Moses Hazy tiivistyi ja lähtee maailmalle
08.10.2007
Joskus vuoden 2004 paikkeilla Torniossa sai alkunsa uusi, juurevaa, jamiteltavaa ja psykedeelisen savuisaa rokkia soittava yhtye. Moses Hazyksi nimetyn, puhaltimilla koristellun rokkikoneen esiasteeksi mainitaan kokoonpano nimeltä Maximum Liver Explosion. Koska yhtyettä on jo kertaalleen Desibelissäkin jututettu, on näitä asioita saatettu sivuta. Mutta koska kertaus on opintojen äiti ja edellinen juttu oli aika sumuinen, niin otetaan hiukan uudestaan. Moses-basisti Mikko Siven, oliko Liver Explosionissa jo kaikki tulevan Mooseksen elementit kasassa?
- Ei ollut. Silloin ei ollut vielä Pekka eikä Joonas mukana. MLE:ssä ei ollut pianoakaan, vaan se oli aika perinteistä kitararockia. Biiseistä muutama on toki tullut jo sieltä. Pekka hengaili samoissa porukoissa ja hokattiin että sehän soittaa fonia ja hyvin. Kun nimi vaihtui niin Joonas tuli mukaan urkuihin ja saksofoniin. Kun Pekka tuli hetken päästä perässä fonin varteen niin Joonaksen foni vaihtui trumpettiin!
Koska Mooseksien soitossa on rutosti kuuskyt-seitkytlukulaista groovea ja psykedeliaa, olen monta kertaa pohtinut sitä jonkinlaisena hippirockina Mikon mukaan bändi ei kai ole lopulta kauhean hippi. ”Käyn mä kirpparilla…” Musiikissa on toki sitä psykedeliaa. Mutta varsinkaan uusi levy ei ole enää edes niin ”hippi” kuin aiemmat, vaan on ehkä hiukan äkäisempi. Mikko kertoo ettei ole vielä tälläkään levyllä ihan tyytyväinen siihen miltä yhtye kuulostaa levyllä. Eikä Moses kuulemma aio pitkäksi aikaa pysähtyä näiden biisien äärelle.
- Maanantaina heti lähdetään uusia biisejä demottamaan. Nyt levyllä on muutamia vain treeneissä pari kertaa treenattuja biisejä, joita laitettiin vaan suoraan purkkiin. Esimerkiksi Rock´n´roll Cavesistä ei oltu edes päätetty miten se loppuu. Biiseissä on virheitä ja hölmöä meininkiä, ihan tarkoituksella. Sellaista ”Soita vähän miten sattuu, me seurataan miten sattuu” -meininkiä. Haettiin vähän sellaista samanlaista henkeä kuin esuimerkiksi joillain omilla suosikki-Rollari-levyillä, jotka groovaa vaikkei se soitto ole niin tarkkaa.
Yhtye aloitti kuusihenkisenä, mutta tämän levyn myötä kokoonpano on tiivistynyt viiteen. Moses Hazy-kitaristi Jussi Niskakosken poisjääminen tapahtui aika pikkuhiljaa. Jussilla ei ollut niin paljon aikaa panostaa kuin mitä muut jäsenet olisivat toivoneet. Osa halusi soittaa kaiken aikaa, ja välillä soitettiin niin ettei ollut kaikki paikalla. Mikon mielestä kutistuminen on tiukentanut bändiä. Myös pientä uudelleensovitusta on täytynyt tehdä ja musiikista on tullut ehkä kuulijalle selkeämpää… Mikolla on tulossa Jussin kanssa uusi yhteinen punkkijuttu, joten henkilökemiat ja välit ovat kyllä kunnossa.
Moses Hazy tulee Torniosta. Miten kummassa yhtye päätyi juurevan ja rennon rokin pariin eikä synkistelemään hevin pariin tai rankistelemaan Radiopuhelimien tapaan niin kuin moni muu pohjoisen bändi. Mikko itse on Ranualta, joka on aika perinteinen pohjoisen pikkukylä. Hänellä oli onnea kuulla pienestä asti Rollareita, B.B. Kingiä ja muita hyviä juttuja. Ranuan kirjastossa oli töissä joku ihan nero tyyppi, jonka ansiosta sieltä löytyi kaikkea mahtavaa, King Crimsonia ja muuta. Siellä oli sellainen vihko johon merkittiin lainaukset ja Mikko oli käytännössä ainoa jonka nimi siellä komeili. Lisäksi toveri-bändi Ruotomieli on tunnettu ihan pienestä pitäen ja niiden kanssa on bongailtu kaikkia uusia eli käytännössä vanhoja juttuja.
Torniolaiset äänittivät ja julkistivat useamman lyhyen levyn ennen viime vuotista debyyttiä. Itse diggailen ehkä eniten edelleen Again-EP:tä, joka on alusta loppuun briljantti ja josta löytyy muun muassa edelleen yhtyeen parhaana biisinä pitämäni Suck My Elbow. Biisistä tehty video palkittiin juuri Oulun musiikkivideofestivaaleilla, joten eiköhän kappale muutaman muunkin mielestä ole melkoisen kova. Yhteistyö toimi videon kohdalla sen verran hyvin, että uudestakin on puhuttu. Muutamista huippuhetkistä ja tasaisen vahvasta keskiarvosta huolimatta en ole kummastakaan pitkäsoitosta saanut ihan yhtä lailla alusta loppuun mahtavuutta-fiilistä. Millaista kehitystä yhtyeessä on omasta mielestäsi tapahtunut?
- Alkuaikojen lyhärit ja debyytti kuulostaa nykyään ihan hyvältä, vaikka en oo kyllä pitkään aikaan kuunnellut. Kehitystä on tottakai tapahtunut, etenkin soundipolitiikassa ja äänittämisessä. En ole kyllä ollut niihin vanhoihin kauhean tyytyväinen mutta en oikeastaan siihen uuteenkaan… Varsinaisia muutoksia ei ole tapahtunut, vaikka ollaan me tietysti nyt parempia, ja mietitään pidemmälle. Esimerkiksi sitä harkitaan että pitääkö kaikkien koko ajan soittaa vai voiko joku välillä olla hiljaa? Ei ole ihan niin paljon kohkausta…
Omiksi yksittäisiksi biisisuosikeikseen Mikko nostaa tiukalla ja tykillä meiningillä rullaavan Flow Of Lifen. Samoin Northern Lights oli ihan onnistunut levy-versiona. Suck My Elbow´n uusi meininki oli hyvä, samoin hiukan vahingossa syntynyt uuden levyn Rock´n´roll Caves.
Entäpä ne esikuvat ja verrokit? Stones ja Neil Young on mainittu, ketä muuta ehdottomasti pitäisi osata yhdistää Mooseksiin ja keitä ehdottomasti ei. Keitä aina koitetaan ahtaa samaan karsinaan? Uuden levyn selkeän hittibiisin Shadow Of Kimin kohdalla täytyy mainita Eläkeläiset, kun biisissä kerran on hienoa kaljahuudatusta eli juomalaulua… lai-la-la-lai…
Mikko ihmettelee sitä, että heitä on verrattu paljon Damn Seagullsiin, jonka meininki on kumminkin aika erilaista. Moses on paljon juurevampaa, kun taas Seagulls sieluilee East Street Bandin hengessä. Tosin on Moosestakin verrattu Brucen orkesteriin jossain yhteydessä. On ollut aika outojakin vertauksia. Jossain vaiheessa jokainen suomalainen uusi rokkibändi vertautui huudossa olleeseen action-rock-skeneen. Vaikka eihän Hazynkään kohdalla voi Stoogesta toki ohittaa. Juuri keikalla joku tuli vertaamaan MC5:seen, joka on aika kaukana… Stonesissa parasta on Mikon mielestä se hölömö groove, heittooni Eläkeläisistä hän taas vastaa etteivät he ole niinkään kaukana meininkinsä puolesta. On siinä Shadow Of Kimissä ihan haettu sellaista juomalaulumeininkiä kyllä. Kertoo nimittäin kaverista jolla meininki lähtee välillä lapasesta…
Yhtyeen laulaja-kitaristi Riku Rousu tekee sanat, mutta musiikkipuolella luovuus jakaantuu nykyään tasaisemmin. Vielä Againin aikaan biisit teki Mikko, mutta nykyään Riku, Pekka ja Joonas osallistuvat myös talkoisiin Jos laitetaan biisit jonoon, niin kyllä Mikolta on silti edelleen eniten. Riku tekee ehkä pisimpiä biisejä, kuten uutukaisen avausraita. Joonakselta taas tulee se eniten soul kama.
Moses Hazyä on tullut nähtyä keikalla aika paljon, milloin missäkin yhteydessä. Joko Suomi on hallussa? Joko tämän levyn kanssa näytetään niitä närhen munia myös ulkomaan immeisille? Mikon mielestä Suomi ei kyllä vielä ole hallussa, esimerkiksi Itä-Suomessa juuri oli meininki taas sitä ihmettelyä… Keikkojen puolesta yhtye aikoo joka tapauksessa nyt pitää hiukan rauhallisempaa tahtia, kun on hirveästi kaikkea säätöä tulossa. Ulkomailla tehdään joitain keikkoja, osa yhdessä ruotsalaisen Dollhousen kanssa. Levykin on tarkoitus julkaista ainakin Skandinaviassa. Ainakin Lapissa yhtyeellä on jo muodostunut oma keikkayleisö, mutta on myös niitä paikkoja, joissa kukaan ei tiedä bändistä mitään.
Vaikka aiemmassa kappaleessa puhuttiin keikkatahdin rauhoittumisesta, tekee Hazy tottakai uuden levyn tiimoilta keikkoja myös Suomessa. Silti ihan jokaisiin kissanristiäisiin ei olla lähdössä. Kun varsinaisia markkinakoneistoja ei ole takana, on yhtyeelle aika hyvin selvillä mitä levy tulee myymään. Siksi hyvillä keikoilla saadaan paljon aikaan. Eikähän se ole lopulta se myynti vaan oma fiilis joka ratkaisee.
Teksti ja livekuvat: Ilkka Valpasvuo, promokuva: Aki Roukala
