17.12.2009
Rollcage on p��kaupunkiseudulta ponnistava perinteist� rockia veivaava viisikko. Yhtyeen taru alkaa vuonna 2006, kun veljekset Jarkkis (basso) ja Jussi Toivanen (kitara) p��tt�v�t perustaa siihen asti miesten aikaa vieneiden projektikokoonpanojen tilalle pysyv�luonteisen, 60- ja 70-lukujen rockmusiikista vaikutteensa ammentavan yhtyeen. Rumpuihin saadaan Ville Sj�blom, jonka kanssa Jussi on soittanut jo aiemmin, ja n�in syntyy Rollcagen esiaste Beltbag. Trio k�y kuitenkin nopeasti liian pieneksi miesten tarpeisiin: ison soundin ty�st�miseen tarvitaan lis�� tekij�it�. Avuksi tulee Jaakko Teittinen, joka nappaa toisen kitaristin paikan ja yhtyekin muuttuu Rollcageksi.
Nelikkona Rollcage l�yt�� oman soundinsa: r�yhke�sti kahden kitaran voimin hy�kk��v�n, tanakan biitin tukeman ja jalkansa syv�lle perusrockin ruokamultaan tunkeneen, perinteisyydest��n huolimatta yll�tt�v�n voimakkaan soinnin. Yhtye ei kuitenkaan ole viel� valmis, vaan viel� tarvitaan keulakuva. Kokeilujen j�lkeen mikrofonin varteen tarttuu Matias Taivainen, joka omalla panoksellaan rikastuttaa jo yhteen hitsautuneen yhtyeen sointia. Vuonna 2008 Rollcage aloittaa keikkailun ja seuraavana vuonna yhtyeen annista saadaan ensimm�iset levymuotoiset todisteet, kun nelibiisinen Beltbag Sessions 2009 -demo ilmestyy ja vakuuttaa j�mer�ll� otteellaan. Desibeli.netin kysymyksiin vastailivat Rollcagen viisihenkisen rock 'n' roll -pommikoneen perustajaveljekset.
Jarkkis ja Jussi, miksi soitatte b�ndiss�?
Jussi: Valitsimme nuorisomusiikkiyhtyeess� soittamisen, koska emme kunnolla osaa mit��n muuta eik� meit� mik��n muu juuri kiinnostakaan. T�m� touhu on aivan helvetin hauskaa.
Jarkkis: El�m�st� puuttui sellainen myrkyllinen hienhaju ja kaikki oli liian siisti� ja jeppist�. Viski-illan tuoksinnassa p��tettiin broidin kanssa perustaa rockpumppu omien esikuvien tyyliin.
Teill� on yhteist� soittokokemusta ainakin kymmenen vuoden ajalta erin�isist� projekteista ja Rollcagekin soittaa niin hyvin yhteen, ett� voisi ep�ill� teid�n aina tehneen t�t�. Loksahtivatko palaset yhtyeess� kohdalleen kuin itsest��n?
Jussi: Silloin kun yhtye kasattiin, tarkoituksena oli heitt�� nuo muut projektit m�keen ja keskitty� vain yhteen juttuun ja viimeisen vuoden aikana homma on edennyt siihen, ett� kaikille on muodostunut yhtyeess� oma roolinsa ja ty�skentely hoituu nyt todella sujuvasti.
Jarkkis: Yleens� tarkasti soittavia b�ndej� katsotaan v�h�n nen�nvartta pitkin, ik��n kuin sellainen ei voisi olla rockuskottava tms. Mit� helvetti�? Mulle oli alusta asti selv��, ett� haluan ymp�rilleni soittajat, jotka hoitavat hommansa mallikkaasti. Alussa v�h�n etsittiin yhteist� s�velt�, mutta Jaakon ja Matiaksen b�ndiin liittymisen j�lkeen tuntuu, ett� kaikki toimii niinkuin pit��kin.
Onko teill� jotain muuta soittokokemusta kuin Beltbag/Rollcage?
Jarkkis: Porukalta l�ytyy soittokokemusta sellaisista yhteyksist� kuin Valvomo, Need For Treatment, M. Heavenly, Sami Saari, Janita jne. eli suhteellisen laajalla skaalalla on tullut soiteltua.
Ilmeisesti nimenomaan treenik�mp�ll� vietetty aika ja runsas keikkailu on luonut yhtyeen soundista sek� tiiviin ett� ilmavan?
Jussi: N�inh�n se menee. Asiaa auttaa se, ett� kaikilla yhtyeess� on roolinsa. Biisit tehd��n yhteisymm�rryksess� mutta niiden omilla ehdoilla, jotta lopputuloksena olisi mahdollisimman hyv� ralli. Keikkoja saisi toki olla enemm�nkin mutta eik�h�n se ensi vuoden puolella korjaannu.
Jarkko: Rollcage haluaa ennen kaikkea olla keikkapumppu, jonka keikoille tullaan viihtym��n ja unohtamaan arkihuolet. Ja t�h�nh�n ei p��st� ellei keikkailla. Ei auta, vaikka b�ndiss� olisi viisi virtuoosia, jos kaikki ei pelaa samaan pussiin.
Teill� on aika selv�t vaikutteet tuolta 60- ja 70-luvuilta, mutta miten onnistutte kuulostamaan silt� kuin itse olisitte samasta ajasta?
Jussi: Oon niin fakkiutunut t�h�n yhteen musatyyliin etten yksinkertaisesti osaa soittaa tai s�velt�� eri tavalla. Uusin levy himassa taitaa olla vuodelta 1986 ja sielt�h�n ne vaikutteet tulevat. Tarkoitus on p�ivitt�� sit� vanhaa soundia uudelle yleis�lle. Tuntuu ett� jengill� on nyky��n ik�v� kunnon rokkia eik� n�it� kertak�ytt�isi� yhden hitin ihmeit�, joita tulee kaiken maailman tosi-tv-ohjelmista sun muista.
Jarkko: Mun koko soittoinnostus l�hti AC/DC:n Who Made Who -kasetista, jonka vanhemmat toivat Englannista. Sen j�lkeen tuli kausi jolloin mankassa ei soinut mik��n muu kuin Iron Maiden. Steve Harris oli se jamppa, jonka takia tuli valittua basso soittimeksi. Sitten on soinut tasaisesti kaikki Anthraxista Rushin kautta Museen. Taidan kuulua t�h�n musiikillisesti kaikkiruokaisten sukuun. Jussille en ole kertonut diggailevani my�s esim. Tears for Fearsista (hieno yhtye! -toim.huom.). Toisaalta kai kaikki b�ndin j�tk�t taitavat olla aika avarakatseisia musiikin kuluttajia. Paitsi Jussi, joka on t�t� nilkkabootsiosastoa.
Jussi: Mun buutsit on varrelliset, ja kohta l�yd�t ne hanuristasi!
Miten veljeskemia toimii yhtyeess�? T�st�h�n on rockin historia t�ynn� ep�onnisia esimerkkej�. Meinaatteko v�ltt�� Oasiksen tai muiden veljespumppujen kohtalon jollain keinolla?
Jussi: Eih�n me oikeasti olla veljeksi�, Jarkkis l�ytyi aikoinaan kolmostien varrelta lev�hdyspaikalta ja me poimittiin se kyytiin... Siit� asti homma on kuitenkin toiminut hyvin!
Jarkkis: Joko me ei tosissaan olla veljeksi� tai sitten ollaan liian yksinkertaisia, mutta homma on pelannut hyvin. Ehk� ollaan molemmat sen verran sopivasti vittumaisia j�tki�, ett� kumotaan toistemme negatiiviset varaukset.
Mit� tarkoitatte demonne saatteessakin mainitulla isolla soundilla?
Jussi: Se tuottaa kuulijalle saman fiiliksen kuin isolohkon tai Harley Davidsonin moottorin ��ni. Lahkeet tutisee ja kylm�t v�reet juoksee pitkin selk�piit�. Uskottava soundi, joka palvelee musiikkia.
Saatekirjeenne perusteella teill� vaikuttaisi olevan jokin suurempi suunnitelma Rollcagen suhteen?
Jussi: Kyll�, mahdollisimman �kki� pois p�iv�t�ist�! Se porukka, joka on keikoilla k�ynyt, on selkeesti t�llaisen musiikin puutteessa. Luulenpa ett� kysynt� ja tarjonta kohtaavat jossain vaiheessa. Kun ei muuta osaa eik� halua tehd�, ei vaihtoehtoja hirve�sti ole.
Jarkkis: T�ss� kun ei mit��n ensirakastajia en�� olla, niin v�h�n n�yt�npaikka alkaa omalle kamalle olla. T�st� meiningist� se on mulla l�htenyt ja t�h�n sit� on hyv� alkaa p��tt��. Keikkoja olisi mukava heitt�� ymp�ri Suomea ja miksei maailmaakin.
Mink�laisia tulevaisuudensuunnitelmia teill� on?
Jussi: T�ll� hetkell� silmiss�ni loistaa joulukinkku sinappih�yst�ll�. Siit� nautinnosta p��sty�ni keskitynkin taas Rollcage-materiaalin tekemiseen, keikkoihin ja homman eteenp�in viemiseen. Vuonna 2010 rytisee, kun pommikoneemme iskee ymp�ri Suomea pudottaen tonneittain rock 'n' rollin ilosanomaa!
Jarkkis: Ensi vuonna on tarkoitus tehd� mahdollisimman paljon keikkaa, ehk� pitk�soittokin. Se on ainakin varmaa, ett� Rollcage kokoontuu viikottain punomaan treenikselle likaisia juoniaan.
Teksti: Jani Ekblom, kuvat: rollcageband.com
