Paavoharju / Joose Keskitalo / Harmaa Getto: Unien Savonlinna
14.01.2011
Hämäryyden rajamailla kulkeva, mystisen savonlinnalaiskolmikon outoa taivalta raottava julkaisu on täysin tekijöidensä näköinen.
Fonal
Sanoinkuvaamattoman upeisiin kansiin verhoiltu Unien Savonlinna on nimensä mukainen julkaisu. Ympärillä toki pyörivät Paavoharjuksi, Joose Keskitaloksi sekä Harmaaksi Getoksi kutsuttavien artistien nimet, mutta tyyliltään DVD kulkee kauas totutusta bänditaltiointiperinteestä lähestyen pikemminkin kokeellisen dokumentin otetta. Ylipäätäänkin DVD:n fokus on suunnattu enemmän bändejä ympäröivään toimintaan ja tietyin varauksin elämäntapaan kuin vaikkapa yhtyeiden musiikkiin. Unien Savonlinna näyttäytyykin ensisijaisesti taltiointina siitä, millaista elämää pidettiin unien Savonlinnnassa tiettynä aikana tiettyjen ihmisten kesken.
Tokikaan ei Paavoharjun, hra. Keskitalon eikä Harmaan Geton ympärillä leijuvaa mystistä esirippua vieläkään raotella enempää kuin on tarpeen, mielenkiinto kun tunnetusti kasvaa pienen mystisyyden myötä. Tämän ovat Unien Savonlinnan tekijäihmiset huomanneet ja käyttöönsä mallikkaasti ottaneet. Vaikka dvd:llä kritisoidaankin mm. erään aikakauslehden antamaa varsin romantisoitua kuvaa orkestereista, ei kameroita vieläkään ole viety musikanttien tavallisimpaan arkeen. Jännittävä huomio on myös se, että yhtäkään bändien jäsenistä ei katselunautinnon aikana nimetä eikä artistiutta täten alleviivata. Häilyvä ja aukkoja jättävä kuvaus onkin ehdottoman tärkeä perusta julkaisun kiintoisuudelle.
Itse materiaali kulkee samaa hämäryyden rajamailla käyvää linjaa kaikki tyynni. Unien Savonlinnan alkaa pimeän ja heiluvan kuvan sekä trippailevaksi efektoidun puheen ryydittämänä jopa kauhuelokuvamaisissa tunnelmissa johdatellen katsojan vallattuihin taloihin, ovista rakennettuihin majoihin, piilosaunoihin sekä paikkoihin jotka meiltä kuolevaisilta jäävät huomaamatta. Kuvausteknisesti jälki on rosoisen laadun ja vapisevan kameratyöskentelyn myötä varsin kotikutoinen mutta toisaalta mitä parhaiten bändien tyyliin sopiva. Musiikillisista sfääreistään tuttu lofi-henkisyys on otettu mukaan myös tälle julkaisulle, eivätkä bändit ole antaneet periksi omista prioriteeteistaan. Idea voitaneenkin tiivistää siten että sisällön taso on Unien Savonlinnassa tärkein asia ja kliinisyys jopa kirosana, vaikka DVD sisältää sympaattisen nuhjuisen kuvan lisäksi myös todella taidokkaasti tuotettua materiaalia, kirkkaimpana esimerkkinä henkeäsalpaavat animaatiot.
Lopulta Unien Savonlinnan vahvin puoli, yllätys yllätys, onkin yleistunnelma. Poukkoilevasta materiaalista huolimatta katselemisen jälkeinen tunne on rauhaisa ja jossain määrin katarttinen. Itse Unien Savonlinna-videon lisäksi dvd tarjoaa myös kuvagallerian, musiikkivideota, livetaltiointeja ynnä muuta vaikkakaan tavaran paljoudesta ei katselija tukehdu, päinvastoin. Esimerkiksi Youtubessa levinneelle Joose Keskitalon isännöimälle kokkiohjelma Kekkulin keittiölle olisi mielellään suonut paikan ellei myös jatko-osankin tälle julkaisulle. Kiitellä kuitenkin voi tästä pienenpienestä lapsuksesta huolimatta varsin kokonaisvaltaista pakkausta - mukana kun tulee myös kirjanen joka sisältää englanninkielisen tarinan kollektiivin elelystä sekä heidän tutuksi tekemäänsä esteettistä kuvastoa. Yhteenvetona: Unien Savonlinna antaa nauttijalleen varsin paljon, on ehdottomasti tekijöidensä näköinen omaehtoinen ja yksinkertaisesti erinomainen julkaisu.
Teksti: Samuli Ala-Lahti
