Nirvana at Reading Festival
21.08.2007
Nirvana oli viisi vuotta perustamisensa jälkeen kasvanut jo niin valtaisaksi musiikin jättiläiseksi, että se pystyi saavuttamaan miltei mitä tahansa. Tästä hyvänä osoituksena on vuoden 1992 Reading Festivalin keikka, jolla yhtye sai villittyä 50 000 päisen yleisön tyystin sekopäiseksi. Syksyllä 1991 julkaistu klassikkoalbumi Nevermind, jota yksistään Yhdysvalloissa on myyty tähän päivään mennessä jo yli kymmenen miljoonaa kappaletta, tuntui jo tuolloin löytyvän melkeinpä jokaisesta länsimaisesta kodista. Nevermindilta lohkaistut singlet Smells Like Teen Spirit, Come As You Are sekä Lithium, olivat käännyttäneen kokonaisen MTV-sukupolven grungen kuninkaiden kannattajiksi, eikä voittokululle näkynyt tässä vaiheessa vielä loppua, vaikka loppu koittikin jo vajaan kahden vuoden kuluttua.
Nirvanan Reading keikka onkin muodostunut monella tavalla grungen kultakauden yhdeksi suurimmista symboleista, joten odotukset tätä dvd-julkaisua kohtaan olivat ennakkoon vähintäänkin kohtuulliset. Sitä ikävämpää on huomata, kuinka vasemmalla kädellä hutaisten julkaisu on lopulta viimeistelty.
Kuvan yhtyeydessä on turha käyttää sanaa laatu, sillä luokattoman suttuinen, epäselvä, sekä kaikin puolin häiriöinen väriviidakko ei ansaitse moista termiä. Keikka on alkujaan tallennettu reilunkokoisella kamera-arsenaalilla ja ohjaajallakin on ollut selvästi visio lopullisesta kokonaisuudesta, joten joko aika on tehnyt tepposet materiaalille, tai sitten masterointiin ei ole vain uhrattu riittävästi aikaa/rahaa. Surkeaa tilannetta pahentaa entisestään vielä se, että aina kulloinkin soivan kappaleen nimi pysyy näkyvissä isossa mustassa boksissa koko ajan – eikä tuo laatikko ole sieltä pienimmästä päästä. Alemman puoliskon keskellä killuvan ”biisilaatikon” lisäksi vasemmassa yläkulmassa loistaa myös julkaisijan logo, ja tätäkin helmeä saa tuijottaa koko keikan ajan. Ei näin, ei hyvä. Äänipuolella tarjolla on pelkkä stereo, mutta tässä kohdin julkaisun low-budjet tyyli sentään sopii bändin vastaavaan kuin nyrkki silmään, sillä juuri rosossa Nirvanan suurin voima on aina levännyt.
Kahdenkymmennenneljän kappaleen mittainen keikka kestää vain vähän päälle puolitoista tuntia, missä ajassa kolmikko Cobain – Grohl – Novoselic ehtii kuitenkin käydä lävitse ne oleellisimmat osat yhtyeen tuohon mennessä julkaistusta tuotannosta. Come As You Are sekä Lithium saavat jo alkukeikasta aikaiseksi liikettä, mutta suurimmat hyppimiset aiheuttaa tietenkin vasta puolessavälissä kuultava Smells Like Teen Spirit, vaikka etenkin Cobain pyrkii torpedoimaan biisiä puolivillaisella soitolla, sekä jatkuvalla pelleilyllä. Keikan virallinen osuus päättyy jo tunnin soiton jälkeen, mutta pienen tauon jälkeen tarjotaan vielä seitsemän ekstrasiivua, lopussa kaoottiseksi yltyvän Territorial Pissingin päättäessä juhlat soitinten tuhoon. Pienenä triviana mainittakoon, että yhtye esitti Readingissa ensi kertaa tourette´s kappaleen, joka levytettiin vasta vuotta myöhemmin In Uterolle.
Toivottavasti materiaali julkaistaan vastaisuudessa uudemman kerran, riittävän korjaustyön päätteeksi. Esimerkkiä voisi ottaa vaikka Pink Floydin mainiosta P.U.L.S.E.:sta, jossa alkujaan (yhtyeen itsensä mielestä) miltei julkaisukelvoton materiaali saatiin restauroitua tyystin uudentasoiseksi. Nirvana at Reading Festival jos mikä ansaitsisi moisen teon.
Mika Roth
