The Fluffy Band ja täysin rajoittamaton kokeiluoptio

Hienon C-kasetin Desibeliin lähettänyt The Fluffy Band pelaa ehkä nostalgia-arvon kanssa vaaliessaan vanhaa formaattia, mutta musiikkinsa puolesta trio on puhtaasti tätä päivää. Tuore Switch EP päivitti yhtyeen elektronisen kraut-poprockin ja shoegazingetyn bluesrockin ihailtavalla tarmolla, joten pieni juttutuokio oli paikallaan. Desibelin kysymyksiin vastaili yhteen ääneen koko orkesteri, eli Tero Lönnblad, Teemu Viljanen ja Jussi Tuomiola.

The Fluffy Band oli viimeksi esillä Desibelin sivuilla alkuvuodesta 2010, kun Airy Nightmare EP ilmestyi. Kuluneiden reilun neljän ja puolen vuoden aikana bändi ehti julkaista Warm Orange –pitkäsoiton vuonna 2013, ja mahtuu vuosiin muutama keikkakin. Tosin näkemykset jo yhtyeen sisälläkin vaihtelevat oliko Warm Orange –julkaisu sittenkään pitkäsoitto ja albumin synnytys oli muutenkin kaikkea muuta kuin helppoa.

- Ehkä onkin niin, että levyä ei koskaan saatu valmiiksi, julkaistiin vain kappaleita sen hetkisessä tilassa jotta homma voitaisiin vihdoin jättää taakse. Ei siinä, levyllä on kyllä yksittäisiä hyvinkin oivia hetkiä, mm. levyn avausraita Megaton. Airy Nightmaren kaltaista raikkautta ei tuolle levylle kuitenkaan saatu aikaiseksi. Switch -EP:llä siirryttiinkin takaisin alkuperäisempään Fluffy-konseptiin, eli pieni porukka (Tero, Teemu ja Jussi), läjä soittimia, ahdas tila ja avoin mieli. Tero tosin poistuu nykyään harvoin kotoaan Siuntion metsistä, joten häneen ollaan enemmän etäyhteydessä.

Tuore Switch-EP saapui toimitukseen C-kasettina. Selitys retrohtavalle julkaisuformaatille löytyy siitä, kun Fluffyt törmäsivät puolittain vahingossa sivustoon, joka myi erilaisia eriä vanhoja kasetteja. Pian treeniksen lattialla oli laatikollinen kassuja ja jotainhan niille oli tehtävä. Idea C-kasettijulkaisusta oli syntynyt.

- C-kaseteilla on varmasti kaikille 80-luvulla lapsuuttaan viettäneille tietty paikka sydämessä. Kelataan biisit kohdilleen salamannopein napinpainaluksin, jonka yhteydessä vahingossa painetaan RECciä, jolloin jatkossa tuossa kohtaa levyä on aina pikku tauko. Kelataan kynällä upouuden Dion kasetin sisälmyksiä paniikissa takaisin ruotuun, kun sen oli juuri soitin syönyt. Suhinalta ei välillä kuule musiikkia. Vinyylit olivat hienous, joihin ei ainakaan allekirjoittaneiden viikkorahat koskaan riittäneet.

Niille jotka eivät omista kasettisoitinta ei ole luvassa erillistä CD-julkaisua, mutta EP on kuunneltavissa bändin kotisivuilta ja SoundCloudista. Neljä ja puoli vuotta sitten kutsuin The Fluffy Bandin musiikkia "elektronisesti tehostetetuksi poprokiksi". Uutta määritelmää kärttäessä tekijöiltä ei irtoa mitään tarkkoja koordinaatteja, mukana on kuuleman mukaan aika paljon triphoppia, elektroa, bluesia ja nyt myös shoegazea, mutta popiksi biisit yhä mielletään. EP:n avausraita Isolation soi isosti ja komeasti, ehkä hiukan musemaisesti jopa. Tiesittekö heti biisiä työstettäessä, että tässä on EP:n avausraita ja ensimmäinen ässä?

- Isolationissa innoittajana toimi vanha My Bloody Valentine -klassikko, eli Loveless. Riffi syntyi muutamassa minuutissa kun oli viritetty kitara D:hen ja lyöty walkmanfuzzista kaikki vivut yhteentoista. Kertsi taisi syntyä lennossa kun piti säkeen riffistä siirtyä kertsiä vetämämään, eikä sitä oltu vielä ehditty miettimään. Kaiken kaikkiaan luomisprosessi oli kuitenkin melko pitkä. Kappaleen alkutaipaleella emme edes tienneet kuka vokaalit tulee laulamaan, mutta olimme vakuuttuneita siitä, että naisvokalisti toimisi kyseisessä kappaleessa parhaiten. Melodiaa ei ollut, pelkät sanat, nekin taisivat olla eripituiset kuin biisiin olisi oikeastaan sopinut.

- Sanat ja pohja toimitettiin meidän kaverille Paulalle (Sutina –yhtyeen Paula Präktig), joka istutti sanat biisiin kutakuinkin nyt kuultavassa muodossa. Jo Paulan demosta kuuli että nyt tämä toimii kyllä hyvin. Tästä tuli tavallaan EP:n tunnusbiisi ja oli loppujen lopuksi aika selvää että se on aloitusraita, vaikkei sitä heti aluksi niin ajateltukaan.

Biisien synnylle ei ole kuuleman mukaan mitään tiettyä kaavaa, sillä jokainen jäsen tekee töitä tahollaan ja myöhemmin materiaalia jalostetaan ja karsitaan porukalla. Esimerkiksi Moonshinen kohdalla looppi syntyi kun oli kitara tarttunut käteen ja jotain muuta tehdessä klikki sattui olemaan suurin piirtein tuossa tempossa. Blind rakentui taas puolestaan enimmäkseen Teron tekemiin demoraitoihin. EP:lle olisi ollut tyrkyllä enemmänkin materiaalia ja alkuperäinen suunnitelma oli paketoida biisit tiiviimmän tyylirajauksen avulla yhdenmukaisempaan nippuun. Ideasta kuitenkin luovuttiin ja Switch sai kasvaa vapaasti luonnollisiin suuntiin, mikä on niin tekijöiden kuin haastattelijankin mielestä positiivinen asia.

- Mielenkiintoisen lisän säveltämiseen toi muuten C-kasettiformaatti. A-puoli piti saada tarpeeksi pitkäksi, sillä on tylsää, jos kasetin A-puolella on tyhjää. Blind- kappaleeseen liitettiinkin outro ihan eri biisistä, jotta pituus saatiin sopivaksi. Tämä on "ehkä" kuultavissa kun outrossa nyt sattuu olemaan eri sävellaji ja tempo kuin itse kappaleessa... Silti tämä tuntuu olevan itsestään selvä ratkaisu. Yksi musiikin tekemisen hienouksista on se, että se voi yllättää tekijänsä.

Arviossani kiitän vahvaa soundianne, joka erottaa teidät onnistuneesti lukuisista muista yhtyeistä, mutta miten itse koette soundinne? Kuinka se on muodostunut ja mihin haluaisitte kehittää sitä?

- Fluffylla on sellainen vahvuus, kuin täysin rajoittamaton kokeiluoptio. Ihan kaikkea voi kokeilla, rajoja ei ole eikä niitä pidä luoda. Monesti turhan puristisesti asioihin suhtautuvat ihmiset ovat jumissa omassa uomassaan eivätkä pysty hyväksymään mahdollisuutta kehittää itseään ja ulosantiaan. Me taas koemme rikkautena mahdollisuuden yhdistellä ja kokeilla vähän kaikkea mikä milloinkin tuntuu hyvältä. Tästä sillisopasta on pikkuhiljaa pystytty poimimaan niitä elementtejä, jotka meillä toimii. Tämä pätee myös genreen, emme ole koskaan sopineet tekevämme jotain tiettyä genreä. Meillä on hyvin monenlaisia biisejä, silti ne ovat tunnistettavissa soundin kautta tämän bändin biiseiksi. Siinä on onnistuttu tällä EP:llä mielestämme erityisen hyvin. Tällä saadaan aikaiseksi myös hienoja kontrasteja, esim. Isolation ja Blind -kappaleiden taitos on positiivisella tavalla hämmentävä.

Miltä yhtyeen tulevaisuus näyttää? Joko seuraava pikkukiekko siintää silmissä, vai olisiko seuraavaksi jo pitkäsoiton aika? Ainakin omasta mielestäni teiltä löytyisi helposti rahkeita moiseen.

- Oikeastaan emme ole vielä suunnitelleet muuta kuin, että nyt olisi ehkä aika heittää muutama keikka. Tämän taas riippuu siitä löydämmekö yhteisen näkemyksen siitä, miltä Fluffyn tulisi livenä näinä päivinä kuulostaa. Äänitysideoitakin toki on ja mahdollinen pitkäsoittokin on välillä ollut mielessä, mutta askel kerrallaan…

Jos jokainen bändi on rakennus, niin The Fluffy Band olisi...

- mjaa. Ehkäpä Maunulan ostari. Kaikki fasadit takapihaa. Vaikeahko saavutettava vaan sisältö kaikkine pizzerioineen lämmin.

Okei, hyvä vastaus tuokin vaikka itse mietin jotain jylhempää kohdetta (mitenkään Maunulan ostaria morkkaamatta). Haastattelu alkaa olla tässä, mutta jäikö jotain vielä käymättä läpi?

- Kiitokset Desibelille. Te olette loistava kanava. Todella arvokasta työtä suomalaisen Indien hyväksi. Sitä mitä esim. YLE:n pitäisi tehdä, mutta ei jostain käsittämättömästä syystä tee. Olemme bonganneet monia oivia bändejä teidän julkaisujen kautta. Syksynjatkoja!

Kuvat: The Fluffy Band
Mika Roth