19.10.2016
Gregoriaanisen laulun ja l�nsimaisen musiikin suuret hitit yhteen saattanut tarina on saavuttanut p��t�ksens�, vai onko? Viimeisen albumin j�lkeen tehty viimeinen kiertue on nyt ikuistettu kuvalla ja ��nell�, joten ainakin kaikki on pohjustettu lopullista esiripun laskua silm�ll� pit�en.
Ear Music
Saksalainen Gregorian on syntym�st��n asti ollut kiistelty tapaus musiikkimaailmassa. B�ndin taustalla vaikuttaneet henkil�t ovat alusta saakka pysyneet enemm�nkin taustalla, palkattujen ja kokeneiden kuorolaulajien hoitaessa varsinaiset esiintymiset, ja ollessa Gregorianin kasvot � tai huput � miten vaan. Siin� miss� laulajia on vuosien saatossa tullut ja mennyt, ovat Amelia Brightman, Carsten Heusmann ja Jan-Eric Kohrs johtaneet sirkusta ammattimaisesti, eik� show ole juuri pys�hdellyt.
Numerot ovatkin vakuuttavia: 14 pitk�soittoa sitten vuoden 1999, sen p��lle joukko kokoelmia, muutama sinkku ja 10 kuvallista tallennetta, ennen t�t� massiivista loppurys�yst�. Arvioitavakseni saatu versio on blurayn ja kahden CD-levyn laitos, joten kaikki 26 kappaletta voi nauttia joko ensiluokkaisella kuvalla, tai ilman, mink� lis�ksi blurayn puolelta l�ytyy viel� 6 musiikkivideota, sek� l�hinn� hullutteluista rakentuva taustakooste.
Vuosien saatossa on siis julkaistu sellaiset m��r�t kevytsynagregoriaanitettua materiaalia, ett� kasaan olisi saanut settilistoja toinen toisensa per��n. Jokaiselle levylleh�n on valittu l�hinn� muiden kuuluisiksi tekemi� hittej�, tai muilla tavoin merkitt�viksi kasvaneita musiikin merkkipaaluja. Yli kahden tunnin ilotulitus silkkaa listakamaa olisi silti haastavaa kelle tahansa, mutta kun keikkoja on takana satoja, on t�st�kin joukosta kasvanut asiansa osaava ja tilanteet hallitseva koneisto, jonka live-esiintyminen on tarkoin punnittu ja kaikkia taiteen s��nt�j� noudattava vuoristorata.
Keikka k�ynnistyy (tietysti) Masters of Chant -kappaleella, josta siirryt��n kuin luonnostaan U2:n Still Haven�t Found What I�m Looking Forin pariin, jonka kylkeen on nidottu Yazoon muinainen Only You -hitti. Mit� yhteist� n�ill� raidoilla on? No, ne lauletaan samalla tyylill� ja paisutetaan samalla mahtipontisella tavalla, eli ne gregoriaanitetaan. Ja t�ll� tavoin ryhm� voi ottaa vaikka mink� hevisiivun, pop-helmen ja vaikka folk-rallin, ja muokata niist� yhtenev�n potpuurin.
L�hestymistapa on tinkim�t�n ja Gregorianin tyylist� joko pit�� tai ei, mutta kunnia on annettava sovitusty�lle sek� tinkim�tt�m�lle uskolle omaan ty�h�n. Kuorolaisia avustavat romanialainen tenori Narcis Iustin Ianău, joka esiintyy t�ss� yhteydess� vain nimell� Narcis, sek� Amelia �Sarahin sisko� Brightman. Harmonioita ja korkeita nuotteja, viivyteltyj� lyriikoita, venytettyj� vokaaleja ja kaiken takana tietysti iso, iso, ISO synamatto. Livetilanteessa kakkua on koristeltu viel� saksalaiseen tyyliin s�hk�kitaralla, jonka soittajalla on suurimpia vaikeuksia pysy� ns. ruodussa. Tai ehk� kitarasankaristelu on vain soittajan DNA:ssa, eik� h�n voi olla irvistelem�tt� ja heiluttamatta keppi��n � sanotaan lyriikoissa sitten mit� vain.
Kuten todettua, toteutuksista ja n�kemyksist� voi olla montaa mielt�, mutta ainakin The Alan Parsons Projectilta lainattu The Raven taittuu isolta b�ndilt� isosti, laulun sek� lisukkeiden suhteen toimiessa paremmin kuin useimmiten. Samat sanat t�ytyy todeta AC/DC:n Hells Bells -siivusta, uskokaa tai �lk��. Joskus ne etuk�teen kaikkein ilmeisimmilt� vaikuttavat ohily�nnit vain tuottavat kunnareita. Etenkin kuvallisen annin kera mullistavin kokemus on silti eurodancetus Just For You, jolloin lavalla voi n�hd� tanssivia ja kerrassaan riehaantuneita gregoriaaneja. T�m� lienee mahdollista vain saksalaisessa maailmassa. Vakavammasta, ja eteerisemm�st�, tarjonnasta onnistuneimpia numeroita ovat puolestaan em. Narcisin n�yt�kseksi kasvava Gloria, sek� Nine Inch Nailsin repertuaarista kotoisin oleva Hurt, jonka kuoro kiskaisee kuin Johnny Cash konsanaan � taisi olla samat muutokset sanoituksessakin k�yt�ss�.
Niin CD- kuin BD-puolella ��nenlaatu on ensiluokkainen ja keikka on kuvattu melkoisella kamera-arsenaalilla. N�in keikasta ja � mahdollisesti � viimeisest� gregoriaani-voitelusta voi nauttia kuten parhaimmasta konsertista. Ja jos joukko lavalla laulavia �munkkeja� tuntuu ajatuksena ep�kiinnostavalta niin �lk�� ep�r�ik�, kyll� niill� valoilla ja pommeilla saadaan paljon aikaan, eiv�tk� kuorolaiset kumppaneineen ole suinkaan juurtuneina lattiaan, vaan estradia k�ytet��n aktiivisesti halki esiintymisen.
Mika Roth
