Haastattelut

Death By Snoo Snoo saa keskittyä tykittelemään

21.05.2012



- Kokonaisuutena Hanne varmaankin kirjoittaa itse henkilökohtaisemmista aiheista, mulla ei kantti kestäisi kirjoittaa mitään todella henkilökohtaista jonkun muun laulettavaksi, joten biiseistä tuppaa tulemaan enemmän tollaisia selkeämpiä tarinoita tai kannanottoja sisällöltään ja rakenteeltaan, joissa voi olla selvemmin myös humoristinen puoli. Lauran tekstit ovat ehkä vähän noiden väliltä, ainakin niissä on mahdollisuuksia moniin tulkintoihin kuten tuosta Raketti-tapauksesta käy ilmi.

Jos piirrettäisiin yhteiskunnan ja eskapismin välille selkeä rajaviiva, miten Death By Snoo Snoo asettuisi tilanteeseen?

Hanne: Kaikki sellaiset rajoitukset, jotka haittaa ihmisen vapautta olla oma itsensä ja toteuttaa oman sydämensä ääntä, ovat perseestä. Kaikki järkevät tyypit kuitenkin tajuaa, että se ei silti tarkoita, että muita saisi satuttaa oman mielihyvän saavuttamiseksi. Jotkut vaan voivat loukkaantua siitä, jos ei tee asioita odotetulla tavalla, se voi aiheutata hämmennystä, suututtaakin ihmisiä. Miusta Snoo Snoo on vaan oma ittensä ja se on outoa näissä skenetysmeiningeissä ja muissa rajoittuneissa laatikoissa, missä asiat pitää tehdä tietyllä tavalla ja ittensä pitää määritellä tietyllä tavalla ollakseen uskottava.

Laura: Tarkoittaako tämä jotakin yhteiskunnan normien mukaan elämistä vs. jotain outsider-meininkiä? Meikä on ainakin ihan insider, kovassa ytimessä! Vai johtuneeko tämä kysymys siitä sienikuvituksesta? Minusta ehkä kuvituskin, vaikka Hanne onkin sen tehnyt, on osa sitä, että voi tehdä aivan fiiliksen mukaan ja vaikka sitten piirrellä sieniä tai pissaavia pupuja, antamatta sille sen kummempaa lokeroitua merkitystä. Koska ehkä merkitystä ei ole. Tai ainakaan niin standardisoitua merkitystä. Jos asiat voivat vain olla ja saavat olla, niiden annetaan olla ja katsotaan mitä sitten tapahtuu ja jos mitään ei tapahdu, niin mitä sitten.

- Ei meistä varmaan kukaan erityisesti pidä vallitsevista normeista. Niissähän ei ole muuta ideaa kuin pitää rahakoneen rattaat pyörimässä. Mutta ei tässä ole tarvetta mihinkään pakoilla, paras tapa on varmasti vain pysyä sinnikkäästi paikoillaan, eikä antautua rakenteiden ulossulkevalle vaikutukselle. Sehän se vasta onkin radikaalia, kun uskaltaa pysähtyä tässä hösellyksen keskellä ja mennä vaikka kalalle. Tai uskaltaa viivytellä kassalla ja etsiä kolikoita sallittua oletusarvoista kahta sekuntia pidempään. Uskaltaa liikkua hitaasti ja antaa opintotukien valua loppuun, vaikka suorituksia olisi vaikka kuinka tekemättä. Ei siis usko siihen, että maailma kaatuu päälle, vaikka tekee pienen liikkeen eri suuntaan, eikä usko kaikkea tätä, että jos hetkeksi pysähtyy niin suurin piirtein kuolee.

Lauri: Jos ajatellaan, että teemmekö tätä juttua pöhköksi vastapainoksi arjen rutiineille ja yhteiskunnallisten asioiden ahdistavuudelle niin emme. Tarkoitus on tietysti yrittää muuttaa yhteiskuntaa höpsömmäksi eikä paeta siitä.

Mikä Death By Snoo Snoossa on jäsenilleen kaikkein tärkeintä?

Hanne: Tärkeintä on vapaus, lämmin ja luova ilmapiiri. Miusta meillä toimii hyvin nämä asiat ja en mie ehkä muuten pystyisikään tähän, jos ei olisi juuri ne oikeat ihmiset. Lauran liittyminen bändiimme oli jotenkin sellainen viimenen pala palapelissä, jolloin osaset loksahtivat kohdilleen ja tämä nykyinen tyyli löytyi.

Death By Snoo Snoo Otso: Hauskanpito, hyvien biisien tekeminen/soittaminen ja se, että ei oteta touhua liian vakavasti. Uutta musaa me ei olla tehty noin vuoteen logististen syiden sekä tämän levyn julkaisemisen vuoksi, mutta keikkailulla saa pidettyä bänditouhun elossa. Keikkojen soittaminen on kuitenkin kaikkine oheistoimintoineen törkeän hauskaa ja tosi harvoin keikasta jää jotenkin huono fiilis. Keikoista saatu palautekin on ollut erittäin positiivista. Esimerkiksi soittomokat eivät jää itseäni harmittamaan koska unohdan ne yleensä saman tien – fiilis on tärkeintä! Ja se, että tykitellään!

Laura: Se on ihan yksinkertaista: soittaminen. Tykkään vaan soittaa kitaraa. Lisäksi olen saanut tästä bändistä yllättäen todella läheisiä, tärkeitä ja ihania ystäviä. Koko bändissä mukana oleminen on mun elämässä muutenkin sellainen odottamaton boonus. Minusta on ihmeellistä, että "enää" pääsin bändiin. Yleensähän kaikki elämän huippusuoritukset tehdään viimeistään esikouluikäisenä.

- Jos katselee vähän nokkaansa pidemmälle ja miettii vaikka naisia musiikintekijöinä tai pohjoista paikallista musiikkiskeneä ja paikalliskulttuuria, niin on mahtavaa ja hienoa liittyä siihen joukkoon omalla pienellä panoksellaan. Haaveilen myös siitä, että joskus 30 vuoden päästä ollaan jonkin sortin instituutio, ei nyt mitään supertähtiä, mutta pitkään koossa ollut ja yhä elinvoimainen bändi, muodossa tai toisessa.

Lauri: Kaikki on erilaista, kaikki on samanarvoista.

Takana on yksi pitkäsoitto, kolme EP:tä ja nippu keikkoja – tuntuuko, että jotain olisi pitänyt tehdä toisin tai jotain asiaa pitäisi selvästi parantaa?

Hanne: Aina on varaa kehittyä, tietenkin. Keikkailua olisi minusta voinut sillon edellisen levyn tulon aikaan harrastaa enemmän, mutta meillä taisi olla useammalla sellainen elämäntilanne, ettei pystynyt.. vai olikohan se vain miulla? Ei tässä nyt oikeestaan mitään erityistä tule mieleen, ihan jotenkin luonnolliselta kehitykseltä tämä on tuntunut, vaikka onkin vähän pidempi aika mennyt levyjen välillä.

Laura: Olisinpa ottanut Takkatuvalta vuoden 2011 huhtikuun keikkareissulla seisovan pöydän, enkä lohiburgeria.

- Itse liityin bändiin joskus elo-syyskuussa 2010 ja heti alkoi tietenkin armoton treenaus, kun vanhat biisit piti oppia, enkä ole missään bändissä aikaisemmin soittanut vaan olen sellainen niin kutsuttu makuuhuonekitaristi. Vanhan materiaalin treenauksen jälkeen alkoikin uusien biisien treenaus ja äänittely, joten omalta osaltani bänditoiminnan alku oli vähän sellaista mukana pysymistä. Oisin ehkä kaivannut vähän enemmän aikaa esimerkiksi biiseistä keskustelemiseen ja kitaraosuuksien mietintään, semmoiseen analyyttisempaan puoleen, mutta ehtiihän tässä ja matkan varrella oppii. Itse asiassa näin jälkeenpäin huomaa, miten yllätyshyvin kaikki kuitenkin sujui ja sujuu kun yhdessä ja hyvällä meiningillä tehdään!

Hanne: Mieki voisin lisätä, että oisin voinut sanoituksiani hioa vielä enemmän, kun jälkeenpäin tullee kuunnellessa parempia ideoita mieleen, että miten oisi voinut sanoa.

Otso: Eniten on harmittanut se, että edellinen englanninkielinen pitkäsoitto jäi vaille virallista julkaisua - se tuli siis ulos vain pieninä erikoisuus-kasetti-editioina. Se onkin kova levy, vaikkakin soundipolitiikka ei ehkä ole niin onnistunut kuin Tästä saat! -levyllä. Keikkojen suhteen me ollaan mielestäni viimeisen vuoden-parin aikana kehitytty. Nykyisin meidän toimintavarmuus on keikoilla sitä luokkaa että ei tarvitse stressailla soiton tason puolesta vaan saa keskittyä pelkästään tykittelemään!

Lauri: Kaikki on mennyt aika luontevasti ja omalla painollaan, toki ois kiva tehdä enemmän keikkoja ja uutta musiikkia, mutta tärkeintä on että jatkossakin pystyy tekemään juttuja kiireettä ja kaikille sopivalla tahdilla.

Death By Snoo Snoo on todistetusti livenä hulvaton, energinen ja yllättävä varsinkin lainabiisien suhteen. Kuinka itse koette bändin livetoiminnan?

Hanne: Keikat ovat yleensä tosi mahtavia kokemuksia, nautin laulamisesta niin! Esiintyminenkin on kivaa, vaikken oikein muualla niin siitä tykkääkään aina. Livenä se meidän keskinäinen kemia varmaan välittyy parhaiten, että on mukavaa soittaa yhdessä. Toistan vielä, että laulaminen on huippukivaa ja tanssiminen ja heiluminen! Sitä kai antautuu sille livetilanteessa totaalisesti.

Death By Snoo Snoo Laura: Minähän en ole soittanut ikinä koskaan missään tai esiintynyt (lukuunottamatta paria musaleiriä lukioaikoina), joten keikkailuhommissa on ollut paljon totuttelemista. Vaan sinne kai sitä vaan mennään stagelle ja soitellaan menemään. Tykkään itse keikoissa ehdottomasti eniten siitä, että pääsen itsekin kuulemaan meidän bändin livenä. Olen siis niinkutsuttu fäni. Lisäksi jos sattuu hyvät soundit niin sitten voi itse ihan fiiliksissä nautiskella omasta kitaransoitostaan.

- Lisäksi vaaran elementti on olennainen osa keikkojen viehätystä. En voi selittää sanoin miten jännää on soittaa toisten kanssa, meneekö aaltopituudet kohdilleen vai tuleeko häiriötä. Meillä on muutama biisi, jotka ovat jännittäviä seikkailuja: kemiat vaan säkenöi kun yritetään telepaattis-instrumentaalisesti kommunikoida esimerkiksi tilanteissa joissa joku alkaa "pelastaa" jotain toiselle sattunutta pikku virhettä, mistä taas joku toinen tekee siinä tilanteessa eri tulkinnan tai valinnan. Saadaanko homma kokoon vai pysyykö biisi juuri ja juuri kasassa kaatumatta loppuun asti? Snuuskun biisit ovat niin lyhyitäkin, että parempi nauttia niistä silloin, kun ne ovat vielä menossa, muuten voi mennä ohitte koko juttu, eikä sitä koskaan tiedä milloin pääsee seuraavan kerran soittamaan. Nimittäin vaikka tämä kuuluukin totaalisesti ei-vakavaa kategoriaan, on silti kiva soittaa hyvin ja tulla lavalta pois niin että on tyytyväinen siihen mitä juuri tapahtui.

Lauri: Semmoistahan se on. Itselle Snoo Snoossa soittaminen on tietyllä tavalla vähemmän haastavaa ja enemmän irrottelua kuin Out Of Tunella, kun ei tarvitse koko aikaa yrittää soittaa bassoa ja huutaa yhtä aikaa. Eli voi olla tarvittaessa enemmän sekaisin soittaessa ja poukkoilla ympäri lavaa, ja yleensä meillä on niin hauskaa lavalla, että se jossain vaiheessa alkaa vaikuttaa yleisönkin käyttäytymiseen. Aina ei tietenkään ole yhtä hyvä fiilis, mutta yleensä nuo keikat menevät aika lailla luonnostaan.

Mitä seuraavaksi – onko suunnitelmia laadittu jo pitkälle vaiko pikemminkin mahdollisimman lyhyelle?

Hanne: Keikkoja tulossa, nyt elokuuhun asti melko selvää mihin mennään. Keikkailua siis omasta puolesta vaan lissää ja meitä saapi pyytää joka paikkaan. Onhan meillä niitä biisejä tuolla varastossa, niitä jotka eivät mahtuneet Tästä Saat! -levylle ja sitten ihan uusiakin ideoita on pullahtelemassa esiin.

Laura: Seuraavaksi äänitämme kappaleen Kännissä Tiimarissa sekä muita mahti-ideoita sisältäviä musiikillisia iloitteluita.

- Pitemmän ajan haave tai suunnitelma on kai vain se, että saa homman pidettyä kasassa, eikä bändi vain hajoa tai hiivu pois turhan päiten. Jatketaan vaan, toimitaan spontaanisti, mutta kuitenkin pitkäjänteisesti. Luulen, että vapautuneisuus johtuu siitäkin, että taustalla piilee jonkinlainen odotus ja oletus jatkuvuudesta, keskinäinen luottamus siitä, että ei meidän nyt tarvitse niin tosissamme pakertaa. Tehdään vaan miten tuntuu nyt hyvältä ja mitä tulee mieleen, että olisi kiva kokeilla. Ja jos menee jotenkin pieleen, niin sitten vaan tehdään uudestaan tai eri tavalla.

Hanne: Kännissä Tiimarissa perustuu tositapahtumiin, eli se siitä eskapismista?!

Lauri: Suunnitelmiimme kuuluu jatkaa harjoituksia ja toivoa onnea valitsemallamme tiellä.

Teksti: Aleksi Leskinen
Livekuvat: Mikko Hirvelä
Bändikuvat: Death By Snoo Snoo




Lukukertoja: 2014
Facebook
Artistihaku
Lue myös nämä
Haastattelussa myös