Joonas Holmén + The Lossy Codecs ja unelmien sähkökitaralevy

Joonas Holmén + The Lossy Codecs julkaisi viime vuoden lopulla Nothing Does Matter -pitkäsoiton hyvin pitkän tauon päätteeksi. Aika tarkkaan kahdeksan vuotta aiemmin ilmestynyt Sterner Stuff oli ysärikitararockin juhlaa, eikä muotteja ole lähdetty rikkomaan, jos nyt muutoksiakin on koettu. Holmén itse vastaili Desibeli.netin kysymyksiin uuden levyn, ajan ja hiukan muidenkin menojen tiimoilta.

Uusi levy viimein pihalla, joten mitkä ovat fiilikset albumin tiimoilta nyt, kun aikaa on jo ehtinyt hiukan kulua? Kävikö kaikki niin kuin pitikin?

- No ehkä se suurin tunnekuohu tapahtui itse asiassa jo tammikuussa, kun sain levyn miksauksen valmiiksi. Minulla oli hyvin tarkka visio levyn saundista, ja en melko neuroottisesti suostunut tinkimään näkemyksistäni tippaakaan. Fiilis on oikeastaan aika levollinen. Levy on ulkona, ja se on sellainen kuin halusin.

Sterner Stuffin ja uutukaisen välissä ilmestyi elektronisempi Kreissack-levy Lunar Holmen -nimellä. Tuon lisäksi Holmén on toiminut muiden artistien julkaisuissa äänittäjänä, miksaajana ja tuottajana. On aikaa silti muuhunkin jäänyt.

- Muutaman ystäväni kanssa perustettu bändini steve laittoi yhden EP:n ja yhden LP:n pihoille. Onpa tässä tullut valmiiksi myös vielä yksi julkaisematon akustinen Joonas Holmén + The Lossy Codecs EP:kin. Se odottaa sopivaa julkaisuhetkeä.

Nothing Does Matter soundaa mielestäni samaan aikaan vahvasti ysärin kitararockille, kuten edeltäjänsäkin, sekä uudelle ajalle. Avaisitko hieman soundimaailman taustoja ja syntyä?

- Sävelsin kaikki Nothing Does Matterin kappaleet mies-ja-kitara meiningillä. Samalla kun biisi syntyy, alkaa pääkoppani jo kehitellä tuotannollisia ja saundillisia ideoita. Tässä on ainakin se positiivinen puoli, että biisit toimivat kahdessa eri asetelmassa: riisuttuna yksin keikalla, sekä bändinsoittona levyllä yksityiskohtaisemmin toteutettuna. Kaikki ideani, jotka biisejä säveltäessä syntyvät, eivät noudata oikean maailman lakeja, vaan ovat toteutuessaan kovan työn ja tuskan takana. Samalla en halua rajoittaa niitä, sillä ne saavat minut innostumaan ja vievät kappaleet mielestäni uudelle tasolle.

Viimeisen päälle hiottu työ asettaa toki taakkaa ”tulevaisuuden Joonakselle”, mutta lopputulos oikeuttaa prosessin. Mitä referenssilevyjä albumia työstettäessä kuunneltiin, vai kuinka reitti maaliin hahmottui?

- Levyn luomisprosessin alkuaikana kuuntelin paljon Failure-nimistä poppoota, jonka voisi nähdä olevan grunge-bändi, joka on jatkanut tähän päivään asti. Saundit ovat siis isoja, ainakin uudemmissa levyissä, mutta räästä ja angstista kaikki kuitenkin ammennetaan.

Työ tekijäänsä opettaa, tavataan sanoa, joten Holménkin on kartuttanut taitojaan sitten Sterner Stuffin. Samalla levylle tarttui enemmän "taiderock" -henkeä. Vaikutteiksi nimetään myös Mewin ja Radioheadin kokeilullisemmat hetket. Tavoitteena oli silti yleisemmin tehdä sähkökitaralevy, jossa kyseisen soittimen soundit ja mahdollisuudet todella toteutuisivat. Näin levyltä ei löydy edes syntikoita, joiden kanssa Holmén on operoinut monilla levyillä. Särökitaroiden piti nyt kuulostaa ei-vielä-täysin-parantuneilta ruvilta, missä myös onnistuttiin.

Minulle henkilökohtaisesti oli vaikeaa totuttautua joihinkin uusiin soundeihin. Kerroksia vaikuttaa olevan hetkittäin paljon, mutta onko niitä? Kuinka simppeli, tai monimutkainen, Nothing Does Matter -albumi on pintansa alla?

- Itse näen levyn varsin suorana jatkona The Lossy Codecs -levyille. Kyllä sen sekopäisimmät huiput varmasti ylittävät Sterner Stuffin, mutta on siellä toisaalta aika laveita lakeuksiakin. Vengeance as Purpose on hyvin perinteinen ysärirock-biisi, saundeiltaan ja rakenteeltaan, ja saman voisi sanoa Spectator-kappaleesta. Koen että biisien monimutkaisuus tai yksinkertaisuus löytyy jo biisien ytimestä. Tuntui luontevalta toteuttaa nuo kaksi aikaisempaa kappaletta vähän simppelimmin.

Ratkaisut ovat kuitenkin tapauskohtaisia ja Holménin mukaan esimerkiksi You Know You're Nothing Without Me kaipasi poukkoilevaa saundimaailma poukkoilevan kappalerakenteensa kaveriksi.

- Pidän itse usein musiikista, joka kiinnostaa heti, mutta joka myös hämmentää. Lempibändeistäni Dinosaur Jr. toteuttaa tämän metelillä. Usein hienot melodiat ja riffit ovat heillä upotettuna niin kovaan hälinään, että ne pitää kaivella esiin. Uskon, että Nothing Does Matterin "nuoteille kirjoitettava sisältö" löytyy kyllä, ja samalla erikoiset saundit ja kokeilullisuus lisäävät levyn elinikää, sillä siitä voi useidenkin kuuntelukertojen jälkeen löytää jotain uutta. Näin myös muilla noiserock-bändeillä, kuten Sonic Youthilla.

Okei. Niin Dinosaur Jr. kuin Sonic Youth kuuluvat suosikeihini, joten pitänee tutkia uutta levyä tarkemmin. Kenen sanomaa ja kenelle You Modern Folk, Us Backward Men -kappaleen teksti muuten on, vai onko kyse täysin fiktiivisestä asetelmasta, johon sinulla itselläsi ei ole suoraa asemaa?

- You Modern Folk, Us Backwards Men kertoo uuden ja vanhan vastakkainasettelusta, jota löydän sekä itsestäni, että maailmasta yleisemmin. Levyn teema ylipäätänsä on kahden eri asian vertailu, siksi jokaisella kappaleella on kaksi nimeä (toinen nimi löytyy vain fyysisen levyn kansista). Kappaleiden vaihtoehtoinen nimi on myös aina muodossa ’jotain vs jotain’, ja tälle kappaleelle se on ’Old vs New’. Omasta pääkopastani löydän tämän kamppailun modernin maailman mukavuuksien, ja niiden aiheuttaman tyhjyyden tunteen välillä.

- Uusi on aina viehättävää. Samaan aikaan kaikki me vanhenemme, ja jäämme lopulta pois valokeilasta. Siksi pelkäämme vanhuutta ja kuolemaa. Emme välttämättä löydä siitä viisautta ja rauhaa, vaan pelkästään luopumista.

Aika ankara tapa nähdä ikääntyminen, Leonard Cohen totesi joskus jotain aika samansuuntaista. Teksteissä on muutenkin aika kitkerää ja katkeraa elementtiä seassa. En sanoisi lyriikoita suoraan synkiksi, mutta on siellä aika pitkiä varjoja seassa.

- Kyllä sieltä muutama positiivisempi tekele löytyy, mutta kun itse näen elämän korkeintaan merkityksellisenä työmaana. Kun kysyy itseltään tarpeeksi kysymyksiä, lopulta löytyy pelkkää tyhjyyttä. Siksi itse uskon Jumalaan, ränkytän kitaraa ja ulisen.

- Sanoituksellisesti halusin viedä fokusta vähän pois oman pääni sisältä, universaalimpiin teemoihin, samalla pitäen melankolian ja synkeyden mukana. Niistä en pääse irti edes vaikka haluaisin.

Aivan kaikista sanoista en tahtonut saada selvää, kun ei ollut CD:n kansivihkoa mistä lukea - vinyylilevyn kunnon kokoisesta lyriikkalapusta nyt puhumattakaan. Onko noihin ongelmiin tulossa parannusta lähiaikoina, eli onko fyysisiä laitoksia saatavissa tai luvassa?

- Fyysinen levy on jo tullut painosta, kestää vain vielä hetki, että sitä saadaan myyntiin. Kyseessä on hyvin perinteinen jewel case CD. Sanoitukset ovat tärkeä osa Nothing Does Matteriä, joten toki ne löytyvät levyn vihkosesta. Aikomukseni on lisätä ne vielä nettisivulleni, jotta kuka tahansa pääsee niitä helposti lukemaan.

Levystä on tehty myös masteri vinyyliversiota varten, mutta kustannusten takia painatusta ei ainakaan vielä suunnitella. Aina on silti toivoa, mutta eteenpäin. Juuri nyt lempikappaleeni levyltä on Get Hopeless, sillä pieni Fugazi-viba ei ole koskaan pahasta ja biisi toimii. Mikä on oma suosikkisi joukosta ja miksi?

- Itselleni iskee erityisesti juuri tuo sinkkubiisi You Modern Folk, As Backwards Men. Se on sellainen kappale, jollaisen toivoin jo lapsena pystyväni joskus toteuttamaan. Se on samaan aikaan repivä ja rauhallinen, kuulas ja likainen. Toinen suosikkini on A Hundred Years of Scorn. Sen sanoituksien skaala on massiivinen, sillä siinä puhutaan ihmiskunnasta miljardipäisenä joukkona. Lopulta kappaleessa kuvailtu hukassa olemisen kokemus vedetään kuitenkin yksilön tasolle, ja sen instrumentaatiossa tapahtuva muutos alleviivaa tätä: Sama "Lost!" kiekaisu ei olekaan enää tyhjällä pohjalla, vaan särökitaroiden tukema, lähellä naamaa.

Entä mikä biiseistä otti eniten työtä päätyessään levylle?

- Äänittämisen ja miksauksen suhteen työläin kappale on Get Hopeless. Suunnitelmani sille kappaleelle oli täysin megalomaaninen, joten sen rakentaminen kasaan vei aikaa ja vaivaa poikkeuksellisen paljon.

Nothing Does Matteristä virtaviivainen kokemus mikä johti kovaan karsintaan jo ennen äänityksiä. Näin arkistoihin ei jäänyt valmiiksi työstettyjä kipaleita. Eli lisukkeita ei ihan heti ole tippumassa, joten mitä seuraavaksi? Onko luvassa julkaisuja, keikkoja ja jos niin millä kokoonpanolla?

- Haluaisin päästä soittamaan Nothing Does Matterin kappaleita livenä mahdollisimman nopeasti, mutta realistisimmilta näyttää, että niin päästään tekemään vasta aikaisimmillaan kesällä. Pyrin soittamaan keikkoja sekä soolona, mutta myös Codex-bändin kanssa kunnon rock-rytinällä.

- Kreissack ja Nothing Does Matter noudattivat filosofiaa: Kaikki ideat toteutetaan ja viedään niin pitkälle kuin mahdollista. En usko, että teen samalla ajatuksella levyä pitkään aikaan, se vaatii niin paljon. Haluan uskoa, että seuraava The Lossy Codecs levy tulee nopeammin ulos. ja olen suunnitellut sille minimalistisempaa tuotantoa.

Lopuksi sana on vielä vapaa, eli jos jotain jäi kertomatta niin nyt olisi se aika.

- Kiitos kaikille lukijoille ja kuuntelijoille! Kiitos myös desibeli.netille haastattelusta ja siitä, että on jo vuosien ajan esitellyt ruohonjuuritasonkin tekijöitä!

Kiitos sinulle ja voimia kohti uusia kitararockseikkailuja.

Haastattelu: Mika Roth, kuvat: Joonas Holmén