Lapsuus ei lannistu vaikka maailma painaa tonnin

Rosoisen melodista punkrockia naisvokaaleilla esittävä Lapsuus on ollut toiminnassa vasta lyhyen aikaa, mutta bändi on päässyt jo pitkälle. Yhtyeen itsensä mukaan nimetty C-kasetti esitteli bändin harmipunkkia neljän kipaleen verran ja kiinnitys kesän Puntalan juhliin nostaa myös taatusti profiilia. Desibeli.net haastatteli yhtyeen basistia Jannea, joka bassoilun lisäksi osallistuu myös vokaalitöihin ja on pääasiallinen biisinkirjoittaja.

Käydäänkö aluksi läpi hieman yhtyeen historiaa, eli miten ja missä bändi sai alkunsa

- Alussa oltiin minä ja Esko (soolokitara). Tuli semmonen fiilis, että nyt ois aikaa ja jaksamista tehdä jotain uutta. Oltiin soitettu Avaimet Elämään -bändissä vuosikaudet ja tehty yhdessä musaa muutenkin. Mulla oli syyhy päästä kirjottamaan musaa bändille ja aika nopeesti huomattiin, että meillä ois aika yhtenevä visio semmosesta bändistä, mikä pitäis olla olemassa. Paljon kitaraliidejä, mimmivokaalit ja kundivokaalit päällekäin, pop-ote...

Pop-otteenne tuo kieltämättä tarttuvuutta siivuihin, mutta ei mitenkään vesitä asennetta. Vokaalit vedetään myös tosiaan ilahduttavan lavealla rintamalla. Naisvokaalit edessä ja kundeja ympärillä.

- Pyydettiin voksuihin vanha kaveri Kamila, joka oli käynyt vierailemassa lauluhommissa aiemmin semmosella Eskon ja toisen Jannen (rummut) proggiksella kun Epävarmat Teinitytöt.



Rumpalin pallilla istuu siis basistin kaima, joka onkin mies paikallaan. Toisen kitaran varteen värvättiin puolestaan Tero, jolle asiat esitettiin suoraan.

- Teron mä taisin mennä vaan kylmän viileesti värväämään baarista mukaan. "Sulla on vissiin kitara. Tuu bändiin. Ens viikonloppuna treenit."

Nykyisellä kokoonpanolla on takana nyt noin puoli vuotta eloisaa yhdessäoloa, mutta kun bändin nimi on Lapsuus, niin pakkohan se on kysyä: minkälainen lapsuus teillä oli? Oliko kotona paljon musiikkia ja miten taival aikuisuuteen sujui?

- Tähän mä voin vastata kunnolla ainoastaan omasta puolestani. Mun kotona oli aina musaa ja molemmat vanhemmat oli harrastelijamuusikoita. Isä edelleen. Mun lapsuus oli oikein onnellinen, mutta teini-ikä sitten vähän sekavampi. Mulla on sellanen tunne, että kaikilla on ollut aika kova kapina päällä jossain vaiheessa ja aikuistuminen on vieläkin vaiheessa.

Orkesterilla ei siis ole vielä mitenkään hulppeasti maileja takana, mutta yksi lähtöideoista oli julkaista musiikkia mahdollisimman nopeasti. Niinpä Kasettipesä Oy päätyi julkaisemaan ryhmän komean C-kassun. Tarina ei kerro kuullaanko tallenteella bändin ensimmäiset kappaleet, mutta materiaalia on jo kuuleman mukaan hyvä määrä, ja lisää tulee jatkuvalla syötöllä.

Jannen mukaan biisejä on ollut ensimmäisistä keikoista saakka kokonaisen punkkikeikan edestä kasassa ja vanhimpia viisuja on jo ehditty siirtämään sivuunkin. Osalle näistä alkupään helmistä saattaa vielä koittaa toinen elämä käymiskattilan kautta, toisille hauta lienee se loppusijoituspaikka.

Biisikirjoituksessa Jannella on päävastuu, eikä yhteen johtoon ole luvassa muutoksia.

- Esko tekee kitaraosia paljon, ja kaikki sovittaa omat osansa tietty, mutta kyllä tää on enemmän fasistinen sanelutalous.

- Sanat mä hyväksytän aina Kamilalla, ja jos se ei halua jotain laulaa niin koitan muokata sen kohdan tai sit tapellaan viikko.

Biisin syntyprosessi lähtee liikkeelle siitä, että Janne luo nuotiokitaraversion, jota muut sitten pääsevät tutkimaan. Seuraava vaihe on yleensä kielisoittimilla tehty demo, jossa hahmotellaan kitaraosia ja melodioita kasaan yhdessä kitaristien kanssa. Lopulta treeniksellä veivataan koko bändin kanssa ja jos tuli syttyy, hyvä niin. Suutariksi jääneet siivut laitetaan takaisin multiin.

Entä oliko kipaleiden valintaprosessi kasetille kovinkin kiivas ja kuinka bändidemokratia pääsi toteutumaan? Vai onko Lapsuus enemmänkin harvainvalta myös tällä saralla?

- Kamalaa tappelua aina. Ihan sama onko keikkasetti vai äänityssessarit, niin pari viikkoa pitää tapella ja vittuilla whatsappissa, ennenkun lista on valmis. Periaatteessa ollaan sovittu että vältetään demokratiaa, mutta eihän nää asiat tapahdu ilman vääntämistä. Se on kai vaan meidän bändidynamiikan tuottama toimintatapa.

Käytätte musiikistanne termiä 'harmipunk', mutta mistä musiikkinne on koostunut noin ainestasolla? Mitä vaikutteita/vaikuttajia tausta löytyy, vai onko tyyli saanut kehittyä omanlaisekseen ilman sen kummempaa ohjailua?

- Tähän pitää mainita varmaan Puhelinseksi. Vaikutteita on tosi paljon, koska ollaan musadiggareita laajalla maulla, mutta jostain syystä Eskon kanssa se viimeinen päätös laittaa Lapsuus pystyyn tuli Puhelinseksin keikalla. En nyt sano että Puhelinseksi on mun esikuva, mutta sattumalta niiden eka kassu ja keikat osui just siihen kohtaan, että pitää ne tätä kysyttäessä aina namedropata.

Janne korostaa vielä, että toki vaikutejalusta oli laajempi bändin alkuhämärissä, mutta toisaalta: haluttu ja valittu tie oli alusta saakka selvä. Ehkäpä juuri sen takia Lapsuus kuulostaa jo nyt eniten vain itseltään.

Minkälainen yhtye Lapsuus on sitten livenä? Miten ihmiset ovat tykästyneet teihin ja onko vastaan tullut vielä ainuttakaan hankalaa tilannetta?

- Keikat on meillä älyttömän fyysistä touhua. Vettä kuluu ja vaihtopaita on oltava repussa. Kamila on aika hurjaa kateltavaa mikin varressa ja ite siinä koittaa sit pysyä perässä. Jengi on ollu keikoilla tosi hyvin mukana, ja siitä kyllä nauttii ihan täpöllä kun näkee että saa pyllyt pyörimään. Yhtään huonoa keikkaa en muista, mutta mulla on jatkuva ongelma saada plekut pysymään näpeissä.

Voiko mistä tahansa tehdä musiikkia ja voiko musiikilla, ihan oikeasti, muuttaa maailmaa?

- Kyllä voi, ja kyllä voi.

- Muutos lähtee ihmisten päiden sisältä ja sinnehän se musiikki lentää korvasta surisemaan. Me ei pidetä itseämme mitenkään poliittisena yhtyeenä, mutta kyllähän tää tietyllä tasolla kuitenkin kommentoi yhteiskuntaa. Yksilön vinkkelistä vaan.

Lapsuus viettää kesänsä tehden niin paljon keikkaa kuin vain inhimillisesti voi. Elokuussa on tarkoitus ryhtyä pitkäsoiton tekoon, mutta mitään julkaisupäiviä ei ole tässä vaiheessa vielä lyöty lukkoon. Ja tietysti pitää päästä myös yhteisymmärrykseen siitä, että mitkä biisit ensinnäkään päätyvät kiekolle – mistä syntynee lisää keskustelua.

Lisäksi paitaa, rättiä ja kaikkea muuta kivaa oheiskamaa luvataan myyntihyllyille lähiaikoina. Lopuksi sana on vielä vapaa, eli jos jotain jäi kertomatta niin nyt olisi se aika

- Nähdään keikoilla! Älkää lannistuko vaikka maailma painaa tonnin.

Haastattelu: Mika Roth
Livekuvat: Juhani (ylempi kuva) ja Antti Pitkämäki (alempi kuva)
Muut kuvat: Lapsuus