Pienet - Tammikuu 2012

Atretic Intestine: Human Ravagery-EP

Kaksi demoa ja Human Ravageryn my�t� my�s kaksi varsinaista EP:t� julkaissut turkulainen Atretic Intestine sattui taannoin liven� vastaan eik� j�tt�nyt kovin kiinnostavaa kuvaa itsest��n. Asianmukaisen h�iriintyneen kansitaiteen, tuhtien soundien ja kaikin puolin kipe�n meiningin keskell� b�ndin ydin erottuu odotettua paremmin. Meininki vet�� oudosti puoleensa kuin pahalta n�ytt�v� kolari, mutta ei kai t�llaista gore-painotteista death/grind-m�yhennyst� muuten en�� teht�isik��n?

Musiikillisesti b�ndi on genren teknisemm�n laidan puolella, mik� hieman lis�� h�iriintyneisyytt� ja mielenkiintoakin touhuun, mutta kokonaisuuden ongelmia kuvaavasti EP:n kiintoisimmaksi anniksi j�� pianolla piristetty Diary in Flesh-instrumentaali. Teknisist� ja pikimustistakin piristeist� huolimatta Atretic Intestine tarvitsisi konventioiden ulkopuolelle vievi� ideoita, sill� perinteikkyydess��n kiehtova tyyli menett�� nopeasti hohtonsa k��ntyen tympe�ksi taustam�lyksi. Brutaalius- ja huumorikertoimet ovat kohdillaan (kuten nerokkaan idioottimaisesti nimetty Rectal Destruction osoittaa!), mutta kuriositeetin kalmanl�yhk�� pist�v�mp��n lopputulokseen ne eiv�t riit�.

Aleksi Leskinen

---

Death Laser: Death Laser 7
BV2 Productions

Garagepunk-trio Death Laser on her�tt�nyt sen verran hyv�� hurmosta keikoillaan, ett� Bad Vugumkin on antanut triolle luottoa ainakin seiskatuumaisen verran. Nuorgamissa sanaparin "kyrv�k�s boogie" her�tt�neen yhtyeen nelj� biisi� pist�v�t my�s levymuodossa hyvin tallaa pohjaan, joskaan mit��n varsinaisia riemunkiljahduksia ei viel� irtoa. Avausraita Pissing In The Wind heiluttaa kikkeli� tuulessa mukavan koukukkaalla paahdolla, jossa kiskoilta ei juuri poiketa. Kick-Ass nostaa mieleen rupisimman The Hivesin, vaikka ihan vastaavaa hitikkyytt� ei viel� irtoakaan. Jurnuttavat melodiakuljetukset ovat joka tapauksessa Death Laserin vahvuuksia, sen vahvan alap��n ohella. K��nt�puolen raidoista vauhdikkaasti r�hisev� Vodou pist�� meuhkaten melkein l�pi rumpupatterin kun taas hiukkasen rennommin hengitt�v�, savuisen suomenkielinen S� et kuole koskaan nostaa mielikuvia jopa Kakkah�t� -77n suuntaan. Kaiken kaikkiaan hyv�� kurmotusta, josta kuulee paketoidussakin muodossa live-draivin. Hyv�.

Ilkka Valpasvuo

---

Famine Year/Hautaus -split 7

Grindill� maustettua crust punkkia soittava helsinkil�inen Famine Year on pist�nyt seiskan verran hynttyyt yhteen laahaavasta synkkyydest� raivokkaisiin huutovokaaleihin vaihtelevan Hautaus -yhtyeen kanssa, jolle t�m� seiska on ensimm�inen julkaisu. Famine Yearin puolelle mahtuu kaikkiaan nelj� maailmanlopun purkausta, vaikka kierrosnopeus on vauhdikkaampi 45, siin� miss� Hautaus luottaa 33:een ja yhteen ainoaan, joskin monisyiseen raitaan. Mit��n sen erikoisempaa omaa ei FY:n meuhkasta erota, eik� mahdollisesti k�ytett�v�� ensimm�ist� kotimaistakaan huudosta erota. Raivokkuus, tinkim�tt�myys ja tumma tiukkuus tuntuisivat olevan Famine Yearin keski�ss�. Hautaus taas onnistuu ��rip�idens� toimivalla yhteen nivomisella nousemaan n�ist� kahdesta mielenkiintoisemmaksi. Synke� laahaus nousee jylh�sti s�riseviin huutopurkauksiin yht� lailla maailmanlopun meiningeiss� kuin miss� Famine Yearinkin tunnelmat liikkuvat. Siin� mieless� b�ndit ly�v�t hyvin k�tt� k��nt�puolilla.

Ilkka Valpasvuo

---

Killjoy Corporation: Royal Flush Draw

Tamperelaisnelikon ensidemo on s�v�ytt�v�� kuultavaa. Tyylillisesti jonnekin Panteran, Hypocrisyn, Kreatorin ja Machine Headin v�limaille sijoittuva Killjoy Corporation luukuttaa luontevan ja orgaanisen kuuloisesti riffeille alisteista, mutta silti my�s sopivan melodista sekoitelmaansa. Laulaja-kitaristi Panu Kivist�n suullinen ulosanti on asialle omistautuneesti yksipuolista, mutta miehen tyyliss� on kuitenkin tarpeeksi s�rm��.

Yll�tt�vi� k��nteit� tai uusia tuulia Royal Flush Draw-demo ei kuuloet�isyydelle tuo, jollei sellaisiin lasketa b�ndin kyky� tehd� toimivia, monipuolisia ja mieleenj��vi� biisej�. Kolmea enemp�� demo ei tarjoa, mutta jo avausraita #5 riitt�� j�tt�m��n nimen mieleen. H�iriintynyt kansitaide ja saatteen suhteellisen p��t�n h�lin� alleviivaavat orkesterin kiehtovuutta. Vahva aloitus!

Aleksi Leskinen

---

Nicumo: Scars & Glassy Eyes

Tunnelma, vahva melodisuus ja laulu ovat ylivieskalaisen Nicumon vahvuuksia raskaamman mollivoittoisen rockin kent�ll�. Metallin puolelle taivutaan paikoin, mutta enemm�n liutaan karhean, tummasyisen ja jykev�n melodisen rockin aalloilla. Hannu Karppisen karhean �ij�st� raapimisesta aina heleyteen asti ulottuvasta laulusta t�ytyy antaa plussia, vaikka edes sen kohdalla yhtye ei tuo lajityyppiseens� musiikkiin sen ihmeellisimpi� uusia mutkia tai erityisen klassiseksi nousevia s�vellyksi�. Toki melodisuuteen luottavat, samaan aikaan ulottuvat ja suoraviivaiset ja mukavan harmonisesti - ainakin n�in raskaaksi ja isoksi musiikiksi - rakennetut biisit ovat noin demotasolla ajatellen todella valmiita ja kyps�� kamaa, mutta riitt��k� yhtyeen omaper�isyys ja biisien hitikkyys mainituista plussista huolimatta l�pimurtoon raskaasti ylikuormitetulla raskaamman rockin kent�ll�? Sen toki tiet�� vasta tulevaisuudessa... Joka tapauksessa varteenotettava tulokas tumman s�r�rockin yst�vien korviin.

Ilkka Valpasvuo

---

R�j�ytt�j�t: R�j�ytt��! 7
BV2 Productions/TNT

Jyv�skyl�l�inen R�j�ytt�j�t vastaa tulenaran ja likaisen autotallipunkin tarpeeseen nelj�n biisin verran t�ll� Bad Vugumin ja TNT:n yhteisjulkaisulla. Kunnon rockin puutteesta turhautunut �ij�kolmikko ei juuri muotoseikoista piittaa vaan r�j�ytt�� menem��n rujosti, kumartaen autotallin kulmastaan Hurriganesille ja raakkuen r�k� poskella. Heti pelin avaavan nimibiisin kohdalla sek� soiton ett� etenkin kiekuvan, ep�vireisen ja raakkuvan laulun kohdalla turha kliinisyys ja viilaaminen loistaa poissaolollaan, mutta vauhdinpito ja meininki paikkaavat vahvasti. Se ett� l�ytyyk� t�lt� n�ytteelt� viel� ihan sellaista klassikkomateriaalia on vahvasti makuasia. Kyll�h�n R�j�ytt�j�t r�j�ytt�� jo pit�� sis�ll��n mukana hoilattavaa koukkua, vaikka paras hurmos silti lienee livesoiton hyv�ntuulisen vauhdikas meuhkaus. Verivasara jatkaa samoilla aseilla, helvetin ep�vireisesti mutta juuri siksi kiehtovasti. Koukkua on senkin kerrossa. Pist�� vaan miettim��n ett� palveleeko puolivillaisuus lopulta biisej� ihan loppuun asti - voisihan n�ist� hyvist� s�vellyksist� saada jopa tiukempia biisej� hiukan tiukemmilla virevaatimuksilla... Se toki sotisi yhtyeen likaista vieh�tyst� vastaan. K��nt�puoli ei juuri linjasta poikkea vaan tilutellen svengaava Alakaupungille ja k�nnihoilaava A-kaljaa jatkavat samalla rupisesti meuhkaavalla tiell�. Jokainen biisi on l�hes yht� lailla rupisen hitik�s, mik� lupaa yhtyeelle hyv�� my�s jatkossa. Hifistelij�t �lk��t vaivautuko.

Ilkka Valpasvuo

---

Three Pound Trigger: Three Pound Trigger

Kauhajokelaisen trion ensimm�isell� demolla kuuluu G�teborg-tyylinen deathmetal vahvana taustavaikuttajana, mik� tuntuu v�h�n h�mment�v�lt� kansien samurai-estetiikkaan n�hden. Three Pound Triggerin ulosanti on joka tapauksessa kuivaksi ylim��r�isyyksist� puristettua ja iskuvoimaltaan napakkaa eik� yhtye aivan yhden tempun varaan ole biisej�k��n rakentanut. Perinteik�s riffittely ja tuplien ruhjominen saavat mukavasti s�vyj� omalaatuisen melodisista v�liosista, joissa tuntuu jopa ripaus tuiman nihilistist� blackia.

Soitossa on viel� havaittavissa ajoittaista huojuntaa, kappaleet kaipaavat hieman tiukempia sovituksia sek� tiivistyksi�, ja nuori yhtye hakee muutenkin viel� ominta juttuaan. Kunnianhimosta ja ymp�riins� sinkoilevista ideoista ei kuitenkaan ole pulaa, joten jatkokehittelyll� Three Pound Triggerista voi kuoriutua hyvinkin n�ytt�v� ja tehokas tekij�.

Aleksi Leskinen

---

Trespassenger: Trespassenger-EP

Jo reilut 10 vuotta sitten toimintansa aloittanut Trespassenger on saanut kolmannella lyh�rill��n kiinnostavaa j�lke� aikaan. Paikoin jopa meshuggahmaiseen teknistelyyn yltyv� orkesteri m�tt�� my�s suorasukaisemmin ja samalla ujuttaa konseptiinsa grungemaisempaa rokkausta. Kokonaisuus onnistuu kuulostamaan sek� omaper�iselt� ett� my�s yhten�iselt�, joten suotta ei ole t�it� paiskittu. Laulaja-kitaristi Anssi Rissan ��ness� on hieman Rainer Nyg�rdista muistuttavaa s�rm��, mutta varsinkin ilmavammissa vaiheissa tuntuma on huomattavan jenkkim�inen ja heitt�ytyv�.

V�hiin j��v�t valituksen aiheet n�in valmiin julkaisun kohdalla, mutta �kkiv��rien k��nteiden, suureellisten suvantojen ja tarttuvampien koukkujen suhteen voisi viel� tehd� kiristystoimenpiteit�. �kkiv��ryys voisi olla viel� �kkiv��remp��, suureellisuus viel� suurempaa ja tarttuvuus viel�kin hieman tehokkaampaa � mutta kyse todellakin on en�� hienos��d�st�.

Aleksi Leskinen

---

Zoomonk & Zelig Concrete: On Time
Pop Deaf Music

Alternative-s�r�ily��n elektron kanssa sotkenut Zoomonk ja nyrj�ht�neen ��nimaailman parissa jo toistakymment� vuotta tahkonneen Mother Goosen laulaja-kitaristi Zelig Concrete yhdist�v�t voimiaan t�ll� kuuden kappaleen ja l�hes 23 minuutin pituisella EP:ll�. Pl�tyll�, jonka kokeellisuus ja nyrj�ht�neisyys ei pit�isi tekij�iden taustalla olla ainakaan yll�tys...

Petri Parkkalin rumpukone, kitara, syna, stylophone ja stylophone beatbox ja Tommi Loipon basso muodostaa Zoomonkin, jonka pohja v�rittyy Zelig Concreten v�r�j�v�ll� laululla ja jumittavalla kitaralla. Biisit ovat luoneet Parkkali ja Concrete, paitsi avausraidalla Bunny & Turtle kuuluu my�s pianossa ja mellotronissa vierailevan Thomas Sch�rerin k�denj�lki. Junnaava ja hypnoottinen kappale vaivihkailee verhon pime�mm�ll� puolella uhkaavasti laahaten ja pienen vinosti. Mudslide On Bombay jykev�itt�� ja rullaa rockimmin mutta yht� lailla puhtautta kaihtaen, karaten kohti kiihtyv�� laukkaa ja sekavaa kikkailua. Rights Of Youth jumittaa p��m��r�tt�m�sti, nimibiisi On Time jurputtaa viel�kin enemm�n paikallaan. Hiding Under Water sukeltaa p��llek�yv�n huudon ja s�rin�n lopuksi pelkk��n rutinaan ja piipitykseen, josta English Finglish junttaa laiskan raskaalla tuhnupunkillaan takaisin aggressiivisempaan psykedeliaan. Sekavaa eik� edes kauhean el�myksellist�, mutta n�ist� puristuksista saattaa niit� timanttejakin lopulta synty�. Kun v�h�n hutkitaan...

Ilkka Valpasvuo