Kirjat

Marko Aho, Antero Gustafsson, Kalle Vanhapelto: Jaetut retket, kerrotut tarinat

08.11.2021



Kirjan herkullisinta antia on mielestäni levyjen tekoon liittyneet mökkileirit ja niiden (inho)realistinen kuvaus, joissa musiikki on toki merkittävässä asemassa, mutta hyvä syöminen, juominen, saunominen ja kortinpeluu muodostavat vähintäänkin kaksi kolmasosaa aktiviteeteista. Päiväkirjoja ja päiväkirjamaisia muisteluita lukiessa välittyy etenkin kaiken kotikutoisuus ja rento orgaanisuus, jossa renkaanheiton tulokset olivat toisinaan kuumottavampia kuin äänitetyt raidat. Tietysti lääkintääkin harrastetaan ja mm. stout-tyyppisiä oluita suositaan, mutta niin vain musiikkiakin syntyy, ja sehän on lopulta tärkeintä tässä kaikessa. Vai onko?

Levytetyn musiikin lisäksi nelikko ehti hääräämään monien muiden kanssa ja jopa fiktiivinen radiokuunnelmakin saatiin melkein julkaistua. Luonnollisesti radion tai netin aalloille suunnattu tarina sijoittui villiin länteen ja vaikka sitä ei ymmärtääkseni ole koskaan julkaistu, on tuotot luettavissa nyt näiden kansien välistä. Samoin auki on kirjoitettu Teppo Nättilän ohjelmissa tapahtuneet vierailut, joista ainakin yhdessä taitelija Myllykoski taisi olla tarpeettoman kovassa ylikunnossa.



Jaetut retket, kerrotut tarinat on täydestä sydämestä ja vilpittömin mielin kirjoitettu kirja, jossa yhden bändin historia, sisäiset avaruudet ja ainutlaatuiset kemiat pyritään hahmottelemaan mahdollisimman rehellisesti. Levytetyt biisit ruoditaan yksityiskohtaisen tarkasti ja puhutaanpa niistäkin käännösraidoista, joille ei sitten saatu julkaisulupia.

Sattumia ja pohjasakkaa Pekka Myllykoski & Jytäjemmarit ehti julkaista neljä pitkäsoittoa, kolme EP-levyä ja saman verran sinkkuja. Desibeli.netissä albumeista ehdittiin arvioida kaksi viimeistä, joista kenties enteellisestikin nimetty Viimeinen boheemi tuntuu saavan tarpeettoman kovaa kritiikkiä jopa tekijöiltään. Toki levy tehtiin tiukalla aikataululla, mutta kun raitojen seassa on Jos vain osaisin laulaa kantria (lailla Pekka Myllykosken) ja Jumala-blues, niin ei nyt nipoteta joka ainoasta soundillisesta vibasta. Rock elää rosoisuudesta ja autotallin sisältä ne parhaat ug-soundit löytyvät.

Bändin virallisten julkaisujen lisäksi eri otsikoiden alla julkaistiin muutakin musiikkia, joista etenkin Simolle hilloo! EP-levy on jäänyt syyttä vähemmälle huomiolle. No, nythän sitä saa ostaa Maaseutumusiikki.fi -osoitteesta, joten siitä vain tukemaan pientä kotimaista firmaa.

Kirjan loppu on tietysti hieman alakuloinen, koska Myllykosken kuolema pitkän taistelun päätteeksi oli tarpeettoman ennenaikainen. Elämä kuitenkin jatkuu ja viimeiset sivut on viisaasti omistettu kaikelle sille, mitä tuon jälkeen on tapahtunut. Mies on poissa, mutta musiikki elää. Ja vaikka suomenkielinen kantri ei ole välttämättä mikään kultakaivos, saa rakkaus lajiin yhä monet jatkamaan eteenpäin.

Mika Roth




Lukukertoja: 2469
Facebook
Artistihaku
Kirja-arvioissa my�s