Vuolla - tunneskaalan sävyjä laidasta laitaan
27.01.2012
Alkuvuodesta 2009 perustettu Vuolla julkaisi vuosi sitten At the Edge of the Mist -EP:n, joka jostain syystä päätyi vasta taannoin allekirjoittaneen käsiin. Kuuntelussa kuuden biisin mittainen annos syviä tunnelmia ja raskasta soundia vakuutti niin, että pakkohan bändin kuulumisia oli haastella.
Desibelin kysymyksiin vastaili yhtyeen toinen kitarasti Ilari Kallinen, jonka kynästä on lähtöihin kaikki viimeisimmän kiekon kuusi raitaa. Kokonainen vuosi on siis jo kulunut siitä kun julkaisitte At the Edge of the Mist -levyn, mitä kaikkea tuon jälkeen on tapahtunut?
- Teimme pari keikkaa alkuvuodesta 2011 levyn tiimoilta ja kesän vietimme pääosin muissa kuvioissa, kuin Vuollan parissa. Uuden materiaalin kirjoittaminen ja rumpalin vaihtuminen luonnollisesti vaikuttivat siihen, ettei Vuolla keikkaillut loppuvuodesta enää.
Vaihdokset eivät jääneet suinkaan tähän, sillä lokakuussa ryhmä huomasi olevansa ilman kosketinsoittajaa. Muutos tuntuu allekirjoittaneesta aika huomattavalta, sillä EP:n biiseillä koskettimet nousevat monesti etualalle, mutta tämä ei huoleta yhtyettä. Uusi materiaali pyrkii Kallisen mukaan sulauttamaan doomahtavan tunnelmoinnin ja progressiivinen rockin toisiinsa, eikä päivittyneessä tyylissä kaivata enää niin kipeästi koskettimia. Ainakin toistaiseksi Vuolla jatkaa siis ilman kiipparia, tosin jos se oikea henkilö sattuu astumaan kuvaan mukaan, ei mitään vaihtoehtoa suljeta tietenkään pois.
Bändin soundi on päällisin puolin raskas ja kitarat rakentavat välillä tukeviakin valleja. Vuolla pyrkii silti sanoutumaan irti niin sanotusta perinteisestä metallista, ja Kallinen tarjoaakin tyyliksi "progehtavaa pop-rock-metallia", jota hän lähtee vielä avaamaan lisää.
- Vuollassa on suuri painoarvo lyriikoilla ja tunnetilojen välittämisellä. Musiikkimme sisältää tunneskaalan sävyjä laidasta laitaan. Vuolla on kuin kauan kadoksissa ollut ystävä - siinä on tuttuuden tunnetta herättäviä elementtejä, mutta kuitenkin jotain, mikä vaatii selvittämistä. Paljon kysyttävää, eikä juurikaan suoria vastauksia.
Ryhmän vahvoja puolia kysyttäessä esiin nousevat tunnetilojen virittäminen sekä lyriikat. Bändin kappaleet saattavat avautua satunnaiselle kuulijalle hitaasti kuuntelukertojen myötä, mutta tämäkin nähdään vahvuutena, sillä näin biisit kestävät rankempaakin voimasoittoa. Olette työstämässä uutta materiaalia, mihin suuntaan näette musiikkinne kehittyvän ja kuinka paljon eroa syntyy entiseen?
- Eräs kehityssuunta on kitaroiden painottaminen entisestään, tarkoittaen pienempää roolia esimerkiksi koskettimille. Vuolla saa myös hieman doomahtavaa sävyä palettiinsa, joskaan tästä ei voida vielä kovin suuria johtopäätöksiä tehdä. Uudessa materiaalissa on samanlaista eloa kuin EP:llä, ja uskomme sen kuulostavan tunnistettavalta Vuollalta.
Doomahtavat elementit osuivat myös allekirjoittaneen korvaan, sillä olin kuulevinani musiikistanne läpi sellaisia yhtyeitä kuin My Dying Bride ja Opeth, eikä varhainen Anathemakaan aivan mahdoton ajatus ole. Mitä nimeäisitte itse omiksi vaikutteiksenne?
- Itselläni Opeth on kieltämättä viihtynyt levysoittimessa ja Damnation on kyseiseltä bändiltä se läheisin levy. On hankala eritellä, mikä vaikuttaa omaan tekemiseen, mutta eräs suurimpia bändejä itselleni on Pink Floyd. Tajusin myös joku aika sitten, että eräästä riffistä kuultaa läpi Deep Purple, jota tuli kyllä jonkin verran kuunneltua nuorempana. Yllätyin tästä itsekin, positiivisesti.
Näissä kohdin mukaan jutusteluun liittyy myös hetkeksi basisti Taneli Kejonen…
- Varhainen ja uudempikin Anathema sekä Opeth ovat mielestäni melko hyviä vertailukohtia. Anatheman ja Opethin lisäksi Katatonia ja MDB ovat myös melko lähellä Vuollan tunnelmaa, mutta Vuollan sovitukset ovat monesti astetta "progempia", biiseissä kun usein matkataan aivan muissa sfääreissä kuin sovinnaisen pop/rock-biisin rakenteen maailmoissa. Sovituksia ajatellen noista mainituista Opeth osuu lähimmäs, mutta ei yhtä lähelle kuin esimerkiksi Pink Floyd tai King Crimson. Kunhan uutta materiaalia julkaistaan, esimerkiksi Cult of Luna ja Isis saattavat joutua mainituiksi tässä yhteydessä.
Kejonen ampuu kovilla ja kohti, sillä nyt tuli mainittua sellainen kavalkadi nimiä, että odotukset tulevaa materiaalia kohtaan kolahtelevat jo kattoon. At the Edge of the Mist -levyn kaikki kuusi raitaa olivat peräisin Kallisen kynästä koko yhtyeen vastatessa puolestaan sovituksista, eikä tätä kaavaa olla kuuleman mukaan muuttamassa. Itse biisien synty on Kallisen mukaan monivaiheinen prosessi.
- Tekstien syntyä edeltää usein jokin tunnetila, jota en aluksi edes pysty määrittelemään. Tällöin hakeudun muistiinpanojen ääreen ja alan hahmottelemaan tuota tunnetta ja sitä, mitä haluan sen kautta viestiä. Tässä prosessissa ajaudun ikään kuin itseni ulkopuolelle ja tarkastelen tekstiä itseni vierestä. Kerron itselleni tarinaa, jota en vielä tunne.
- Mitä musiikkiin tulee, kipinä voi lähteä yhtä hyvin pienestä palasta melodiaa kuin riffintyngästäkin. Inspiraatio on säikky, outo lintu, jota ei aina osaa odottaa. Biisin rungon muodostuttua aloitamme sovitusprosessin koko bändin voimin ja tämän vaiheen aikana biisit luonnollisesti elävät enemmän tai vähemmän. Emme aseta aikataulullisia paineita biiseille, vaan annamme niiden syntyä rauhassa ja yritämme ajan kanssa oppia tuntemaan ne. Tämä on eräänlaista yhteen kasvamista musiikin kanssa.
Myöskään uuden materiaalin kanssa bändi ei aio kiirehtiä, vaan biisejä ajetaan verkalleen sisään ensin keikoilla ja tutkaimia pidetään herkkinä mahdollisten yhteistyökumppanien toivossa. Yhtye ja kappaleet saavat samalla kehittyä vapaasti ja tämä jos mikä vahvistaa takuulla jo valmiiksi vahvaa omaa soundia. Materiaalin testaus yleisön edessä on tosin satunnaista, sillä keikkarintamalla tilanne on tällä hetkellä harmillisen hiljainen. Kallinen näkee yhtenä syynä tähän sen, että omillaan keikkojen sopiminen on tänä päivänä pienelle yhtyeelle hyvin hankalaa.
- Oman kynnyksensä asettaa varmasti myös se, ettei musiikkimme ole ihan sieltä parhaasta päästä noin bailaamisen kannalta, mikä voi vaikuttaa keikkavastaavien päätöksiin. Ota rässibändi keikalle, niin yleisö taatusti ostaa juomaa ja baarin kassaan kilisee kolikkoa - meidän keikalla taas meno on rauhallisempaa fiilistelyä myös menevämpien biisien kohdalla.
Luopua ei kuitenkaan aiota ja hinku lavoille on kasvamaan päin, eikä lähtöä maan rajojen ulkopuolellekaan pidetä suinkaan mahdottomana. Siinä missä markkinat kotimaassa ovat kapeat, saattavat esimerkiksi Keski-Euroopan rehevämmät niityt tarjota joitain yllätyksiä, mutta maailmanvalloitus saa vielä odottaa – ainakin toistaiseksi.
Entä miltä vuosi 2012 näyttää Vuollan kannalta?
- Lähdemme vuoteen 2012 hyvällä latauksella. Uutta materiaalia syntyy ja sitä on miellyttävää työstää. Eli viihdymme Vuollan parissa. Aiomme esitellä uutta materiaalia keikoilla (kunnes saamme niitä sovittua) ja
tarkastella kiinnostusta levy-yhtiöiden suunnalta. Yhtye on henkisesti samassa tilassa treeneissä ja astumme rohkeasti tulevaan.
Teksti: Mika Roth
Kuvat: Riikka Hytönen
