Sinkut II - Lokakuu 2020

Bad Sauna: Haluun pois
All That Plazz

Joulu tulee t�n� vuonna l�hes kolme viikkoa etuajassa, sill� Bad Sauna julkaisee Olen rikas sill� minulla on teid�t -debyyttialbuminsa jo 4. joulukuuta. Ja kun kyseess� on perinteit� kunnioittava rock-yhtye, niin esikoinen saatetaan maailmaan digitaalisen muodon lis�ksi my�s ihka oikeana vinyylin�. Ryhm� osui jo maaliin loppukes�st� ilmestyneell� Niin kuin se ennen oli -sinkulla, eik� uusikaan biisi ole tolppalaukaus.

Haluun pois runttaa kitarariffi��n otsaryppyjen taakse ja lyriikoissa kaikenlaiset nautintoaineet n�yttelev�t yht� p��osaa. Mutta eih�n ne murheet mihink��n katoa, kun itse��n liottaa pullossa tai t�lkiss�, itse siin� vain liukenee hiljalleen olemasta. Ahdistus kaikuu my�s laulaja-kitaristi Felix Lybeckin ��ness�, sek� vallia pinoavissa kitaroissa, mutta melodia ei onneksi uppoa miss��n vaiheessa aaltojen alle. Kelpo melankoliarockia riitt�v�ll� rosolla, taustalauluilla ja korvaan tarttuvilla koukuilla, joten esikoispitk�soittoa odotellessa.

Mika Roth

---

Baysix: Live, Love and Leave
Esserec

Helsinkil�inen Baysix oli musiikkihistorian mukaan muinoin 80-luvulla Suomen ensimm�isi� kansainv�list� menestyst� vakavammin hamuillutta yhtyeit�, mutta syyst� tai toisesta ryhm�n nimi oli allekirjoittaneelle t�ysin tuntematon. Sen sijaan b�ndin p��asiallinen vokalisti Juha Mieskonen ja herran oma yhtye Mieskone olivat kyll� entuudestaan tuttuja. Baysix kasaantui uudelleen jo vuonna 2005 ja uusi pitk�soittokin saatiin tuolloin aikaiseksi. Sittemmin ryhm�n on keskittynyt sinkkuihin ja niist� viimeisin on Live, Love and Leave.

Otsikkohan kuulostaa aivan mahdottoman kasarille, eik� orkesterin pehme� poprock olisi lainkaan hukassa 80-luvun neonvalokylvyiss�. El�m� on yksi suuri kaari, johon jokainen saa enemm�n ja v�hemm�n draamaa mukaan, mutta peruss��nn�t ovat samat: tomusta ja tuhkasta, ajan vankeina. Baysix osaa kuitenkin vangita elon ihmeen mit� upeimpaan, melodiseen ja nopeasti tarttuvaan poprock-raitaan. Pehme�� toki, mutta samalla totomaisen t�ydellist�, puhuttelevaa ja syd�nalassa tuntuvaa, eik� kaiken alla hehkuva tyytyv�isyys ole mitenk��n ylimielist� vaan meit� kaikkia syleilev��.

Mika Roth

---

Dark Buddha Rising: Sunyaga
Svart Records

Metallin synkiss�, hitaammissa ja mustemmissa kolkissa on outoja olentoja, h�mm�stytt�vi� b�ndej� ja rajattomia mahdollisuuksia. Dark Buddha Rising on luonut omaa painajaisdroneaa jo pitk��n, mutta yh� vain ryhm� saa ihokarvat nousemaan, mielikuvituksen laukkaamaan ja sein�t kaatumaan niskaan hitaasti, hitaasti, hitaasti. Sunyaga-single pohjustaa tiet� tulevalle seitsem�nnelle albumille, joka julkaistaan marraskuun 13. p�iv�. Ja kyseinen p�iv�h�n on tietysti viel� perjantai.

Sunyaga on noin 13 minuutin mittainen j�ttil�inen, joka saa pitkill� varjoillaan ja ��rett�mill� j�nnev�leill��n kaiken muun tuntumaan ohikiit�v�lt�. ��nivalli on rosoisen, julma ja raskas, mutta siit� puuttuu negatiivisella tavalla tukahduttava tuntu ja pr�ss�ys. Dark Buddha Rising osaakin k��nt�� v�kipy�r��ns� maltilla, taiten ja juuri sen verran, ett� j�seniss� tuntuu, mutta puserrus ei tapa kohdetta. Pitk�t instrumentaaliosuudet saavat v�ri� kivuliaista huudoista, tosin sen kummempia sanoja on vaikea poimia sielua hyyt�vist� r��k�isyist�. Ja yht�kki� kaikki l�mp� huoneesta oli kadonnut jonnekin, enk� voinut kuin nauttia tilasta.

Mika Roth

---

ENNE: Kaksi hullua

Sein�jokelainen poprock-yhtye ENNE pohti rakkauden varjopuolia alkuvuodesta, kun kerrassaan mainio sinkkubiisi Vieroitusoireita todisti rakkauden kyky� aiheuttaa riippuvuutta. Kulma on t�ll� er�� toinen, mutta lemmen vaarat ovat yh� l�sn�, kun kaksi toisiinsa rakastunutta raatelevat toisiaan. Niin kuvainnollisesti kuin n�ht�v�sti hieman fyysisestikin.

Rakkaus on taistelukentist� luultavimmin vanhin, ja konflikteihin liittyv�t tunteet saattavat olla alkukantaisimpia, mutta kuka voi ja pystyy sanomaan, ett� mik� on oikein ja mik� v��rin. T�m� ikuinen dilemma on luonut merkitt�v�n osan kulttuuriemme helmist� ja Kaksi hullua -kappale soi my�s samaan aikaan kauniisti sek� pist�v�sti. Rockin puolella t�ss� enemm�n ollaan, kauniisti kiskaistujen vokaalien ylist�ess� toiselle huutamista ja sekoamista. J�nnitteiss� ja kontrasteissa l�ytyy siis ainakin, ja biisin taustalla h�ilyv�t seka��net, sek� sekaan upotettu ihmisriita, saavat pohtimaan rakkauden j�rjett�myytt� jo silkkana tilana. Ja upeutta. Tarina on tuttu, muoto toimii ja lohduttomuuskin j�tet��n onneksi rauhaan.

Mika Roth

---

Eroma: Huomenta maailma

Maailma on viime aikoina ollut hankala ja vaikea paikka monelle, mutta nyt olisi yksi iloinen ja tyytyv�inen pop-laulu, jonka Eroma l�ysi omien haasteidensa keskell�. Kappale onkin tavallaan ikkuna parempaan huomiseen, josta voi halutessaan katsoa ja n�hd�. Huomenta maailma syntyi, kun yli vuoden v�liaikaisk�mpp�ily viimein p��tyi ja uudessa omassa kodissa oli vasta piano paikallaan.

Pit�� siis vain uskoa ja heitt�yty� n�enn�isen ohikiit�v��n hetkeen ja l�yt�� siit� ikuisuus, tuota naiivia uskoa ja luottoa tarvitaan, ja se voi yll�tt�� meist� jokaisen kest�vyydell��n. Huomenta maailma -kappale ei l�hde puristamaan ja halaamaan jokaista vastaantulijaa, mutta se taatusti hymyilee jokaiselle yst�v�llisesti ja auttaa omalla tavallaan kest�m��n. Eroman vokaaleihin pohjaava biisi huokuukin aurinkoista l�mp�� ja popin kevyt kosketus tuntuu juuri oikealta tavalta katsoa takaisin maailmaan. On hyv� olla elossa ja todeta, ett� kyll� se t�st� taas l�htee menem��n. Olemme sent��n elossa, emme ainoastaan olemassa.

Mika Roth

---

Etel�ranta: Voi ei

Voi ei, toteaa Etel�ranta, kun Amorit nuolet osuvat joukolla kohteeseensa ja rakkauden kahleet ovat tiukasti kiinni. 7-henkinen helsinkil�inen rock-duo on musiikillisesti k��nt�nyt katseensa kohti mennytt�, ja v�itt�isin kohteen sijaitsevan jossain 70-luvun alkupuolella. Uskaltaako t�ss� nyt sanoa ��neen jopa sanan �iskelm�? Toisaalta etenkin kielisoitinten ja kiippareiden soundit sojottavat selv�sti 90-luvun poprockiin, joka oli vasta toipumassa grungen hy�kyaallosta.

Eeppist� ja rokkaavaa, vaikeroivaa ja melankolista, popahtavaa ja flirttailevaa. Biisiss� on kielt�m�tt� enemm�n puolia kuin Rubikin kuutiossa, mutta v�rit natsaavat ja etenkin pumppaava bassolinja yhdess� rumpujen kanssa tekev�t kummia. Saatesanoissa pystyt��n mainitsemaan suosikkini The Last Shadow Puppets ja ei-niin-rakastamani Kikka samassa lauseessa, joten annetaan potut pottuina ja todetaan t�m�n olevan hiukan kuin Kentin vahvistama Eini. Ja ennen kuin paiskaatte oven kiinni, niin pohtikaa n�it� viel� hetki ja � voi ei. Sellaista sattuu.

Mika Roth

---

Hunk Punk, Tommi Prkl, Tykopaatti, Sere, Silkinpehmee, Dj Massimo, Immu, Are, Eetsi, Kanttorinpoika & Kalle Kinos: Nekalan Putki
LONGLAKE

Otetaan jumalaton m��r� tekij�it�, annetaan aiheeksi niinkin jykev� kaupunki kuin Tampere ja katsotaan mit� tapahtuu. No tapahtuuhan siin� vaikka mit�, kuten esitt�j�lista jo osoittaa. Nekalan Putki -biisi l�hti liikkeelle, kun L�skien lokkien Tommi Prkl ja tuottaja Hunk Punk l�iv�t viisaat p��ns� yhteen. Biisi� ty�stettiin osapuilleen puoli vuotta ja kaikkia tekij�it� yhdist�� linkki Tampereeseen � asuu siell� nyt tai ei.

Okei, Tampere, kuunnellaan ja pohditaan.

Soundi on todella tumma, eiv�tk� possen pitk��n ja antaumuksella lataamat rivit varsinaisesti tihku ilosta, innosta & onnesta. Nekala on asuinalueena allekirjoittaneelle tuntematon, mutta n�ill� n�yt�ill� ilmassa on liev�� Brooklynin ja Berliinin sekoitusta � hyv�ll� tavalla siis. Sitten vain pohtimaan, ett� kuinka paljon ironiaa olisi �skeisess� pointissa. Koska niin monella on niin paljon sanottavaa, biisille kertyy mittaa runsaasti � lopulta l�hemm�s kahdeksan minuuttia. Plussana on kuitenkin sanottava, ett� niin konkarit kuin uudemman sukupolven tekij�t ovat kaikki tarttuneet kahvoihin tositarkoituksella. Siisp� terkut Tampereen Irakista ja Nekalan putkien kulmia pohtimaan.

Mika Roth

---

Jukka Poika: Alkaispa sataa taas
Kaiku Entertainment

Suomireggaen grand old man ja uupumaton ikiliikkuja Jukka Poika on tehnyt sen verran pitk�n uran, ett� voidaan puhua jo miehen i�st�. Pojat ovat silti aina poikia ja Alkaispa sataa taas -sinkku puksuttaa eteenp�in i�tt�m�n rakkauden voimalla. Tarina ei kerro onko luvassa my�hemmin pitk�soittoa, mutta sinkkujahan on ilmestynyt jo ainakin riitt�miin, joten ehk�p� vuoden 2015 El�m�ntyyli -albumi saa viel� joskus jatkoa.

Mutta takaisin asiaan. Alkaispa sataa taas on saatesanoja lainatakseni �lokoisa kutulaulu�, jossa halutaan vain j��d� k�llim��n v�llyjen v�liin, kun sade torpedoi muut suunnitelmat. P�iv� paistaa nuottien v�leist� vaikka pisaratkin helkkyv�t, mutta nyt ei ole mik��n lohduton sadep�iv�, vaan vaimea ropina on lemmen mahdollisuuksia sis�lt�v� s��ilmi�. J��k��t siis joogat ja pyykkip�iv�t v�liin, kun pariskunta ottaa itselleen aikaa. Niin sit� pit��, t�ss�h�n alkaa itsekin toivomaan jo sadepilvi� taivaalle.

Mika Roth

---

Jutta Annala: Traumantaju
Hunch & Boogie

Eip� sit� viel� uudenvuoden juhlissa tullut pohtineeksi, ett� kuinka kiville vuosi 2020 voikaan menn�. Siis kyseh�n on siit�, mink� jokainen meist� jo tiet��, ja joka on koskenut joka ainoan el�m�� tavalla tai toisella. Karanteeni ja turhautuminen toimivat kuitenkin generaattoreina, jotka saivat Jutta Annalan palaamaan vanhan biisins� pariin. Jo vuonna 2013 alkunsa saanut kipale p��si siis viimein tuotantoon, kun maailma l�i ymp�rill� lapun luukulle ja lopputuloksena kuultava kappale on kiistatta vavisuttava.

Traumantaju yhdist�� kauniista kauneimman draamankaaren, laulumelodian hyv�illess� korvia ja sanojen kolhiessa sielua. Vastavoimia, vastapainoja ja sopivasti vastakarvaan. Kummallinen pop-biisi, jonka melankolia purskahtelee silmille, l�hes hypnoottisen poljennon viedess� samalla mukanaan. Biisi on syntynyt kuuleman mukaan romahduksen j�lkeisest� oivalluksesta, ett� t�rkeint� on se kuinka olet, ei se mit� omistat. Ilman pelkoa ei ole kahleita, ja ilman kahleita olet vapaa � jopa itsest�si. T�ss� on kiistatta jotain tylerdurdenmaista, mutta eik� meist� jokainen tahtoisi joskus vain antaa palaa, sulkea silm�t, painua synkimp��n korpeen ja j�tt�� turvavy�t kytkem�tt�.

Mika Roth

---

Malibu Nightmare: With You

Hyv�st� b�ndinimest� syntyy v�litt�m�sti mielleyhtymi�, ja nykyisess� runsaan tarjonnan maailmassa nimen olisi hyv� j��d� noin kerrasta mieleen. T�lt� pohjalta joensuulainen Malibu Nightmare on ainakin otsikkonsa puolesta oikeilla vesill� kalassa. Malibu Nightmare sai alkunsa vasta lopputalvesta 2020, mutta niin vain debyyttialbumia kaavaillaan jo ensi vuodeksi, vaikka k�siss� on vasta debyyttisinkku. Suunnitelmat ovat siis suuret, mutta kuinka Malibun rokkarit p�rj��v�t loppupeleiss�?

Energinen hard rock on h�peilem�tt�m�sti ottanut mallia niin 80-luvun aurinkoisista p�ivist�, kuin uuden vuosituhannen alun �modernimmista� tuulista, mutta kaavassa kasari on kyll� p��ssyt selke�sti voitolle. Ja hyv� niin, sill� ainakin ensimm�inen sinkku on osapuilleen t�ydellist� hard rockia niin bileisiin, vallattomaan ajeluun, klubeille, kuin vaikkapa festareiden isoille estradeille � sitten kun sellaisia taas joskus j�rjestet��n. Eli palatakseni ensimm�isen kappaleen sulkeneeseen kysymykseen: hyv�lt� n�ytt��, joten t�ytt� eteenp�in!

Mika Roth

---

Maria Lentonen: J��

Maria Lentonen nimet��n uuden sinkun saatesanoissa tumma��niseksi. Ja kyll�, jos laulu��ni pit�isi sijoittaa y�n tai p�iv�n puolelle, on Lentosen vahva ��ni kiistatta ennemminkin y�n hiljaisempiin tunteihin sopiva. Tai niin on tilanne ainakin uusimmalla sinkulla, joka sijoittuu tarinansa puolesta y�n viimeisiin ja aamun ensimm�isiin hetkiin.

J�� on puhdasverinen pop-balladi, mutta mit� vakuuttavin sellainen. Hiljaisesti k�ynnistyv�, ja vajaan kolmen ja puolen minuutin j�lkeen takaisin hiljaisuuteen painuva numero kohoaa keskivaiheillaan kohti taivaita. Se vuoroin koskettaa, nostattaa ja vakuuttaa, kertojan pyyt�ess� toista uskomaan rakkauden voimaan. Klisheist� kenties, mutta samalla ikuista, enk� l�yd� muodosta tai toteutuksesta mit��n huomauttamisen sijaa. Sinkku on ensimm�inen osa tulevasta pitk�soitosta, jota ennen tullaan julkaisemaan viel� EP-levykin, ja J�� kuuluu kuuleman mukaan kumpaankin kokonaisuuteen, onneksi. T�m�n biisin ��reen j�� helposti pidemm�ksikin ajaksi.

Mika Roth

---

Minutian: Suspicious Smiles

Minutian on progehtavaa rockmetallia soittava helsinkil�inen yhtye, jonka uusin sinkku on maistiainen tulevalta Magical Thinking -pitk�soitolta. Biisin nimi on Suspicious Smiles, josta ainakin minulla kumpuaa mieleen er�s Elviksen kipale. Muita linkkej� rockin kuninkaaseen onkin sitten turha etsi�, sill� meshuggamainen meno hohkaa mukavaa puoliopethia. Pit�isik� viel� mainita Porcupine Tree? Kyll�, on noissa harmonioissa ja kuvioissa sen verran koristelistaa mukana.

Neliminuuttinen Suspicious Smiles py�rii mukavasti melodiansa ymp�rill�, vokaalien pysyess� ns. puhtaina ja helein�. Rytmipuolella ruuvataan omia kuvioita, joita kitara tukee uskollisesti. Kertos�keess� siipien alle l�ytyy rutkasti ilmaa ja lopputulos on toistuvasti liian nopeasti p��ttyv� siivu. Ei t�ll� persoonallisuuspistekisoissa ehk� p�rj�t�, mutta hyv� biisi on aina hyv� biisi. Lyriikat suosivat dystopiaa ja tuotannollisesti n�yte on virheet�n, joten ainakin meik�l�isen hymy on ihan suora ja rehti.

Mika Roth

---

Mount Mary (feat. Michael Monroe): Holy Matrimony
Ainoa Productions

Helsinkil�isen Mount Maryn bluesahtava hard rock saa hiekan narskumaan j�lleen hampaissa, eik� siit� tarvitse syytt�� vain vierailijana toimivaa Michael Monroeta. Toki herran huuliharpun kuritus hakee vertaistaan maamme rajojen sis�puolella, mutta vokalisti-kitaristi Maria H�nninen, kitaristi Petri Majuri, basisti Jukka Jylli ja rumpali Otto Haapanen ovat jo itsess��n melkoinen combo. Ja nyt kun nimi� on tiputeltu riitt�miin, niin miten onkaan sen pihvin laita?

Holy Matrimony tipahtaa niskaan kuin hyvin t�hd�tty alasin, ja tuntuu takalistossa kuin auton kokoisen leffahain hammaskalusto. On vaikea rajata, ett� onko t�m� nyt enemm�n hard-, blues- vai classic-rockia, mutta jokaisesta laarista on napattu oleellisia osia soppaan ja H�nnisen lauluhan maustaa kaiken viel� seuraavalle tasolle. Debyyttipitk�soittoakin luvataan julkaistavaksi, joten kautta avioliiton, t�st� on tulossa melkoinen loppuvuosi. Maistuva annos todellista rock�n�rollia, nyt vain lis�� t�t� herkkua.

Mika Roth

---

Q&A: Room for Lovers

Rakkautta on monenlaista, mutta lopulta kyseess� on yksinkertaisten s��nn�st�jen, tottumusten ja tapojen mosaiikki. Folk-popartisti Q&A pohtii uusimmalla sinkullaan salaisen rakkauden painolasteja, kun periaatteessa kaikki kahden ihmisen v�lill� tapahtuva on v��rin ja kuitenkin rakkaus vain kukoistaa. Mutta kenelle tehd��n v��ryytt�, ja kuka toisaalta voi sanoa mik� on oikein ja mik� ei? Mm. Shakespeare py�ritteli n�it� dilemmoja jo muutaman klassikon verran, eik� n�it� tilanteita pystyt� koskaan t�ysin selitt�m��n ja ymm�rt�m��n.

Room for Lovers on periaatteessa hiljainen folkpoppis, mutta akustisen kitaran, jousien ja pianon s�est�m�n� kappale kasvaa suureksi kuin salaisuutensa. P��osan ajasta ��ness� ovat kuitenkin vain vokalisti ja kitara, joten jokainen sana, tavu ja v�r�hdys ovat merkitt�vi�. Biisi j�tt�� esiintyj�n tavallaan paljaaksi, mutta kontrasti toimii, kun aiheena on salailtu ja vaiettu rakkaus. Kaksi ihmist� on liitossa kesken��n syrj�hyppyns� kautta, ja kaikkea leimaa ilmassa v�reilev� romahduksen uhka. Paljastuvatko he, pelastuuko rakkaus � ja jos, niin kumpi? Vaikea aihe, vaikuttava kappale.

Mika Roth

---

Ricky Kotka: Lapin Disko
K�rmes-Levyt

Tieto on voimaa, joten onko niukempi infon m��r� siin� tapauksessa v�hemm�n voimaa, vai enemm�n mystisyytt�? Lapin Disko -sinkun julkaissut Ricky Kotka ei juuri syyd� infoa sinkkunsa saatteessa, joten satunnainen arvioija saa piirt�� itse viivat pisteiden v�leihin. Kyseess� on siis suomalainen artisti, joka osaa diskon lis�ksi my�s paljon muutakin - kuulemma.

Lapin Disko on ihka aito discobiisi, vaikken k�ytt�isik��n sen yhteydess� ainakaan viel� termi� �discohitti�. Donna Summerit on kuunneltu ja Giorgio Moroderit ymm�rretty, mutta viikset eiv�t ole niink��n paksut ja soundistakin puuttuu mustan funkin hiki ja glamin raskas kimalle. Sen sijaan biisiin on upoteltu jonkin sortin indiepoppia ja modernimpaa pumpulia, joka t�ytt�� sisustaa mukavasti. Orgaanisempi soundi ja el�v�mpi tausta olisi saattanut tehostaa viestej�, jotka j��v�t nojaamaan nyt tarpeettoman paljon vokaaleihin. Liian kesy� retroksi ja liian outoa moderniksi � ehk� siin� on juuri se v�li, johon Ricky Kotka haluaakin diskonsa sijoittaa.

Mika Roth

---

RIINA-MAIJA: Mit� tapahtuu jos l�hden

Isoja kirjaimia ainakin nimess��n suosiva RIINA-MAIJA on laulaja-lauluntekij�, joka on t�n� vuonna julkaissut kolme sinkkua. Sinkuista uusin, Mit� tapahtuu jos l�hden, on moderni balladin ja eeppisen rakkauslaulun rajoilla tasapainoileva raita, jonka vajaa nelj� minuuttia kuluu kuin huomaamatta. Tuotanto on samaan aikaan ilmavaa ja massiivista, mutta kaiken keski��n asettuu RIINA-MAIJAn vahva vokalisointi, jolle kelpaa rakentaa isompaakin pop-katedraalia.

Kappaleen kertoja puntaroi l�htemisen ja j��misen v�limailla: tuleeko suhteesta mit��n, vai olisiko viisainta vain poistua ja aloittaa kaikki alusta. N�it� syd�nt� kouraisevia tuntoja pohdittaessa biisi intoutuu viimeisen minuuttinsa aikana jamesbondmaiseen kasvatteluun, jossa kitara soi, laulut tuplaantuvat, triplaantuvat ja rytmi takoo kovemmin � niit� vastauksia n�et tarvitaan nyt. Heti. Kantava melodia, toimiva sovitus ja p��osin fiksusti mietitty soundipakki, tosin olisin ehk� nostanut orgaanisuutta ja pianoa rohkeammin elektronisen eteen, mutta ehk�p� konevetoinen rytmipuoli on se saatesanoissa mainittu �hiphop vaikute�, koska en moista muualtakaan l�yt�nyt.

Mika Roth

---

Tams: Pois pois pois

Oma tyyli ja persoonallinen soundi ovat hyveit� miss� tahansa genress�, eik� kepe� synapop muodosta tuossa suhteessa poikkeusta. Tunnistin v�litt�m�sti Tamsin uusimman kappaleen luojansa lapseksi, joka helkkyy ja haaveilee kuten Tamsin biiseill� on ollut tapana aiempien Aikahyppy EP-levyjen ja sinkkujen tiimoilla. Nyt puhutaan jo debyyttipitk�soitosta, jonka nimi ja julkaisup�iv� ovat t�t� kirjoitettaessa viel� h�m�r�n peitossa.

Tamsin harteille on soviteltu jo jonkin aikaa G�st� Sundqvistin narikkaan j�tt�m�� poplaria, eiv�tk� moiset puheet ainakaan h�lvene t�m�n sinkun my�t�. ��rimm�isen aurinkoinen synapopsoundi kuorruttaa arjen harmauteen kypsynytt� kertojaa, joka vain haluaisi l�hte� t��lt� pois, pois, pois. Peesataanko t�ss� Sabrinaa samalla? Tietysti, ja sekin tehd��n poikamainen virne naamalla, kuinkas muuten. Ei matoile korvassa aivan italialaisen hinkkit�hden tavoin, mutta toimii kyll� Alphavillen ja G�stan hybridin� vallan mainiosti.

Mika Roth

---

Tommi Kalenius: Kun tuntematon soittaa
Music Box Helsinki

Tommi Kalenius osasi yll�tt�� taas. Siin� miss� alkuvuodesta ilmestynyt El�m�n kev�t -sinkku oli rohkea loikka barokkipopin ja Euroviisujen t�ysiin saleihin on uusi biisi jotain aivan muuta. Pient� orkestraatiota on edelleen havaittavissa ja taustaa rakennetaan kuin hiljaista spektaakkelia, mutta paino onkin nyt sanalla �hiljainen�.

Kun tuntematon soittaa -sinkulla Kalenius on siis hiljainen, vaimea ja varovainen, mutta tunnespektrill� mittarit osoittavat j�lleen oikeissa kohdin kohti kaakkoa. Biisi el�� ja hengitt�� Kaleniuksen herk�sti lauletuista vokaaleista, hiljaisista soittimista ja t�ydellisesti mitoitetuista palasista � hieman torvea tuolla, pient� kaikua tuohon ja korostetaan aavistuksenomaisesti akustista kitaraa tuossa. T�m�h�n on v�h�isten ��nten shakkia, jossa mik��n ei yll�tt�en olekaan en�� v�h�ist�, merkitykset�nt� ja liian pient�. Onko t�m� nyt poppia, folkkia vai balladia? Sanoisin ett� niit� kaikkia ja viel�p� optimaalisella suhteella, joten viidennen sooloalbumin ennusmerkit ovat lupaavia.

Mika Roth

---

True Lovers: Phoenix Down

Industrialin ja rockmetallin leikkuupinnoilla m�ykk��v� True Lovers on sama asia kuin Mikko M�nnist�, Ravage Ritualissa hardcorea paiskova mies. Sooloprojektin juuret juontavat aina vuoteen 2015 asti, jolloin p�yt�laatikkoon alkoi kerty� materiaalia, joka ei sopinutkaan en�� b�ndin k�ytt��n. Oli aika avata ikkunoita uusiin suuntiin ja niist�h�n tulvii sis��n tyystin toisenlaista mekastusta.

Saatesanoissa mainitaan jostain k�sitt�m�tt�m�st� syyst� Whitesnake, mutta hieman my�hemmin vastaan tulevan Ministryn nimen allekirjoitan jo huomattavasti helpommin. T�st� metallisesta teollisuuspainajaisesta kun on kovin lyhyt matka Rio Grande Bloodin aikaiseen Ministryyn, tosin metallin liev� groovemaisuus reivaa paattia l�hemm�s Yhdysvaltain l�ntist� rannikkoa. Kitarariffi louhii syv�lt� ja suoraan, kun taas rytmipuolen monimutkaista junttaa k��nnell��n suuntaan jos toiseenkin, mutta kokonaisuus toimii kuin Jourgensenin myrkyt, joten annetaan vahva ny�kk�ys ja suositus.

Mika Roth

---

Worthless: Carnival of Sin

Tampereella jo p��lle vuosikymmen sitten perustettu Worthless katsoo luovansa luolamiesm�ist� death metalia, eli nyt kynnet��n kalman peltoa kolhoin v�linein ja syv�lt�. Kolmas albumi, Melancholic Rites, on ilmestym�ss� sopivasti marraskuun pimeyteen ja kyseisen kiekon avauksena tullaan kuulemaan juurikin Carnival of Sin. Albumin kantavana teemana on kuuleman mukaan melankolia, sek� siihen elimellisesti kytkeytyv� henkinen ep�tasapaino.

Mit� synnin karnevaali sitten tarjoaa satunnaiselle death-diggarille? L�hes nelj� ja puoli minuuttia kuluu miltei eeppiseksi laskettavan metallimyrskyn silm�ss�. Biisin vahva keskusmelodia hallitsee oikeastaan jokaista sekuntia tarpeettomaksi katsottavan alkumuminan j�lkeen ja tuohon p��koukkuun kelpaakin kiistatta rakentaa death-myllytys. Tempo on kova, mutta biisi ei kaadu niskaan, vaan leijuu yll� viikatemiehen tapaan � eli t�m�h�n toimii kaikilla mittareilla tarkasteltuna t�ydellisesti. Eip� siis muuta kuin odottelemaan karnevaalin j�lkeisi� melankolian riittej�.

Mika Roth