Ajankohtaista

Scarecrow – ura matolaatikossa

09.11.2015



Boksin toiselle levylle päätyneet harvinaisuudet sun muut herkut ovatkin sitten hieman hajanaisempi joukko biisejä. Eikä tämä ole suinkaan vain negatiivinen asia, sillä siinä missä ensimmäisen levyn ratkaisut ovat hieman kaavamaisia, pääsee lintu nyt nousemaan paikoin komeaan, suorastaan yllättävän jylhään lentoon. Puheintrot ovat kauhupunkissa puhkiryövätty temppu, mutta kun Vincent Price pääsee ääneen Dr. Phibesin roolissa, en voi oikein heilutella etusormeakaan, onhan kyseessä yksi kauhuelokuvien unohdetuista suurista konnista, jonka ensimmäinen seikkailu hakee edelleen vertaistaan.

Mutta palataan takaisin asiaan ja musiikkiin.
Harvinaisuuskiekon kymmenestä ensimmäisestä raidasta kokonaista seitsemän on ennen julkaisemattomia siivuja. Tarina ei kerro miksi nämä biisit ovat jääneet aikoinaan holvin lattioille ja minkä sessioiden yhteydessä, mutta ainakin Frankenstein olisi kannattanut napata sieltä mukaan jo aikoinaan. Samoin messevästi nimetty Sex, Drugs and Killer Klowns iski silottelemattomalla suoruudellaan jättäen pysyvän muistijäljen, ja aiemmin ainoastaan vinyylibonukseksi valjastettu Apocalypse on sekin jylhän nimensä veroinen raita. Lisukkeiden lisukkeiksi heitetyt kolme demoa tuovat mukaan annoksen pärinää ja pörinää, mutta onhan Halloween Nightissa puolensa, vaikka rupisimpia soundeja saa etsiä.



Maggot Box on kattava möhkäle Scarecrown kauhupunkkia, joka on vuosien saatossa liukunut välillä lähemmäs metallia, toisinaan taas kauemmas siitä. Kokoelma esittelee lähinnä ryhmän rosoisempaa puolta, mikä tekee kokonaisen 50 biisin nauttimisen haastavaksi, ainakin noin kertaistumalta. Scarecrown saavutuksia ei tule silti kieltää, sillä bändi on, kuten alussa jo totesin, oman genrensä kotimaista kärkeä, mitä Maggot Box vain alleviivaa. Sitä seuraavaa albumia odotellessa.

Mika Roth




Lukukertoja: 3138
Facebook
Artistihaku
Ajankohtaisissa my�s