalla relevantilta. Nyt vaikutelma on hieman steriili.
Linkki: Stam1na Päivämäärä: 27.02.2008 Lukukertoja: 2105 Levykommentointi vain rekisteröityneille käyttäjille - rekisteröidy tästä
|
|
Hansu kommentoi 19.04.2008: Pisteet:     Taas on meikäläinen hieman myöhässä kommentoimisen kanssa, mutta sanotaan nyt jotain.
Ensin vastaus ydinkysymykseen: Toden totta, Stam1na osoittaa taantumisen merkkejä. Ei tässä mielestäni mitään valtavan huolestuttavaa ole käynyt, ehkäpä seuraava levy on jälleen erinomainen. Täytyypä muuten mainita, että vastoin yleistä linjaa, mielestäni Stam1nan paras levy on ehdottomasti Uudet Kymmenen Käskyä.
Kommentoijana kun ei tarvitse sen kummemmin analysoida,otetaan muutama biisipoiminta: Raivokkaan nopea Hammasratas avaa levyn mainiosti, vaikka ei ihan heti avautunutkaan. Toinen hitaasti avautunut biisi oli tuo Vartijaton, jonka fiiliksiin pääsin vasta pari päivää sitten, kun ihastelin kevättä koiraa ulkoiluttaessa keskellä peltoa. Kolisikin lujaa, aluksi oli kyllä erittäin vaikeasti lähestyttävä, mutta biisi alkoi vaatimaan uudelleenkuuntelua ja palkitsi. Lääkkeen upeaa kertosäettä tuli vielä maaliskuun alun keikalla laulettua aivan täysillä mukana, mutta kovin pitkäikäinen biisi ei ole, kun enää sitä ei jaksa innostuneena kuunnella. Susi-ihmistä diggaan, samoin Muistipalapelejä, mutta sitten alkaa tulla vastaan näitä perushyviä, vaikkakin omaperäisiä ralleja, ja lopulta vastaan tulee muutama pettymys.
Eli huonojakin biisejä löytyy, ja Merestä maalle, Ristiriita tai Kadonneet kolme sanaa kaltaisia taideteoksia ei ole Rajalla yhtään. Lievä pettymys, mutta silti 3½ tähteä.
|