Airuet – kahdeksanjalkainen rock-laboratorio

Airuet kutsuu itseään rytmimusiikin sulatusuuniksi ja kahdeksanjalkaiseksi rock-laboratorioksi, jonka live-esiintymiset ovat vimmaisia. Bändin tuore Ikkuna -albumi aukeni kieltämättä noin kahdeksaan eri suuntaan, joten Desibeli.net halusi onkia enemmän vastauksia. Mikä kumma voi liittää angloamerikkalaisen kitararockin, krautin, postpunkin, ysärinsurinan ja suomenkielisen outorokkailun yhteen?

Kaksi vuotta esikoisen jälkeen ilmestynyt albumi on kahdeksan erilaisen palasen kokonaisuus. Asiat tapahtuivat kuitenkin kuuleman mukaan vapaalla virralla, jossa suunnitelmallisuus ja isot linjat operointipöydän äärellä olivat kaukana.

- Biisit syntyivät yksitellen, mutta jossain vaiheessa alkoi hahmottumaan, että niillä on kullakin melko omanlaisensa identiteetti, ollen silti ehtaa Airuet-musaa. Monimuotoisuus on toki koko bändin läpileikkaavana teemana aina läsnä, ja kaikki musanörtteinä ja vaiheittain eri asioista vaikuttuneina pyrkivät toki tekemään monimuotoista musaa.

Napakassa saatekirjeessä kutsutte itseänne rytmimusiikin sulatusuuniksi ja kahdeksanjalkaiseksi rock-laboratorioksi, jonka live-esiintymiset ovat vimmaisia. Oletteko siis tätä nykyä enemmän live- kuin studiobändi?

- Molemmat puolet lienevät samoissa määrin olennaisia. Levyllä musa pääsee ehkä lähemmäs täyttä potentiaaliaan sovituksineen ja lisä-äänityksineen, kun taas toisinaan tiukassa keikkaputkessa se puoli taas dominoi täysin. Keikkaenergia on ehkä asia erikseen, eikä levylle koitetakaan toisintaa sitä, ja päin vastoin. Levyn jälkeen tosin biisejä on syntynyt myös enemmän studio-olosuhteissa treenikämpän sijaan.

Verkon soittopalveluissa musiikkianne on vähemmän esillä. Bandcampissa ovat pitkäsoitot ja sinkut, mutta onko kyse suuremmasta linjauksesta, ja jos niin miksi?

- Päätimme ennen levyn julkaisua tietoisesti olla enää jakelematta musiikkiamme Spotifyhyn – muista suoratoistopalveluista matsku kyllä löytyy. Tämän päätöksen taustalla kamelin selän katkaisevana tekijänä oli Spotifyn silloisen toimitusjohtajan ja perustajan Daniel Ekin sijoitukset AI-sotateknologiaa valmistavaan yritykseen. Spotifyn tulonjakomalli on myös epäreilu ja artistit saavat pienemmän summan kuunteluista kuin muilla alustoilla. Muissakin alustoissa olisi boikotoimisen syytä, mutta askel kerrallaan. Kehotammekin tukemaan musiikkia ostamalla levyjä fyysisenä tai Bandcampista ja käymällä keikoilla.

Formaatit ovat toistaiseksi rajattuja digiin, mutta CD-levyjä ja kasetteja on kenties tulossa. Vinyylin tekeminen on sen verran tyyristä, että siihen ei ilman vetoapua lähdetä. Tosin bändi on avoin ehdotuksille. Itse musiikki on mielenkiintoinen sekoitus angloamerikkaa, krauttia ja hiukan muutakin. Kuinka muodot valikoituvat eri kappaleille?

- Biisit määrittävät tyylikysymykset kohdaltaan, ja erilaisten vaikutelmien luominen on myös olennainen osa sovitustyötä. Monenkarvaisia vaikutteita haetaan ja sekoitetaan useasta paikasta luontaisesti.

Näin siis Ikkuna-kappale on krautrokkia koska se syntyi krauttisesta jamista, ja Mustavalkeaan taas ysärin surinasärinä oli leivottu kuuleman mukaan jo sävellyspöydällä. Vaan entä kun siirrytään livetilanteeseen. Saavatko ja voivatko kipaleet elää vapaasti, ihan vaikka genremuotoa vaihdellen?

- Suurin osa biiseistä on loppuun asti sävellettyjä ja soitetaan keikoilla sen idean mukaan, joka niitä koskien on syntynyt. Kesäsää-kappaleessa on kyllä jamiosia, joissa tapahtuu mitä tapahtuu. Biisit myös saavat ajan kuluessa elää orgaanisesti ja ajallaan. Keikalla vimmailu ja päästeleminen ehkä edellyttää sitä, että tietää mitä tekee biisien osalta.

Mikä on mielestänne uuden albumin merkittävin edistysaskel/siirtymä verrattuna kahden vuoden takaiseen Virvatulia-esikoisalbumiin verrattuna?

- Levyä tehdessä ehkä kirkkain ja kokoavin ajatus oli yrittää synnyttää muodoltaan kiteytyneempää musiikkia. Vähemmän kikkailua ja progea kuin esikoisella. Toki bändi on myös kokemuksen myötä hitsautunut paremmin yhteen soitannollisesti, ja tämä levy onkin ensimmäinen joka on aivan alkumetreiltä lähtien synnytetty juuri tällä porukalla.

Miksauksesta vastasi bändin rakas ystävä Mikael Rautasalo, jonka kanssa yhteistyön tekeminen sujui kuin rasvattu. Lisäksi Rautasalo antoi arvokkaaksi koettua luovaa tuotantoapua. Mainittakoon vielä, että miksaajan ’älähdyksiä’ saattaa kuulla siellä ja täällä albumilla.

Tällä kertaa piditte masteroinnin oman bändin, tarkemmin Viljami Valldénin, käsissä. Onko lopputulos siis 100% sitä mitä pitikin, vai jäikö jokin harmittamaan kiekolta? Tyyliin: tuo kohta olisi pitänyt mennä toisin...

- Paljoa paremmin ei yhteinen visio levyn suhteen varmaan olisi voinut toteutua. Allekirjoittanut (VV) on tehnyt masterointihommia pari vuotta freelancerina muun ääneen liittyvän duunin ja opintojen ohella, joten oman levyn masteroiminen tuntui luonnolliselta valinnalta. Toki jokainen levy on myös aikansa kuva ja jokaisesta levytysprosessista oppii uutta.



Kenen tai keiden kynistä sävellykset ja sanoitukset ovat peräisin? Entä kuinka sovitukset syntyvät? Ohjatulla demokratialla, yksinvaltiudella, komitealla...

- Sävellykset tulevat toisinaan jonkun yksittäisen bändin jäsenen kynästä, mutta enenevissä määrin myös yhdessä improvisoituja jameja työstetään biiseiksi tai niiden osasiksi. Sovitustyö taas tehdään demokraattisesti vänkäämällä treenikämpällä. Sanoitukset ovat kunkin biisin tai osan laulajan tekemiä.

Mitä seuraavaksi? Onko luvassa kiihdyttelyä, himmailua, vai kenties jotain ihan muuta?

- Tämä vuosi oli keikkojen suhteen niin intensiivinen, että levynjulkaisun jälkeen päätimme pitää vähän breikkiä livehommista, mutta ensi vuoden puolella häämöttää taas paluu lavoille. Ajankohtaisempaa on se, että seuraavan levyn teko on kovassa vauhdissa. Pikkujoulut ajateltiin myös pitää.

Lopuksi sana on vielä vapaa, eli jos jotain jäi kertomatta niin nyt olisi se aika

- Jannelta terveiset.

Desibeli.net kiittää ja kumartaa. Muistakaa käydä keikoilla ja ostakaa bändeiltä suoraan levyjä, se on aina oikea teko.

Haastattelu: Mika Roth, kuva: Airuet