Toinen Antti, toinen puoli

Modernia poppia luova Toinen Antti julkaisi aiemmin musiikkia Antti Koivulana, mutta sitten tapahtui jotain ja Koivula irtautui levytyssopimuksesta. Toinen Antti astui esiin ja saattoi tehdä asioita, jotka rikkoivat Koivulalle tuttuja linjoja. Pari vuotta sitten ilmestynyt Alien-pitkäsoitto oli kuin alkuräjähdys, joka sai vasta taannoin jatkoa Luonto EP -levystä. Desibeli.net haastatteli artistia ja ensi töiksi oli mentävä ydinkysymysten äärelle.

Kuka on Toinen Antti ja mitä haluat artistinimelläsi tuoda esiin? Kuka tai mikä on se toinen, vai onko kyse saman ihmisen eri puolista?

- Hyvä kysymys. Kyse on varmaan saman ihmisen eri puolista. Tein joskus omalla syntymänimelläni musiikkia mutta kävi joko niin että syntyi biisejä, jotka voisivat olla Antti Koivulan esittämiä mutta en itse pitänyt niistä, tai sitten kävi niin että syntyi biisejä joista pidin tosi paljon, mutten osannut ajatella niitä Antti Koivulan esittämäksi myöskään. Näitä jälkimmäisiä julkaisee Toinen Antti.

Pseudonyymi antoi mahdollisuuden julkaista eri tavoin henkilökohtaisia kappaleita, mutta Toinen Antti on enemmän kuin suunnittelupöydän äärellä hahmoteltu kuvitteellinen hahmo.

- Toinen Antti todennäköisesti minun sisäinen minä, se joka kai muilla yleensä piiloutuu pseudonyymin taakse. Vähän outo juttu.

Alien-pitkäsoittosi ilmestyi kaksi vuotta sitten. Miksi sen jälkeen laskeutui hiljaisuus julkaisujen saralla?

- Alienin valmiiksi saattaminen oli aika monivuotinen projekti joka alkoi siitä kun Antti Koivula irtautui levytyssopimuksesta. Siinä matkalla opettelin tekemään tuotantoni itse ja kun levy valmistui olin aika nopeasti lähdössä tekemään uutta mutta uuvuin.

Vielä tänä keväänä Toinen Antti oli sitä mieltä, ettei uutta musiikkia enää tule. Vaan kävi jotain muuta.

- Sain apua ja opettelin sitä myös pyytämään ja sen vuoksi sain tämän julkaisun valmiiksi. Tarkoitus oli tehdä albumi mutta voi olla, että se jakaantui nyt kahdeksi EP:ksi joissa vähän eri teemat.

Sinkkuja ei ole tullut ja syyksi tarjotaan sitä, että artisti opetteli tekemään musiikkia aikana, jolloin albumit olivat standardimitta.

Albumia ei siis tullut, mutta tuli hieno EP, jolla kuullaan viisi uutta kappaletta. Tyylilajina on IDM, EBM, tekno -hybridi, jota lienee helpoin kutsua moderniksi popiksi. Miten tämä muoto on valikoitunut sinulle kanavaksi?

- Laulujen muoto ja päässä soivat ideat ovat hiljalleen viilanneet muotoa kohti tuollaista. Kuuntelen vapaa-ajalla aika harvoin laulettua musaa. Joku vuosi sitten Jon Hopkinsin Music For Psychedelic Therapy oli YT Musicista heittämällä vuoden eniten kuuntelemani levy. Olen lapsesta asti kuunnellut ja lämmennyt syntetisaattoreille mutta elämäni on ollut orgaanisen laulusoittimen tutkimista.

Elektronisessa musiikissa tekijää kiinnostaa muoto ja funktionaalisuus. Orgaaninen laulu ja elektroniset ainekset luovat jännitettä, toisen ollessa luonnollista ja toisen tavallaan luonnotonta. Toinen Antti korostaa historiaansa rokkibändin jäsenenä, joka vasta opettelee tekemään elektronista musiikkia.

Musiikin elektronisuus ja tekstien humaanius muodostavat myös jännän kontrastin. Lyriikkasihan ovat mielestäni hurjan henkilökohtaisia, puhuttelevia ja syvällisiä asioita käsitteleviä. Tavallaan herkkää runoutta ja supermodernia tanssijytkettä samassa paketissa. Kenelle musiikkisi on ensisijaisesti syntynyt? Itsellesi, ystävillesi, kaikille?

- Omista tarpeistani käsin teen mutta salainen toive on, että se on tarkoitettu kaikille yksityiseen, sisäiseen käyttöön. Toiseuden tai ulkopuolisuuden elementti on elämässäni ollut niin määrittävä tekijä, että luulen musiikin olevan luonnollisin kieli jolla ottaa kontaktia muihin lajitovereihin, ja sitä yritän.

- Biisien perimmäinen pyrkimys taitaa olla selättää yksinäisyyttä ja kysellä ”onks teilläkin ollut tällaista” ja koittaa kuunnella löytyykö vastakaikua.

No kyllä se ainakin minulle puhuu. Kappaleista etenkin Kukka meni ihon alle, kun tarinassa toinen katoaa kännykän - sivilisaatiomme mustan peilin - taa, ja toinen muuntuu vertauskuvallisesti kukaksi. Näistä kappaleista tulee ainakin minulle vahvoja visuaalisia kohtauksia mieleen, mutta kuinka itse näet musiikkisi. Ovatko nämä kohtauksia, välähdyksiä vai suurempia maalauksia?

- Mietin luonnostaan vähän turhan suuria mittakaavoja ja olen ison pätkän elämästä viettänyt ajatuksien tasolla kuvaannollisesti vähintään toinen jalka Maan kiertoradalla. Havaitsin kuitenkin että se etäännyttää ja tekee vaikeaksi asettua toisen ihmisen viereen tunnetasolla ja sittemmin olen koittanut päästä siitä eroon.

Aiheita on maailma täynnä ja haastavaa on löytää toimiva kulma, taso ja linja.

- Kukan koitin kirjoittaa niin että minkäikäinen ihminen hyvänsä voidaan nähdä sen kertojana. Tämä tuntuu olevan jonkinlainen alitajuinen pyrkimys. Tekstit eivät siis ole autofiktiivisia, ainakaan täysin.

Tarahumara on kansa, joka on vienyt juoksun kirjaimellisesti äärimmilleen. EP:n samanniminen kappale ei kuitenkaan käsittele uupumuksen kautta saavutettava ekstaasia, vaan enemmänkin oravanpyörää ja sen luomia paineita.

- Kun elämäntapamme maallistuu ja henkisen kompassin neula alkaa pyörimään voi johtotähdeksi näköjään syntyä kuka tai mikä tahansa, vaikkapa sitten alkuperäisasukasheimon jäsen, jonka askeettiset tavat nähdään pelastuksena oravanpyörästä. Ironista on se, että usein nämä tahot joille pelastajan viittaa sovitellaan muiden toimesta eivät asiaa voi sillä tavoin mitenkään nähdä.



- Juoksun tematiikka tulee itselle kestävyysjuoksuharrastuksesta, josta on kasvanut jonkunlainen elämäntapa. Noissa piireissä olen nähnyt toisinaan myös sellaista meininkiä missä kestävyysjuoksu ja uushenkisyys lähestyvät toisiaan. Tarahumaroiden juoksutekniikan pohjalta olen oman tekniikankin rakentanut ja melkoisen vähin vammoin olen pystynyt yli vuoronkaudenkin mittaisia suorituksia tekemään, joten henkilökohtaista kiitollisuudenvelkaa on sinne suuntaan.

Rauhallisempi ja suorastaan folkahtava Seittipuut on täysin toisenlaisen muodon itselleen saanut tuokio. Teksti on jälleen erittäin henkilökohtaisen tuntuinen ja yllättävä akustinen kitara siihen päälle vielä. Onko tuo kertomus unesta?

- No se on tosi henkilökohtainen kappale ja sellainen kyllä joka kertoo unesta mutta se on myös syntynyt unessa. Mulla unissa toisinaan soi musiikki jota ei tavallaan vielä ”ole” ja tämä on yksi niistä biiseistä. Kun tähän yöllä havahduin, piti vain mennä nopeasti työhuoneeseen jotenkin unen muistista tallentamaan laulu ja se tekstiä myöten tuli aika sellaisenaan. Biisin riffi oli unessa akkarilla ja siksi se oli myös lopullinen valinta.

Unet auttavat, siinä missä muutkin elämän alueet, eikä mitään tiettyjä kaavoja biisien luomiseen ole. Kukin syntyy tavallaan jättäen luojansa usein ihmettelemään jälkikäteen tapahtunutta. Kappaleiden viimeistely on kiikkerää, etenkin kun impulsiivisuuden haluaa pitää kuvassa mukana. Uudella EP:llä lauluraitoja jätettiin kuuleman mukaan tahallaan hiukan rosoisemmiksi.

Entä kuinka paljon muodot muuttuvat, kun esität biisejä livenä ja saavatko reunat painua 'ruttuun', jos se parantaa lopputulosta?

- Livenä biisit ovat suht samanoloisia kuin levyllä johtuen siitä että jossain määrin olen ainakin vielä riippuvainen omasta tahdostanikin taustanauhojen käytöstä. Elektronisemmissa biiseissä tämä tuntuu itsestäänselvyydeltä, jota olisi kyllä kiva haastaa.

Minkälaisella kokoonpanolla esiinnyt?

- Jos tilanne sallii olen ollut nyt mieluiten kolmihenkisellä kokoonpanolla keikoilla. Silloin mukana on rumpali ja kitaristi. On ollut etuoikeus että mukana on vähän keikasta riippuen ollut mm. Vesalan ja Vestan rumpali Ville Pynssi, PMMP:n Mikko Virta, vähän aikatauluista riippuen. On vaikuttavaa soittaa omia biisejä näin näkemyksellisten soittajien kanssa.

Entä onko tulevia keikkoja näköpiirissä?

- Pari keikkaa on loppuvuodeksi tiedossa Helsingin suunnalla, Kuningasidean lämppäyskeikka On The Rocksissa 29.11 ja Mieli Ry:n hyväntekeväisyysilta Kutosella 20.12. Tervetuloa kumpaankin.

Lisääkin keikkoja tehdään mahdollisuuksien ilmetessä. Entä mitä muuta tulevaisuus on tuomassa?

- Koitan antaa itseni rauhoittua musiikin tekemisen näkökulmasta hetkeksi ja tehdä muita hommia että saan tähän tarvittavaa välimatkaa. Sekä opetella promoamaan nyt tuota julkaisua.

- Mielenkiinto seuraavaa kokonaisuuden tekemistä kohtaan on jo olemassa mutta itselle nämä projektit kuormittaa yhtä paljon kuin antaa.

Desibeli.net kiittää ja kumartaa toivoen, että seuraava Toinen Antti -julkaisu odottaa jo ehkä ensi vuonna ilmestymistään.

Haastattelu: Mika Roth, kuvat: Jani Karlsson