Pienet

Sinkut III - Kesäkuu 2019

20.06.2019


Iida Sams: Ollaan vaan Iida Sams: Ollaan vaan
Poorman Dub Sound System

Iida Sams on tamperelainen roots/reggae laulaja-lauluntekijä, jolta on ehtinyt parin viime vuoden aikana ehtinyt ilmestyä sinkkuja niin suomen- kuin englanninkielelläkin. Tällä erää kielenä on otsikonmukaisesti suomi, mutta tulkintaan on päässyt livahtamaan mukaan melko vahva aksentti. Eikä siinä mitään, sillä karibialaisia mausteita ei näillä rannoilla ole koskaan liiaksi.

Letkeä reggae-biisi pyörii hetken mahtavuudessa, siinä kun vain haluaisi olla paikallaan, tavallaan ja radallaan, eikä minkään tarvitsisi muuttua enää mihinkään suuntaan. Ja kun fiilikset ovat oikeat kannattaa niihin sukeltaa syvemmälle, eikä ainakaan taistella tutkainta vastaan. Iidan laulu on pehmeää dynamiittia ja taustalla soittaa nimekäs bändi, joka saa kipaleen todella leijailemaan ja kukkimaan täydellä voimallaan. Kesäinen reggae-sinkku ansaitseekin syvän kumarruksen erityisesti soundeillaan, jotka suorastaan hyväilevät korvia.

Mika Roth


Kalevauva.fi: Lomalle lompsis #kiitollinensiunattuonnellinen Kalevauva.fi: Lomalle lompsis #kiitollinensiunattuonnellinen
Playground Music

Kalevauva.fi on trubaduuriduon nimen√§ kenties oudohko, mutta niin on my√∂s kaksikon kyh√§√§m√§n biisin nimi: Lomalle lompsis #kiitollinensiunattuonnellinen. Entist√§ enemm√§n kierroksia koneeseen saadaan siit√§, ett√§ t√§m√§n totaalisen kes√§biisin lyriikat on kasattu ‚ÄĚsuomalaisten vihaamista ja rakastamista sanoista ja sanonnoista‚ÄĚ. Eli nyt sitten lentelev√§t ne dinnerit, l√§p√§ndeerokset, huutonaurut ja jumaleiss√∂nit halki ilmojen, ja urakalla.

Jos moikkelis koikkelis ja kutikutikarhu saa silm√§kulman nykim√§√§n, niin itse s√§vellys on mit√§ aurinkoisinta folkpoppista. Pelkki√§ akustisia kitaroita, bassoa ja vokaaleja, jotka kirjaimellisesti hivelev√§t ja hiplaavat hyyt√§vi√§ lyriikoita. Tuleeko t√§st√§ nyt kes√§n 2019 suuri korvamatohitti? Tuskin, mutta ainakin Lomalle lompsis #kiitollinensiunattuonnellinen on omaa aikaansa ja sen ilmi√∂it√§ tallentava kummallisuus, jonka pystyy kuuntelemaan joko kerran tai tuhannesti ‚Äď luultavasti jokaisella meist√§ on oma annosrajansa.

Mika Roth


Kaukorakkaus: Hyppääjä Kaukorakkaus: Hyppääjä
Arabialaiset √Ą√§nilevyt

Kun pistin tämän sinkun ensi kertaa soimaan olin varma, että nyt tuli muuten väärä biisi. Eihän tämä menevää, punkahtavaa ja raikasta poprokkia soittava bändi voi millään olla Kaukorakkaus. Siis se sama orkesteri, jonka melankolinen synapoppailu Kaukainen laulu murehti rakkauden loppua pari kuukautta sitten. Eihän?

Kyllä vaan. Toisella sinkullaan trio on hypännyt rohkeasti vuoristoradan kyytiin, joten kun lyriikoissa kerrotaan kaksiminuuttisesta ilmamatkasta kohti alla odottavaa tannerta, niin eihän se biisikään voi kestää tuota enempää. Alkujaan rauhallisena balladina syntynyt kipale on näin karsittu kaikesta turhasta, turbobuustattu ja ammuttu rockin lingolla taivaalle. Kitara, basso ja rummut saavat kyytiä, eikä mitään maalailevia synia vaan enemmänkin kapakkapianotyylillä taottuja koskettimia. Nopea, kipakka ja toimii kyllä.

Mika Roth


Lapinpolthajat: Paperittomana steissillä Lapinpolthajat: Paperittomana steissillä
Stupido Records

Lapinpolthajat on my√∂s viihtynyt viime aikoina studion puolella, sill√§ pitk√§ik√§isen punkryhm√§n tulevaa pitk√§soittoa, Lauluja Suomesta, lupaillaan viel√§ tulevaksi syksyksi. Nelj√§tt√§ albumia energisesti pohjustava sinkkubiisi Paperittomana steissill√§ on tuttua kauraa b√§ndin faneille, mik√§ ei liene kovinkaan suuri ‚Äď tai ik√§v√§ ‚Äď yll√§tys.

Kaava on siis vanha ja tuhannesta muusta yhteydestä tuttu, mutta kun lopputulos asettuu kohdilleen, niin turha siitä on sen kummemmin narista. Nopeaa punkrockia pienellä hardcore-vivahteella ryydittävä yhtye asettuu uudella biisillään paperittoman maahanmuuttajan puolelle tilanteessa, jossa oleskelulupaa vain odotellaan ja yritetään pysyä hankaluuksista poissa. Asiat niputetaan hieman alle kolmeen minuuttiin ja vaikka koko korttitalo rakentuu oikeastaan yhteen melodiaan, niin biisi kantaa kuin kantaakin itsensä loppuun saakka.

Mika Roth


Maiju Lehti: Miehen metsästys Maiju Lehti: Miehen metsästys
Eclipse Music

Maiju Lehti on helsinkiläinen laulaja-lauluntekijä, jonka musiikki on persoonallisen sekoitus mm. suomalaisista savikiekkoiskelmistä ja elokuvamusiikista. Uudelle kappaleelle innoittajana on toiminut mitä selvimmin Amelié-elokuva, jonka soundtrackilta on lainattu jonkin verran, vaan ei liikaa.

Juhannus on puolison löytämisen aikaa, joten Miehen metsästys -biisi on mitä ajankohtaisin niin mittumaarin, kuin koko kesänkin kannalta. Lehti laulaa suoraan asioista, ollen silti samaan aikaan sopivasti vanhanaikainen sanonnoissaan ja kielikuvissaan. Lehteä säestävät haitari, kontrabasso, kitara ja piano, eli kokoonpanonkin on perinteinen akustinen, haitarin vastatessa biisin eteenpäin viennistä. Tuohon päälle vielä pienet kellojen perkussionistiset kilautukset ja kasassa on täydellinen taustakangas. Nostalgia on vaarallinen ainesosa, mutta taitavissa käsissä siitäkin voi luoda kerrassaan upean vintage-pop aarteen.

Mika Roth


Markus Perttula: Keskikesän kylmyydestä Markus Perttula: Keskikesän kylmyydestä

Markus Perttula kaipaili itselleen ystävää Näiltä lakeuksilta -sinkullaan, joka ilmestyi pari viikkoa sitten. Jeff Buckleyn teini-ikäisenä löytänyt mies pyrkii kiteyttämään olennaiset osat suomalaisista juhannusperinteistä, mutta kuinka musiikkiloitsut lopulta toimivat?

Suomen suvihan on tunnetusti lyhyt ja vähäluminen, joten Keskikesän kylmyydestä -kappale on innoittunut oikeista tapahtumista. Juhannuksena satoi kuuleman mukaan rakeita ginimukiin ja siitä onkin sitten lyhyt matka niityille keräämään kukkia tyynyn alle. Perttulan riisuttu folk kosketintaustoineen ja lähes kuiskaukseksi hiipuva laulu luovat kieltämättä öisen, usvaisen ja hämärähkön vaikutelman. Heilat ovat juovuksissa ja sotkukin on melkoinen, mutta pieneksi katastrofiksikin tulkittavasta tilanteesta löytyy silti pientä komiikkaa, jossa ei sorruta kuitenkaan hörönaurujen kalasteluun. Hyvää juhannusta, ja perinteet ne vain jatkavat eloaan.

Mika Roth


Moody: Can’t Breathe Moody: Can’t Breathe
Raate Music

Helsinkil√§inen korkeaoktaanista ja toisinaan hieman metallistakin rockia soittava Moody sai alkunsa vuoden 2015 tienoilla. Uusimmalla sinkullaan nelikko on jo niin ahdistunut, ettei henkik√§√§n tahdo en√§√§ kulkea ‚Äď noin lyriikoita lainatakseni ‚Äď mutta onko ‚Äôkansainv√§list√§ soundia‚Äô tavoitteleva kvartetti jo valmis mestaruussarjan mittel√∂ihin?

Biisin alku on kielt√§m√§tt√§ lupaava. Jykev√§ kitaravallitus ja rytmiryhm√§n tinkim√§t√∂n ty√∂ antavat veturille vauhtia, eik√§ vokalistin ilmaisusta tai englanninkielest√§ l√∂ydy huomauttamista. B√§ndi vet√§√§ asiaan kuuluvasti kaikki luukut auki, mutta soundi on kenties hiottu sittenkin asteen verran turhan ohueksi, tai ainakin kertsien kohdissa lekan soisi tippuvan korkeammaltakin p√§√§h√§n. Hiljaisempi v√§liosa ei t√§ll√§ er√§√§ tarkoita sit√§, ett√§ tekeminen loppuisi ‚Äď ennemminkin p√§invastoin. Dynamiikka on hallussa, biisikyn√§t ter√§ss√§ ja soundikin on jo hakusessa, joten hyv√§lt√§ vaikuttaa isossa kuvassa.

Mika Roth


Rane Rautiainen & Paha Kaksonen: Viski verenä virtaa Rane Rautiainen & Paha Kaksonen: Viski verenä virtaa

Rane Rautiainen & Paha Kaksonen pyöräyttää tänä kesänä ilmoille peräti kaksi kesäsinkkua, joista ensimmäinen ehti ulos sopivasti juhannukseksi. Tanakkaa hard rockin jyskettä on annosteltu noin kolmen minuutin annokseksi, mutta eipä Ranea & kumppaneita enempää kerta-annoksena tarvitsekaan nauttia, kun asianmukaiset vaikutukset jo näkyvät.

Viski verenä virtaa -biisissä tehdään kunniaa menneille, sillä kipale on itseasiassa Rajuilma-yhtyeen levyttämätön siivu kaukaa 1980-luvun hämäristä saakka. Rautiaisen entisen orkesterin biisi istuu kuitenkin uuden combon pirtaan ongelmitta ja eritysesti kitaramelodiat huokuvat 80-luvun jylhiä aikoja. Itse teksti on melkoista nuoren miehen uhoa, mutta siinä missä tällaiset rivit olisivat nykypäivänä kirjoitettuna totaalisen överiksi vetämistä, on tässäkin otettava huomioon aikakausien erot. Sellaisia ne kasariaikojen pitkät kuumat kesät vain olivat. Rock, rock!

Mika Roth


Rantama: A Small Blink of Light Rantama: A Small Blink of Light

Viiden vuoden ikään ehtinyt Rantama sai alkunsa Kuopiossa instrumentaalisena kitaratriona. Sittemmin ilmaisu on jalostunut ja kehittynyt, kunnes on saavutettu nykyinen piste, jossa bändin progressiivinen, melodinen ja rönsyilevä on sen omaa kuvausta myötäilläkseni ’isoeleistä’. Saatesanoissa muistetaan mainita myös Toto, mikä ei ole lainkaan ruma nimi tässä yhteydessä, jos koskaan.

A Small Blink of Light on kaikkea muuta kuin pieni, mutta päälle kuusiminuuttinen biisi ei missään vaiheessa luo ympärilleen raskauden tuntua. Bändi on muodoltaan nykyisin kvartetti ja sen progehtavassa soitossa on havaittavissa yhtymäkohtia niin Rushin kuin Opethinkin kaltaisiin tekijöihin, mutta viidessä vuodessa Rantaman tyyli ja soundi ovat ehtineet kehittyä aivan omanlaisikseen. Melodia edellä kulkeva biisi onkin miellyttävä, monikerroksinen ja alati kehittyvä teos, jossa jokainen osa-alue on kohdillaan. Nyt vain sitä saatekirjeessä mainostettua pitkäsoittoa pihalle.

Mika Roth


Rebecca: New Sh*t Rebecca: New Sh*t
Soit Se Silti

Rebecca on tamperelainen laulaja-lauluntekijä, joka yhdistelee modernissa musiikissaan r'n'b:tä ja soulia hip hop-vaikutteisiin. New Sh*t on jo vahvoilla esiintymisillään huomiota herättäneen artistin esikoissingle, joka niin ikään uhkuu voimaa, asennetta ja persoonallisuutta.

Ensimmäisenä huomio kiinnittyy Rebeccan lauluääneen, jonka syvyys, värikylläisyys ja vivahteet suorastaan vavahduttavat. Kun ottaa huomioon esiintyjän suhteellisen nuoren iän, en voi kuin ihmetellä vaikuttuneena neidon äänialaa ja helposti aistittavaa karismaa. Itse biisi nojaa Rebeccan vokaaleihin vahvasti, tosin konevetoinen tausta ei vain seiso sivussa, vaan pyrkii myös omilla palikoillaan vahvistamaan kokonaisuutta. Kertosäkeenkaltaisessa äänenpaine nousee hetkittäin korkeammaksi, mutta Rebecca pysyy kyllä jatkuvasti kukkulansa kuningattarena. Kerroksellista, teksteiltään moniselitteistä ja juuri sopivan mystistä modernia r’n’b popsoulia, josta löytyy yllin kyllin imua.

Mika Roth


Rohkeat kuvat: Mitä mä siinä voitan Rohkeat kuvat: Mitä mä siinä voitan

Itselleen hakukoneteknisesti aika napsakan nimen valinnut Rohkeat kuvat julkaisi Mitä mä siinä voitan -sinkkunsa jo toukokuun alussa, mutta aikahan on tunnetusti suhteellista. Etenkin kun biisin aiheena on toisen rakkauden odottaminen ja oman itsensä varjossa eläminen, jolloin aika saattaa kadota tyystin universumista.

Rohkeat kuvat on Oulusta Helsinkiin emigroitunut rock-yhtye, joka on ainakin t√§lle sinkulleen osannut luoda melko mielenkiintoisen rock-coctailin. Suurimmat elementit ovat kasarin makuinen suomirock ja saman aikakauden brittipoprock, tyyliin The Smiths. Pistet√§√§n blenderiin viel√§ 70-luvun pop-stemmalauluja, 60-luvun kaihopoppia ja 90-luvun murjottelupop ‚Äď joku voisi jopa todeta, ett√§ nyt taidetaan tuijotella omia keng√§nk√§rki√§. Rakkaus on raastavaa, etenkin yksipuolinen ja palautetta saamaton sellainen, mink√§ b√§ndi osaa my√∂s tuoda t√§ll√§ raidalla lihaksi.

Mika Roth


The Fair Attempts: Carnal Insect The Fair Attempts: Carnal Insect

Viime talven hyisessä kylmyydessä arisTotal EP-levynsä julkaissut The Fair Attempts on menossa kelpo tempolla eteenpäin. Friendly Timon johtama yhtye onkin jo valmistautumassa debyyttialbuminsa julkaisuun, ja Carnal Insect -nimisen kiekon nimibiisi on sen ensimmäinen sinkkulohkaisu.

Biisi on puhdasta, kylmää ja kolkkoa industrial/elektro rockia, jonka ytimestä löytyy myös aimo annos tanssimusiikin aggressiivisempaa laitaa. Erona esimerkiksi aggrotechiin The Fair Attempts pitää kuitenkin rytmiosastonsa bassovolyymit kunnioitettavasti kurissa, kitaran ja koskettimien taistellessa alati kuningassoittimen asemasta. Lyriikat on ladattu täyteen teriä, kohteen ollessa tällä erää moraalia vailla olevan opportunistin. Tekstin kohde kuvataan ihmisyytensä menettäneeksi, hyönteisenkaltaiseksi kuluttajaksi, jollainen saattaa kylläkin piillä meidän jokaisen sisällä. Pidetään siis humaaneista arvoista ja moraalista huolta, ja odotellaan innolla elokuussa ilmestyvää albumia.

Mika Roth


Verna Viento: Keijutango Verna Viento: Keijutango
V.R. Label Finland

Verna Viento on oletettavasti kotimainen laulaja-lauluntekijä, jonka historiasta ja aiemmista meriiteistä ei sitten löytynytkään oikein mitään merkintöjä internetin ihmemaista. Sen verran taustatietoja kuitenkin saatiin, että Keijutango on laulajan debyyttisingle ja singletrilogian ensimmäinen osa.

Mystisyys sopiikin kappaleen herkkään ja menneitä aikoja syleilevään tunnelmointiin. Kuvitelkaa siis päässänne pehmeän latinogrooven ja 30-lukulaisen suomalaisen iskelmän sekoitus, jossa elementit liukuvat toistensa sekaan kuin kokeellisten varhaisten elokuvien ääni- ja kuvamontaaseissa konsanaan. Laulua säestää sinne tänne kirmaileva piano, jonka värikäs soitto ei kuitenkaan missään vaiheessa haasta vokaalien ehdotonta johtajuutta. Taustalla soivat myös pääosin himmennetyt jouset ja lauluraitoja on käytetty näiden rinnalla taiten rytmittämään kappaletta. Toisinaan jokin näistä palasista vilahtaa kirkkaissa valokeiloissa itse tekstin kertoessa unenomaisista luonnon ihmeistä. Kiehtovaa.

Mika Roth


White Jackets: Fumes White Jackets: Fumes
Pinetree Records

Kuulin vaajakoskelaisesta indie/AOR-rock duo White Jacketsista viimeksi reilu kaksi vuotta sitten, kun bändin itsensä mukaan nimetty albumi päätyi käsiini. Fumes on ensimmäinen singlelohkaisu tulevalta toiselta pitkäsoitolta, jonka pitäisi näillä näkymin ilmestyä ensi vuoden alussa.

Fumes kulkee verkkaisesti ja sykkii tasaisesti angloamerikkalaisen kitararockin piennarta pitkin. Jopa hitaaksi laskettava raita ei ole missään nimessä balladi, vaan vain verkkainen tunnelmapala jossa liike on tärkeämpää kuin itse perille pääseminen. Simppelin kitarariffin, kauniin kosketinkoukun ja rauhallisen vokalisoinnin yhdistelmä saakin seisahtumaan biisin äärelle ja nauttimaan viivytetyn hetken lumosta. Ei siis mitään ihmeellistä, mutta kaikessa yksinkertaisuudessaan ja suoruudessaan biisi onnistuu koskettamaan ainakin allekirjoittaneen rinnassa jotain. Ensimmäiseksi sinkuksi valinta on mielenkiintoinen, itse biisin ollessa korkeinta A-luokkaa.

Mika Roth




Lukukertoja: 604
Facebook
Artistihaku
Pienissš myŲs