15.01.2014
Spark tekee lauluja rakkaudesta k�ytt�en apunaan soundipalettia, joka voisi olla per�isin vaihtoehtoiselta 80-luvulta. Jos isot, tarttuvat kertos�keet ja rakkaus sattuvat olemaan l�hell� syd�nt�si, etk� karsasta elektropoppia, on Spark luultavasti juuri sit� mit� kaipaat.
Julkaisit juuri viiden kappaleen mittaisen Head vs Heart EP:n. Miten kiteytt�isit Sparkin niille jotka eiv�t ole aiemmin kuulleet musiikkiasi?
- Olen Spark, 17-vuotias helsinkil�inen elektropop-artisti. Lyhyesti ja ytimekk��sti: tuotan kirjoittamistani rakkauslauluista 80-lukuvaikutteista elektropoppia, mutta ei se todellisuudessa ole aivan niin mustavalkoista. Anyhow, jos isot, tarttuvat kertos�keet ja rakkaus sattuu olemaan l�hell� syd�nt�, k�y toki kuuntelemassa ja muodostamassa oma mielipiteesi.
Teet yhteisty�t� Iconcrashista parhaiten tunnetun Jaani Peuhun kanssa. Kuinka p��dyit t�h�n poikkeukselliseen tilanteeseen, sill� hyvin harvoinhan ensimm�isi� julkaisujaan ty�st�v�t nuoret artistit saavat n�in tunnettuja tukijoita.
- L�ysin Iconcrashin Stockholm-biisin musavideon syyskuussa 2011, rakastuin biisiin ja huomasin, ett� yhtye on Korkeasaaressa keikalla parin p�iv�n p��st�. Keikka oli jo alkanut kun itse olin vasta Mustikkamaan parkkipaikalla, joten pistin tossua toisen eteen ja pingoin keikkapaikalle tuhatta ja sataa. Ehdin n�hd� keikan loppumetrit ja keikan j�lkeen marssin kiitt�m��n yhtyett� keikasta ja olemassaolostaan. Jaanin kanssa juteltiin musasta, mainostin h�nelle musaproggistani ja sovittiin, ett� jos tarviin vaikka miksausneuvoja, voin ottaa h�neen yhteytt�.
- My�hemmin samana syksyn� painatin nauhoittamaani akustista kahden biisin single� ja annoin Jaanille omansa Iconcrashin Nosturin-keikalla marraskuussa 2011. Seuraavana aamuna tuli Jaanilta viesti, ett� haluaisinko h�nen opettavan mua tuottamaan musaa. Vastaukseni oli ehdoton kyll�, ja viimeisen parin vuoden aikana oon kehittynyt hurjasti musiikin eri saroilla.
EP:n viidest� biisist� vauhdikkain Incomplete on saanut jo radiosoittoa, mutta tekij� itse ei halua nostaa yht� raitaa toisten edelle sill� jokainen niist� esittelee eri puolia Sparkin musiikista. Soundeissa heijastuva kasariuskin syntyi puolittain vahingossa, kun rakastaa 80-luvun isoja virveliniskuja niin mink�s sille voi.
Esityskieli on kaikilla raidoilla englanti, kielivalinta taisi olla alusta saakka selv�?
- Kyll� joo, mulla oli jo ihan alussa 7-8-vuotiaana suuri pyrkimys kirjoittaa tekstej� englanniksi. Aluksi sanoitukset eiv�t toki olleet j�rin laadukkaita, pikemminkin ep�selvi�, sill� koulussakaan ei ollut viel� alkanut kielen opetus. Hiljalleen siirryin Kiss-tyyppiseen �baby, rock'n'roll� -tyyppiseen lyriikkaan, kunnes noin 15-vuotiaana aloin kirjoittaa hieman henkil�kohtaisempia lauluja. Muun muassa tunteistani, joita en silloin ehk� uskaltanut ��neen ilmaista. En oo koskaan valinnut kirjoittavani rakkauslauluja, ne vaan tulee luonnostaan. Teen muutenkin sellaista musaa, millaista nyt vain sattuu soljumaan syd�mest�ni.
Uskon tuon suoraan syd�mest� tulemisen, onhan p��t�ksen� soiva Unspoken jo niin eeppinen raita, ett� sen voisi melkein kuvitella kuulevansa Euroviisuissa. Mihin suuntaan Spark on suuntaamassa tulevaisuudessa? Onko tie kohti suuria balladeja vai vauhdikkaampia tanssilattiapaloja?
- Ei v�ltt�m�tt� Euroviisuihin kuitenkaan (naurua). Oon hyvin onnellinen ja etuoikeutettu, sill� t�ss� on jos jonkinn�k�ist� hienoa yhteisty�kuviota suunnitteilla. Unelmani on menesty� musiikillani, ja sit� kohti kuljen joka hetki. Musiikillisesti tie on kohti niin suuria balladeja kuin vauhdikkaampia tanssilattiapalojakin. Itse asiassa t�ss� juuri ty�st�n tuotantoni tanssittavimpaa palaa!
Ok, vastaus on siis sek�-ett�, eik� joko-tai. EP:n ��nimaailma on luotu muutamaa pient� poikkeusta lukuun ottamatta s�hk�isesti, mutta mit��n rajoja ilmaisulle ja ��nimaailmalle ei ole kuuleman mukaan asetettu. Sama avoimuus koskee kaikkea Sparkiin liittyv��.
- Uskon ett� el�m�ss� aikaisemmat kokemukset vaikuttavat kaikkeen tekemiseen, my�s musiikkiin. Jos aloittaisin biisin tekemisen nyt, tulisi siit� kovin erilainen kuin jos olisin aloittanut biisin tekemisen toissa p�iv�n� - tai ylihuomenna. Sparkin musa on siin� m��rin ainutlaatuista (aivan kuten kaikkien muidenkin musa), ett� se olisi aivan erilaista ellen olisi el�nyt juuri t�llaista el�m�� kuin olen el�nyt. Biisit ovat t�h�nastisen el�m�ni vaikuttamia, ja siit� syyst� Sparkin biisej�. T�m�n vuoksi koen, ett� voin tehd� Sparkina mink�laista musiikkia vain ja rajattomuus tuntuu hienolta.
Kappaleiden rytmimaailmat ovat vahvat ja jopa rauhallisimmilla raidoilla Spark tuikkii voimakkaasti. Syntyv�tk� kappaleet rytmipuoli edell�, vai onko alussa kenties jokin melodia, lyriikanp�tk�, riffi, ajatus tms.?
- Itseasiassa harvemmin rytmipuoli edell�. Biisini syntyv�t usein oman el�m�ni innoittamina, joskus toki enempi v�ritettyin�. Mulla on puhelimessa kirjaimellisesti tuhansia muistioita, joissa on s�keit� tai jopa kokonaisia sanoituksia. Tykk��n kirjoittaa yl�s kaikenlaisia hienoja rivej� runoista tai leffoista, joiden pohjalta saatan aloittaa tekstin kirjoittamisen. Joskus taas syntyy melodia ensin, joskus esimerkiksi ajatus tietynlaisesta laulusta. Sanotaanpa vaikka, ett� haluaisin tehd� biisin, jossa basso pulputtaa l�pi biisin. Sitten idea saattaa muhia kuukausitolkulla ennen kuin sopiva melodia tai muu astuu kehiin. Musanteossa ehk� parasta on se mystinen ajanjakso, kun biisi syntyy. Saatan muistaa mik� innoitti tekem��n biisin, mutta en mit� tapahtui tekemisen aloittamisen ja lopettamisen v�lill�, ja se on minusta mielett�m�n kiehtovaa.
EP:n raitojen syntyhistoriat valottavat erinomaisesti Sparkin mainostamaa moninaisuutta. Incomplete sai kuuleman mukaan alkunsa kertos�keen laulumelodiasta, kun taas Oh These Days l�hti liikkeelle kertos�keen rytmin p��lle lauletusta melodiasta. Shadowsin varhaishistoria on h�m�r�mpi, mutta Incompleten tapaan senkin sys�si liikkeelle ihastuminen. Hold On k�ynnistyi hyr�ilyll�, joten sattuman osuus kaikessa on kielt�m�tt� melkoinen.
- Levyn henkil�kohtaisin biisi Unspoken syntyi yst�v�ni kanssa k�ydyn y�llisen keskustelun innoittamana. En muista mit� tarkalleen ottaen juttelimme, mutta keskustelun innoittamana kirjoitin biisin ensimm�isen s�keist�n melodian ja sanat viel� samana y�n�. Seuraavana p�iv�n� biisi syntyi kuin itsest��n, demotin sen ja jo demo kuulosti hyvin pitk�lle silt� milt� biisi kuulostaa levyll�kin. Biisin demoa laulaessa liikutuin itsekin, niin koskettavalta biisi tuntui.
Kiekon kappaleita nauhoitettiin alkuvuodesta 2012 asti. Vuoden 2012 syksyst� aina vuoden 2013 loppukev��seen asti ty�skentely levyn kimpussa yltyi lopulta niin tiiviiksi, ett� tekij� ajoi itsens� l�hes burnoutin partaalle hinkatessaan biisej�.
- On muistettava, ett� levyn tekeminen oli mulle monella musiikin osa-alueella oppimisprosessi. Tuottamisen saralla kaikista suurin, ja se vei aikaa. Veikkaisin, ett� l�hemm�s 1500 tuntia on kokonaisuudessaan mennyt studiossa. Kuulostaapa hurjalta luvulta...
Ty� on my�s jatkunut my�s sittemmin ja levyn valmistuttua on kuuleman mukaan syntynyt �mielett�m�n hyvi� uusia biisej�. Pian on koittamassa j�lleen uusi musiikin kirjoittamiselle pyhitetty kausi, joten jatkoa kiekolle on taatusti syntym�ss�.
Spark on aktivoitunut my�s estradeilla ja olet k�sitt��kseni tehnyt keikkoja niin b�ndin kanssa kuin soolonakin. Miten nuo keikat eroavat toisistaan ja jatkatko kumpienkin tekemist� my�s tulevaisuudessa?
- Soolokeikat ovat usein olleet pienimuotoisempia muutaman biisin esiintymisi� mies ja kitara -hengess� - parilla esiintymisist� on tosin ollut mukana my�s liveb�ndin kosketinsoittaja, yst�v�ni Severi. Yksi t�yspitk� elektropop-keikka ollaan keretty soittaa t�ss� syksyll�, marraskuussa, ja se meni oikein mainiosti. Liveb�ndin kanssa soittaessa kuulostaa Spark t�ytel�isemm�lt� ja enemm�n silt�, milt� levyll�, mutta on soolokeikoissakin puolensa. Sanotaan, ett� hyv� biisi toimii my�s pelk�st��n akkaris�estyksell�, ja soolokeikoilla se punnitaan. Molempien tekemist� jatkan tulevaisuudessa, seuraavan kerran soolokeikkaa olisi luvassa 30. tammikuuta 2014 Rautatientorin J��puistossa.
N�in haastattelu p��ttyy, mutta Sparkin tekemisi� voi seurata ja musiikkia kuunnella tutuista kanavista ja paikoista. J��n mielenkiinnolla odottamaan mit� seuraavaksi tapahtuukaan�
Promokuva: Kari Pyyk�nen, levyn kansi: S�de Rinne
Mika Roth
