Dave Chapelle´s Block Party
15.09.2006
Dave Chapellen Block Party eli suomeksi korttelijuhla, kokoaa yhteen tämän hetken keskeisimmät vaikuttajat rap –musiikin saralta. Vuonna 2004 pidetty tapahtuma järjestettiin ilmaiskonserttina eikä ketään esiintyjistä ilmoitettu etukäteen. Myös tapahtumapaikka pysyi pitkään salassa, joten jännitys on varmasti ollut yleisön joukossa käsin kosketeltavaa. Kyseessä ei siis ole Chapellen sketsikokoelma, vaan konserttitaltiointi jonka Chapelle järjesti ja juonsi. Itse en ole ikinä lämmennyt herralle, mutta elokuva näyttää parhaat puolet hänestäkin. Pääosassa on kuitenkin itse musiikki ja sen esittäjät.
Korttelijuhlan esiintyjäkaarti ei vaatimattomuudella hurmaa. Kanye West, Common, Mos Def, Talib Kweli, Dead Prez, Jill Scott, Erykah Badu, The Roots ja The Fugees muodostavat esiintyjäkaartin jota parempaa on vaikea kuvitella. Eikä siinä vielä kaikki. Lavalla ja sen ulkopuolella vilahtavat mm. sellaiset nimet kuin Cody Chesnutt, John Legend ja Big Daddy Kane.
Esitysten sydän ja selkäranka on kuitenkin the Rootsin rumpalin Ahmir ?uestlove Thompsonin johtama housebändi. Bändin tiukat sovitukset ja torvisektio tuo oman leimansa artistien musiikkiin. Lisäksi bändillä on yhdistävä rooli konsertissa. Bändi tukee artisteja samalla kun artistit juoksentelevat sisään ja ulos biiseistä. Tästä syntyy hieno "kaikki soittaa kaikkien biisejä" –fiilis. Lisäksi keikka tuo yhteen the Rootsin You Got Me kappaleen molemmat naissolistit. Tykkäsitpä enemmän Erykah Badun levyllä kuullusta tulkinnasta tai Jill Scottin liveversiosta, niin molemmat on mahdollisuus nähdä samaan aikaan lavalla. Ja Badun kappaleessa Back in the Day vierailee luonnollisesti Common. Dokumentissa pystyy näkemään kuinka rapin kärkikastia todellakin hallitsee yksi iso kaveriporukka.
Michel Gondry (Human nature, Tahraton mieli) on ohjannut Block Partysta todella rennon dokumentin, jossa pääosassa ovat hauskanpito ja yhteenkuuluvuus. Toisin kuin hänen aikaisemmat tajunnanrajoja koettelevat musiikkivideonsa, Block Party on melko yksiselitteinen rullaava niin että musiikki on pääosassa. Kuitenkin alueen kuvaukselle ja haastatteluille on annettu tilaa, ettei homma mene pelkäksi keikkataltioinniksi. Tämä tuo elokuvaan enemmän vanhaa kunnon musiikkidokumentti fiilistä tyyliin Woodstock ja Monterey Pop.
Lisämateriaaleissa tarjonta on kohtalainen. Levy sisältää b–roll kuvaa, esittelyt kouluorkesterista ja Broken angel –rakennuksesta ja pienen dokumentin tapahtuman ja elokuvan tekovaiheista, suurimmista ongelmista ja yllätyksistä. Suurin ongelma oli luonnollisesti kuvauspäivänä nopeasti ohi mennyt hirmumyrsky ja suurin yllätys the Fugees. Kukaan ei tiennyt, tämän Suomessakin vähän aika sitten vierailleen yhtyeen nousevan lavalle yhtenäisenä ilman sisäistä vihanpitoa. On siis vaikea kuvitella miltä "ladies and genteleman, the Fugees" ilmoitus on tuntunut paikan päällä. Todennäköisesti epäuskoinen tunne on ollut sitä kaliiperia joka ei katoa ihan heti. Se on jo tarpeeksi hyvä saavutus korttelijuhlalta. Oi jospa oisin saanut olla mukana…
Otto Kylmälä
