Saimaa ja Yona: Solovey – lauluja Ukrainasta

Saimaa, Yona ja Vantaan Viihdeorkesteri yhdistävät voimansa hyvän asian nimissä. Yhteistyön motiivina on ukrainalaisen kulttuurin esiin nostaminen, sekä reilun rauhan ja oikeudenmukaisuuden puolesta puhuminen. Musiikin voima on universaali ja sen kautta voidaan kenties rakentaa siltoja, jotka jonain päivänä kantavat lopulta rauhan aikaan. Solovey-levyllä on taattuun Saimaa-tyyliin uusiksi versioituja ukrainalaisia lauluja, joista kaksi laulaa Yona.

Lördag

Progressiivista rockia esittävä Saimaa on ollut ahkera toimija reilun vuosikymmenen ajan ja vain pandemia hiljensi hetkeksi kuhinan julkaisurintamalla. Henkilöstöltään runsaslukuinen orkesteri on löytänyt esimerkillisesti yhteisen sävelen virolaisen kapellimestaritähden Valter Soosalun johtaman Vantaan Viihdeorkesterin kanssa. Soloveyn suurimpia saavutuksia ovatkin tavallaan kappaleille työstetyt sovitukset, joissa tilaa on löytynyt niin monille tekijöille. Mukana kun ovat myös kamarikuoro Amnis Ensemble, virolainen mandoliiniorkesteri Saku Mandoliinid, sekä kitaristi Mertsi Lindgren. Paljon on tekijöitä ja liikkuvia osia, eikä äänikenttä siltikään tukkeudu mitenkään.

Täkyraidaksi saatekirjeessä tarjotaan menevää Chervona Rutaa, joka on 60-luvulla sävelletty, ikoniseksikin nimetty ukrainalainen kappale. Chervona Ruta on punakukkainen kasvi, sekä ukrainalainen musiikkifestivaali, jota on järjestetty vuodesta 1989 lähtien. Kyseinen festivaali on alusta saakka juhlistanut ukrainalaista kulttuuria ja kieltä, joten nimellä on paljon painoa, eikä itse kappalekaan ole vähäisemmästä päästä. Ison sakin käsissä Chervona Ruta kasvaa hurmokselliseksi instrumentaaliksi, joka reiluun neljään minuuttiin ehtii puskea useammastakin rajasta lävitse.

Albumi avataan Laula mulle laulu -kappaleen kahdella luennalla. Ensinnä soiva instrumentaali Laula mulle laulu (preludi) hivelee Denys Dudkon ja Svyatoslav Vakarchukin kirjoittamaa teosta hellän elokuvamaisin keinoin. Jouset ja puhaltimet luovat taakse eteerisen tunnelman, jota paisutetaan hitaasti, suorastaan parhaiden Bond-leffojen ääniraitojen veroisesti. Sähköinen bändi liittyy mukaan, sanaton laulu kaikuu isosti, puskematta kuitenkaan liiaksi päälle. Massiivista vaan ilmavaa, ja siten hyytävän upeaa, mistä kumarrus sinfoniset sovitukset luoneelle Bianca Rantalalle.

Yonan tekstillä vahvistettu laulettu muoto kasvaa suoraan edellisestä hetkestä ja täydentää kauniisti alun popimmalla muodollaan. Toki iso orkesteri nytkin soittaa monipäisenä mukana, mutta huomio on sanoissa, tuntojaan viehättävin sanakääntein purkavassa kertojassa. Iso soundi ja kuin huomaamatta intiimiksi äityvä hetki yllättävät iloisesti.

Albumin lopulla kuullaan niin ikään kahteen osaan jaettu Kristallivirta / Kristallivirta (Coda). Kyseessä on 1800-luvulla eläneen Danylo Kryzhanivskyn säveltämä kappale, jonka väkevä melankolia saa Yonan muodossa itselleen sielukkaan tulkin. Saimaan progehtavan svengaava soundi ja ison orkesterin lisäämät jousien, puhaltimien ja perkussioiden maalailut sulautuvat yhdeksi, upeaksi äänikentäksi. (Coda) on instrumentaalinen muoto, joka antaa sinfoniaorkesterin soitinten kirmailla sanattomilla lakeuksilla ja luo jälleen suurta pienuutta, haurasta eeppisyyttä.



Lauluilla ei ehkä pysty pysäyttämään luoteja, eikä ohjaamaan pommeja ohi kodeista. Sävelet ja sanat voivat kuitenkin muistuttaa meitä tärkeistä asioista, rauhan sanomasta ja uskosta huomiseen. Saimaa, Yona ja Vantaan Viihdeorkesteri saavat nämä kauniit ukrainalaiset kappaleet kukkimaan uusin kukin. Yhdessä kamarikuoron, mandoliiniorkesterin ja monien muiden kanssa syntyykin jotain lauluja suurempaa, hetkeä kestävämpää.

Mika Roth