Jonsjooel – luovuuden lähteiden jäljillä

Jonsjooel aloitti julkaisuhistoriansa kokeellisella Noise I,II,III -sinkulla, joka oli mitä komein kolmiosainen taitoloikka kohti popin marginaalia tammikuussa 2023. Tuon jälkeen hän on julkaissut ison pinon sinkkuja, EP:n sekä kaksi albumia. Rajoja edelleen kauemmas työntänyt Bacchus -albumi ilmestyi loppuvuodesta 2025. Desibeli.net haastatteli ahkeraa ja luomisvoimaista muusikkoa, joka avasi jo syntyneen materiaalin taustoja ja vinkkasi myös tulevasta.

Tahtisi on melkoinen ja uusi albumisi vaikuttaa vielä esikoistakin kypsemmältä. Onko kaikki materiaali todella syntynyt näin lyhyessä ajassa, vai mistä ammennat ideoita?

- Teen jatkuvasti uutta musiikkia, joten väkisinkin syntyy enemmän kuin pystyy julkaista. Ideat syntyvät parhaiten tekemisestä itsestään ja tietty elämästä. Toivottavasti sitä koko ajan vähän kypsyy.

Jonsjooelin musiikkia on vaikea sijoittaa minkään tietyn genren rajoihin. Kokeellisen popin ja taidepopin termit ovat kenties ne luontevimmat. Artistin itsensä mukaan luomiselle tämän otsikon alla ei ole asetettu mitään rajoja, eli kaikki on kirjaimellisesti mahdollista.

- Olen aina tehnyt musiikkia ilman referenssejä ja musiikkiani rajoittaa vain minä itse ja instrumentit joihin pääsen käsiksi. Yritän lähes pakonomaisesti löytää jotain puhdasta mikä kumpuaa sisältä päin.

Tulevan suuntia ja mahdollisuuksia kysellessä tekijä osaa kiteyttää oleellisen muutamaan sanaan.

- Jatkan luovuuden lähteen etsimistä ja tutkimista.

Asenteesi on kieltämättä ihailtava. Kaksi julkaistua albumia yhtä moneen vuoteen on jo sellaisenaan hieno saavutus, mutta oletko täysin tyytyväinen levyihisi, ja mitä esimerkiksi muokkaisit nyt Lullabies for Younger Self -esikoiselta - jos mitään?

- Levyntekovaiheessa on paljonkin hetkiä, kun olen todella fiiliksissä tekeleistäni, mutta pääasiassa minua ajaa eteenpäin vision saavuttamattomuus ja se, etten vielä koskaan ole ollut täysin tyytyväinen siihen mitä teen. Samaan aikaan ajattelen, että albumit on aina yhden aikakauden tuotos ja osa epätäydellistä ja arvokasta seikkailua.

Tunnut pitävän asteen epäselvistä ja sumuisista äänimaisemista, mutta kuinka luot niitä ja mitä laitteita käytät eniten työssä?

- Pyrin aina ensisijaisesti käyttämään akustisia soittimia, mutta Bacchusta tehdessäni minulla oli suhteessa enemmän syntetisaattoreita käytössäni. Musiikki on parhaimmillaan suoraa tunnetta ja sitä aina etsin. Sydäntäni lähinnä on laulu, rummut, piano, kitara ja saksofoni.

Kuullun perusteella musiikissa tuntuisi olevan mukana myös kenttä-äänityksiä, mutta Jonsjooelin mukaan niiden osuus on pieni. Kenttä-äänitykset palvelevat useammin inspiroivina palasina, jotka saattavat viedä musiikin tien jonnekin muualle.

Bacchus albumin kansikuva on jännittävän moniselitteinen, mutta artisti ei lähde sen merkityksiä sen kummemmin avaamaan. Kuvassa hahmo luo kopion itsestään veden pintaan ja miltei kaikki on vain vettä ja siitä heijastuvaa taivasta. Kuvassa ei ole Jonsjooel, vaan hänen isänsä ”venymässä joskus 70-luvulla”.

Dionysos-nimellä Kreikassa jo aiemmin tunnettu Bacchus on roomalainen viinin jumala, jonka nimi elää meilläkin yhä mm. bakkanaalien muodossa. Albumin otsikko on näin vinkkaus juhlinnan suuntaan, mutta myös jotain muuta.

- Bacchus on minulle eräänlainen ilontuoja ja levy on muutenkin eräänlainen tribuutti vanhemmilleni.

Jonsjooel oli alkujaan jazz-muusikko, joka sittemmin on löytänyt elektronisen musiikin maailmasta vapauden. Onko ’paluu’ jazzin suuntaan mahdollinen?

- Jazz kiinnostaa, mutta niin kiinnostaa myös moni muukin tyyli.



Koko genrerajojen parissa pohdinta saa artistin avaamaan näkemyksiään.

- En ajattele musiikkini olevan elektronista, vaikka se saattaakin kuulostaa siltä. Äänitän kaiken itse soittamalla, enkä ns. koodaa mitään. Yritän olla määrittelemättä tekemistäni millään tasolla, koska kuitenkin minä itse ja joku muukin aina pyrkii määrittämään tekemisiäni jollain tasolla ja koen sen vain haitaksi. Improvisoitu musiikki vaikuttaa vahvasti sävellyksissäni.

Jonsjooelin mielikuvitusta mukavasti avartavaa musiikkia voi kuulla myös estradeilla.

- Viime vuonna soitin pääasiassa Amanda Blomqvistin kanssa. Levyjulkkarikeikalla marraskuussa mukana oli myös Adeola Ikuesan, Pauli Lyytinen ja Tatu Rönkkö. Musiikki on parasta livenä ja jaettuna

Livevoimaa ei voi tosiaan koskaan korostaa riittävästi, vaan kuinka musiikkisi taittuu keikkatilanteeseen? Käytätkö valmista taustaa, vai miten asiat sujuvat estradeilla?

- Keikkatilanteissa tykkään jättää tilaa improvisaatiolle niin paljon kuin mahdollista. Käytän paljon sampleja, mutta en taustanauhoja. Tähän mennessä jokainen keikka on ollut aika lailla erilainen. Yllätyksellisyys on keikkailun suola.



Parhainta keikkakokemusta kysellessä vastaus on selkeä: Kokong Ahvenanmaalla. Lisää keikkoja on tulossa, sekä runsaasti kuuleman mukaan uutta musiikkia, joten kannattaa pitää antennit herkkinä Jonsjooelin suuntaan.

Lopuksi sana on vielä vapaa, eli jos jotain jäi kertomatta niin nyt olisi se aika.

- Arvostan kaikkia, jotka kuuntelee ennakkoluulottomasti uutta musiikkia ja tukee taidetta sen kaikissa muodoissa. Ilman oman äänen etsimistä ja kokeellisuutta meillä on vain läjä toistensa tylsiä kopioita. Taide on ihmeellistä ja arvokasta. Kiitos Desibeli.net!

Kiitos, ja kiitos musiikille.

Haastattelu: Mika Roth, kuvat: Jonne Heinonen