Black Royal – selkä suorana ja täydellä sydämellä
05.06.2016
Stonerin, deathin ja sludgen äärellä kukoistava Black Royal on julkaissut kaksi kovaa EP-levyä yhtä monen vuoden aikana. Desibeli haastatteli kolme vuotta sitten perustetun ryhmän vokalistia, Rikua. Aiempiin viritelmiin kyllästynyt laulaja ja rumpali Jukka löysivät pian basisti Peten ja kitaristi Tonin toisesta, hiipumaan päin olleesta yhtyeestä. Jo pitkään toisensa tunteneet herrat huomasivat baaripöydän ääressä pitävänsä samasta musiikkityylistä ja kaipaavansa musiikilta samoja asioita. Suuntaviittoina toimivat Entombed, Black Sabbath ja kumppanit ja kun alkusanat oli lausuttu, niin loppu onkin sitten lähihistoriaa.
Bändin ensimmäiset treenit pidettiin maaliskuussa 2013, pari digijulkaisua väliin, reilu vuosi sitten syntyi The Summoning pt. 1 EP ja toukokuussa 2016 ilmestyi The Summoning pt. 2 EP. Onko sarja nyt valmis, vai vieläkö on luvassa lisää?
- No nyt tuntuu, että se on valmis tämän otsikon alla, mutta tietenkin seuraava suunnitelma on jo tiedossa. Katsotaan haluaako joku taho julkaista näitä lyhyempiä levyjä laajemmin muualla, mutta kyllähän meillä on selkeä päämäärä ja aikataulu seuraavan äänitteen pituudesta ja aikataulusta. Temaattisesti näitä levyjä voisi toki jatkaa pidempäänkin, mutta ehkä nyt tällä EP-formaatilla oli tarkoituksensa.
EP:t muodostaisivat yhdessä ihan albumikokonaisuuden, joten varmaan pitkäsoiton julkaisukin on käynyt mielessä? Vai onko EP-levyjen julkaisu taloudellisesti helpompaa ja taiteellisesti palkitsevampaa?
- Ensimmäisen äänitysten aikaan jo tiedettiin, että biisejä on olemassa ja tuloillaan runsaasti joten ettemme julkaise heti pitkäsoittoa, vaan jaamme nämä kahdelle EP;lle. Osaksi sen vuoksi, että olemme köyhiä, mutta myös siksi, että saamme nopeammalla tahdilla bändin materiaalia ulos ja promotoitua bändiä paremmin täsmäiskuilla EP:n muodossa.
Luonnollisesti nyt, kun molemmat osat ovat ulkona, niin olisi mahtavaa jos löytyisi taho, joka julkaisisi niistä täyspitkän tuplavinyylinä komeilla kansilla. Ja nyt kun puhutaan kansista, niin musiikkinne on tummaa, mutta mielestäni levyjen kansikuvat antavat vihjeitä huomattavasti mustemmasta meiningistä, siellähän on ristiä ja sarvipäätä yms. Miksi näin? Löytyvätkö esikuvanne jostain Black Sabbathia synkemmistä suunnista ja eikö noin vahvojen symbolien käyttö ole jo haitallista?
- Kyllä tässä vahvasti kuljetaan vasemman käden polkua ja tietty saatanallisuus on läsnä jokaisessa kappaleessa. Mutta koska musiikkimme ammentaa ehkä enemmän Black Sabbathista kuin Bathorysta, niin emme ole yrittäneet alleviivata asiaa enempää. Bändin epäpyhään kolmioon kuuluu 70-lukulainen heavy, 90-luvun death metal ja nykysludge, joten ehkä se mustempi vaikute näkyy enemmän visuaalisesti kansitaiteessa kuin musiikissa.
- Itse vokalistina ja vastaavana sanoittajana toki ammennan väkevästi antikristillisyydestä, oman tien kulkemisesta ja itsenä kasvamisesta. Omat vaikutteet niin musiikillisesti, kuin sanoituksellisesti tulevat Celtic Frostilta ja 80-luvun Slayeriltä, mutta isoin vaikute koko bändille on Entombed ja 90-luvun alun death'n'roll.
Kritiikkiä symbolismista ei ole tullut, joten se kuulunee pakettiin jo (epä)luonnollisesti. Stoner ja death metal olivat jo edellisellä EP:llä vahvassa asemassa, ja soihan siellä ihan banjokin rämemetallin tapaan. Miten näette musiikkinne kehittyneen uudella EP:llä ja mihin haluaisitte sitä tulevaisuudessa viedä?
- Tällä kertaa keskityimme vielä enemmän kokonaisuuteen ja biisien sisältöön. Päätimme, ettei meillä ole kiire mihinkään ja siten myös biisivalinnat levylle olivat pitkän pohdinnan tulos. Monia hyviä kipaleita tiputettiin pois kokonaisuuden alttarilla ja ne jäivät odottamaan seuraavaa äänitettä. Luulisin, että nyt meillä ei ollut kiire tulla nopeaan nousuhumalaan ja sammua ennen valomerkkiä, vaan jaksettiin kärsivällisesti lämmittää saunaa, juoda pikkuhiljaa olutta ja sitten heittää kunnolla löylyä, vihtoa ja pestä juuriharjalla joka paikasta iho helläksi ennenkuin tilattiin taksi isolle kirkolle, jossa ryypättiin ja rällättiin auringonnousuun asti. Oma linja on valkeutunut ja ehkäpä kokeilemme enemmän eeppisiä säveliä ja lohduttomampaa poljentoa, jos se on mahdollista näiden omien määreidemme puitteissa.
Lohduttomuus kelpaa ainakin allekirjoittaneelle. Omaan korvaani Reclaim the Throne, The Summoning ja Demonspawn ovat uuden EP:n ehdotonta eliittiä, mutta tekijöiden puolelta ei löydy mitään yhtä tiettyä kappaletta, joka nousisi suosikiksi. Levyn biisijärjestystä miettiessä syntyi pientä vääntöä, mutta sekin oli enemmän kokonaisuuden fokusoimista kuin suosikkibiisien järjestykseen laittamista.
Teksteissä käsitellään, yhdellä jos toisellakin tavalla, uskontoja ja koko uskomisen mekaniikkaa, joten miten on? Onko tämän elämän jälkeen jotain, ja onko maailmassa muutakin kuin vain paljaalla silmällä näkyvät asiat?
- Ensinnäkin jo tuo ikuinen pohdinta elämän jälkeisestä ajasta on vain normaalia kuolevaisen ihmisen ihmetystä matkan kulusta. Se ei ole millään lailla sidoksissa uskontoon, uskomiseen, saatikka kirkkoon. Jokainen saa ihan vapaasti kehittää omat kuvitelmat tuonpuoleisesta ajastansa, kunhan ei väitä tietävänsä siitä jotain ylimaallista faktaa tai kenties jumalallista oppia. Ainoa mikä on tärkeää on se miten elät tässä, nyt ja tulevaisuudessa, oletko valmis uhraamaan itseäsi rakkaittesi vuoksi ja antamaan kaikkesi yleisen hyvinvoinnin edistämiseksi. Kasvamaan ihmisenä paremmaksi ja ohjaamaan jälkikasvusi oikealle polulle ja opettamaan heitä kehittymään paremmaksi kuin itse olet. Tekosi puhuvat puolestasi enemmän kuin mikään muu paskanjauhaminen ikinä.
Kaksi EP:tä kasassa, joten mitä seuraavaksi? Onko suunnitelmia jo uusien julkaisujen tms. tiimoilta? Entä voiko bändin nähdä myös lauteilla, ja jos voi niin mitä on luvassa?
- Kyllähän sitä jo alkuvuodesta studiossa tehtiin aikajanaa seuraavalle äänitteelle ja fokus on jo vuodessa 2018. Materiaalia on kyllä riittämiin ja seuraavaksi alkaa seulonta riffikirjaston parissa. Jo nyt on toistakymmentä aihiota jonossa tulossa, joten pitkäsoittoa se taitaa sieltä puskea vahvasti.
Keikkarintamallakin bändi toimii aktiivisemmin ja niin paljon keikkaa heitetään kuin vain voidaan.
- Varmoja reissuja on jo buukattu Itä-Eurooppaan ja lisää otetaan vastaan jos joku tarjoaa. Me soitetaan missä vain, milloin vain, kenen kanssa tahansa ja melkein millä hintaa tahansa, joten kannattaa kysellä, jos pitää energisestä, aikuisten miesten hikisestä, lucifeeroksen nimeen esitetystä rehellisestä rouhinnasta raskaamman musiikin saralla.
Mikä on tärkeintä musiikissa ja miksi teette sitä mitä teette yhä ja edelleen?
- Yksinkertaisesti soittaminen on ihan helvetin hauskaa touhua. Voin selkä suorana sanoa, että jokainen meistä tekee tätä vain ja ainoastaan rakkaudesta lajiin. Tässä on kuola suussa yritetty teinistä asti oppia soittamaan kunnolla ja puskea tekemisiä eteenpäin, mutta tärkeintä on aina ollut hauskanpito ja koheltaminen. Itse voin sanoa olevani onnellisessa asemassa tuntiessani älyttömän lahjakkaita soittajia. Nyt kun Black Royalissa olemme löytäneet yhteisen agendan tekemisillemme, jokaisen jäsenen panos on korvaamaton. Jokainen tietää vihdoinkin mitä asioita pitää tehdä, miksi ne tehdään ja miten. Isoin asia hyvien biisien jälkeen on livenä esiintyminen. Ja vaikka valitettavasti se on työn ja tuskan takana saada keikkoja, niin kyllä meidän vahvuutemme on siellä lavalla. Tämä on livemusiikkia enemmän kuin mitään, vaikka tottakai äänitteisiin panostetaan tosissaan. Onneksi palautteen mukaan olemme siinä onnistuneet kiitettävällä tavalla.
Lopuksi sana on vielä vapaa, eli jos jotain jäi kertomatta niin nyt olisi se aika.
- Kiitos paljon haastattelusta ja arviosta. Jatkakaa hyvää työtä uuden musiikin esilletuomisessa ja hengissä pitämisessä. Lukijoille terkkuja, että pyytäkää meitä keikoille ja ostakaa levyjä. Käykää bändien keikoilla ja tukekaa niitä mahdollisimman paljon.
Haastattelu: Mika Roth, kuvat: Liisa Kosola
