Lähemmäs valtavirtaa, mutta omin ehdoin
19.07.2016
Suomen Zorro tunnettiin vielä neljä vuotta sitten nimellä Suomen Zorro & Elämän paineet. Tuolloin ryhmän mainio Oletko terve? EP kirvoitti kiitosta Desibelinkin sivuilla. Yhtyeen pääasiallinen biisintekijä, vokalisti/kitaristi Petri Vähäsarja, mitä tässä välissä on tapahtunut ja kuinka asiat kulkevat juuri nyt?
- EP:n julkaisun jälkeen minulla ja rumpalillamme Risto Kämäräisellä oli kiireitä soolomateriaalin parissa. Lisäksi kitaristi Mikael Hernesniemi soittaa Antero Lindgrenin bändissä, joten olimme hieman hajallaan. Olemme kuitenkin treenanneet ja tehneet uusia biisejä jatkuvasti. Levytyssopimuksen myötä albumikokonaisuus alkoi muotoutua, koska sitä oli pakko ajatella. Lopputulos on yllättävänkin yhtenäinen, vaikka mukaan tuli sekä tuoretta että vanhempaa materiaalia.
Luvassa on myös kiertuetta syksyn puolella, jolloin kansakin pääsee ihailemaan ajalla hiotun debyytin kappaleita viimeisimmissä muodoissaan. Mutta miten Suomen Zorro on sitten kehittynyt musiikillisesti ja mihin suuntaan kehityskulku tulee vastaisuudessa johtamaan?
- Teimme aluksi punk-folkkia mutta kieltämättä olemme liukuneet AOR:n suuntaan. Haluamme tehdä musiikkia, joka kestää aikaa ja sen virtauksia, missä olemme käsittääkseni onnistuneet. Olen aika vakuuttunut, ettei debyyttimme kuulosta "saakelin nololta" kymmenen vuoden päästäkään.
- Olen hyvin rajoittunut musiikin ystävä, en ollenkaan "kaikkiruokainen". Teen sellaista musiikkia, josta tykkään, eivätkä mieltymykseni ole paljoa muuttuneet sitten lapsuuden. Samoista Guns ’n’ Rosesin, Scorpionsin ja Roxetten biiseistä tykkään edelleen, vaikken niitä kuuntelekaan. Samoista Bright Eyesin, Elliott Smithin ja Daniel Johnstonin biiseistä tulen tykkäämään 20 vuoden päästä.
Pyöritin Muistan sinut Maria -albumia pitkään soittimessa, enkä aluksi oikein tiennyt mitä siitä ajatella. Hiljalleen kuva kuitenkin kirkastui ja se tuntuu edelleen muuttuvan. Mitä mieltä tekijät ovat itse lapsestaan?
- Olen tyytyväinen siihen, että levylle saatiin aika kattava otos tähänastisesta tuotannostamme. Lisäksi biisimateriaali sopii yhteen, vaikka jotkin kappaleista ovat keskenään hyvinkin erilaisia. Vaikka mukana on sekä suoraviivaista rockia että silkkaa jumitusta, biiseistä kuulee, että kyseessä on yksi ja sama yhtye. Debyyttimme on hyvä etappi kohti tulevaa. Ei jäänyt mitään hampaankoloon. Saimme ilmaistua sen, minkä halusimme.
Kuinka kauas omista kappaleista pitää siirtyä, ennen kuin ne paljastavat itsensä kokonaan?
- Musiikin tekemisessä on melkein parasta se, miten kappaleet alkavat elää omaa elämäänsä. Vaikka olen tehnyt nämä laulut, olen löytänyt niistä paljon uusia merkityksiä vasta äänittämisen jälkeen. Mielestäni se kertoo jonkinasteisesta onnistumisesta. Luova prosessi karkaa tekijöidensä käsistä. Se on kiehtovaa ja jotenkin selittämätöntä.
Kymmenen biisiä on sopivan napakka mitta albumille, mutta kuinka helppoa ne oikeat raidat oli valita ja kuinka paljon päätöksistä väännettiin? Vai onko Suomen Zorro enemmän harvainvalta kuin demokratia?
- Olemme olleet sen verran kauan kasassa ja olen sen verran tuottelias biisintekijä, että meillä on aikamoiset varastot, ja olemme toki treeneissä äänitelleetkin ties mitä. Lopulta levykokonaisuus syntyi kyllä melko demokraattisesti. Sessioissa äänitettiin jokunen ylimääräinen biisi, mutta kokonaisuus oli lopulta helppo nähdä, eivätkä kappalevalinnat aiheuttaneet eripuraa.
Vähäsarja korostaa levyn rakentuneen pitkälti tekstien varaan. Kokonaisuudesta muodostui vaikeiden ihmissuhteiden ja uskonnollisen kuvaston yhdistelmä, elementtien kulkiessa albumilla käsi kädessä. Musiikkinne onkin mielenkiintoinen sekoitus ruosteista rockia, pistävää poppia, ja kai siellä on hiukan folkahtavaa iskelmääkin seassa - vai kuinka itse näette seoksenne sekoitussuhteet?
- Emme ole oikeastaan ajatelleet musiikkiamme tyylisuuntien kautta. Olemme enemmän keskittyneet siihen, mitä haluamme sanoa ja miten haluamme sen ilmaista. Tämä on varmaankin tuottanut noita mainitsemiasi genrejä. Toki meillä on mieltymyksemme, rakastamme melankolista, folkahtavaa musiikkia. Välillä kuitenkin eksymme rockin pariin. Siihen voi vaikuttaa se, että muutamalla meistä on varsin raskauttava skeittipunk-nuoruus.
Eipä punk-taustasta taida koskaan ainakaan haittaa olla. Esikoisalbumi on nyt ulkona, joten mitä tämän jälkeen?
- Keskitymme nyt keikkailuun albumin tiimoilta. Uutta materiaalia on sen verran paljon, että uuden levyn voisi äänittää vaikka heti, mutta tahdomme miettiä uutta kokonaisuutta rauhassa. Luultavasti heitämme kaikki b-puolet roskiin ja teemme täysin uudenlaisen kakkoslevyn. Näkisin debyytin julkaisun hyvänä etappina, josta menemme mielellämme eteenpäin heti kun olemme valmiita siihen.
13 on suorastaan hyytävän vahva avausraita, mutta mikä on suhteenne kyseiseen epäonnenlukuun, vai oletteko lainkaan taikauskoisia?
- 13 on jonkinlainen pakkomielle minulle. Se tuli vähän itsestään muutamaan uuteen lauluuni. En oikein tiedä, mikä sen merkitys on. En varsinaisesti ajatellut sitä epäonnenlukuna. Se vain jotenkin kuulosti hyvältä. Se on jotenkin sopiva määrä. Öitä, päiviä, tunteja, kerroksia, mitä tahansa.
Entä sitten levyn nimessä mainittu Maria, onko hän sama nainen josta Holmö humalainen Maria kertoo ja onko nimivalinnassa jotain raamatullista pohjavirettä?
- Neitsyt Maria on levyn tapahtumien hiljainen ja uskollinen sivustaseuraaja. Raamatussakin hän on suurien tapahtumien sivustaseuraaja, vaikka hän on samalla niiden keskeinen henkilö. Mutta on levyllä mukana arkisempiakin marioita. He ovat sekä todellisia että fiktiivisiä. Pääasiassa todellisia. En ole muuttanut heidän nimiään.
Näin aiheista puhuttessa: elämä ja kuolema tuntuvat olevan usein niiden keskustassa, mutta onko olemassa aihetta josta ei voi tehdä biisiä, entä onko aihetta mistä on ehdottomasti tulossa pian biisi?
- En halua tehdä mitään pikkunokkelaa raporttia arjen tapahtumista, koska se olisi mielestäni kornia ja ankeaa. Toisin sanoen, melkein kaikki aiheet ovat poissuljettuja, ellei niillä ole vahvaa symbolista elämää suurempaa merkitystä. Elämää suurempi merkitys voi kuitenkin kätkeytyä juuri periarkiseen, ankeaan kuvastoon. Mutta merkityksen tulee paistaa realismin läpi. Minä arvostan ihmisen yksilöllistä kokemusta. Jos siitä kirjoittaa rehellisesti, todennäköisesti onnistuu luomaan jotain tärkeää. Olen parhaillaan työstämässä biisiä halkojen hakkaamisesta ja siihen liitttyvistä alkukantaisista tunteista. Se tulee seuraavalla levylle. Luvassa on psykologisesti painostavaa mutta antoisaa materiaalia.
Jos Suomen Zorro olisi elokuva sankarista, niin minkälainen leffa olisi kyseessä? Mentäisiinkö Hollywoodin megabudjetilla, olisiko luvassa belgialainen taidepläjäys, vai mitä?
- Kyllä se olisi varmaan sellaista Rakkautta & Anarkiaa -kelpoista Bollywoodia
Haastattelu: Mika Roth, kuvat: Suomen Zorro
