Ajankohtaista

Marraskuun kasetit

12.11.2021


Peltilelut: Aamurusko Peltilelut: Aamurusko
Panama-levyt

Kaikella on aikansa ja Peltilelut-yhtyeen tapauksessa aika tuli t�yteen jo toisen pitk�soiton kohdilla. Niinp� Desibeli.netin haastateltavanakin k�v�issyt hips�n�rollin nouseva ihme on jo t�t� kirjoitettaessa laskeutunut autuaammille keikkamaille.

Yhtye ja sen tukena toiminut Panama-levyt j�� kuitenkin Desibeli.netin historiankirjoihin ensimm�isell� toimitukseen saapuneella minidisc-julkaisulla, jolle ei tosin l�ytynyt k�yp�� soitinta. Onneksi kyljess� tuli C-kasetti, jonka kautta musiikin sai kuunneltua my�s analogisessa universumissa ja vanhalla kunnon kasettidekill�. Itse musiikki on toisella kierroksella aiempaa suorempaa ja kenties n�in my�s helpommin l�hestytt�v��, vaikka rockin oudot kulmat ja �kkiv��r�t pinnat yh� saavat keng�t luiskahtelemaan.

Kummallekin puoliskolle on sijoitettu viisi raitaa, ja trion ilmaisun runsaat s�vyt ilahduttavat j�lleen. Soittimia ei ole periaatteessa paljoakaan, mutta nyt ei olekaan kyse siit� mit� soitetaan, vaan miten soitetaan. Kaikki on hyvin nykii uuden aallon generaattorilla ja Rattaat raksuttavat sellaisella voimalla, ett� Peltilelut olisivat puolestani saaneet raksuttaa viel� pitk��n eteenp�in t�m�nkin j�lkeen. Kun olen kuollut on my�s riemukkaan loistava tarina, jossa svengi jysk�� ja talkingheadsmainen venkoilu l�htee juuri sopivasti hivenen lapasesta. Ei vedet� �veriksi, mutta �rsytyskynnyst� kyll� kutitellaan.

Suorastaan valitettavaa ett� kaikella on aikansa, mutta ehk�p� lelujen palasista sukeutuu jotain uutta ja erilaista. Eih�n sit� koskaan tied�, mit� kaikkea aamurusko saattaa tuoda viel� muassaan.

Mika Roth


Pölykuu: Shimanon vaihteet P�lykuu: Shimanon vaihteet
Suolavesi Records

P�lykuu on julkaissut todella p�r�ytt�vill� v�reill� ryyditetyn kasetin, jonka kansien tummansinisest� esanssin keltaiseen ja takaisin tapahtuva v�riliukuma on jotain, jota ihan jokainen ei voisi/haluaisi tehd�.

V�rit voivat olla ��ni�, mutta t�ll� kertaa sisus on boogaavaa ja retroisan tanssittavaa rockia. Sitten alkuvuonna 2018 arvioimani Helvetinkone-kasetin P�lykuu on muuttunut Ville V�is�sen sooloilusta oikeaksi b�ndiksi. Kitara-rummut-basso kolmikanta toimiikin tyylill� ja jokainen j�sen osallistuu viel� lauluunkin, joten kasetin sis�kansista l�ytyv� �jos solidaarisuus ei koske kaikkia, se ei koske ket��n� on muutakin kuin sanahelin��, my�s t�ll� kulmalla.

A-puolella on nelj� biisi�, B-puolella toinen moinen, eli kasassa on kunnon pitk�soitto. Musiikki on pehmoisen py�r�htelev�� kitarapoprockia, jossa vokaalit saavat kirkkaimmat parrasvalot ja sovituksissa muistetaan silloin t�ll�in yll�tt�� kuulija iloisesti. Sinkkubiisi Usko tai �l� saa avata albumin, mutta Ihmepoika nappaa ainakin allekirjoittaneen viittansa alle. Samoin karipeitsamomainen N�in kuuta valloitetaan osaa vain jotenkin pist�� pienet palikkansa mit� hurmaavimpaan pinoon.

Sanovat ettei rockilla voi pelastaa maailmaa, mutta P�lykuu tekee siit� huomattavasti mukavamman paikan olla. Harmi ett� viime vuonna ilmestynyt Historia palaa -albumi on mennyt jotenkin ohitseni. No, nyt on hyv� hetki paikata vahinko.

Mika Roth


Rene Kita: Rheingold Rene Kita: Rheingold
Artsy

Musiikki on taidetta. Toisinaan tuo toteamus on huomattavasti paremmin perusteltua kuin joinain muina hetkin�. Rene Kita pist�� kyll� termin �taide� koetukselle omalla Rheingold-kummajaisellaan, jonka kuuntelu-urakka oli urakka sanan varsinaisessa ja hikisemm�ss� merkityksess�.

Kaikki kasetilla kuultavat ��net on luotu kahdella tavalla: joko ihmisen keholla tai vinkuvilla leluilla. Siin� se, ei enemp��, eik� v�hemp��. Olen jo pitk��n ep�illyt, ett� jossain on huippusalainen tutkimuslaitos, jossa eri alojen huipputieteentekij�t kehitt�v�t alati uusia, entist� �rsytt�v�mmill� ��nill� varustettuja leluja. Rheingold on uusin todistuskappaleeni, jolla voin todistaa salaliittoteoriani oikeaksi. Vingahduksia, pulpahduksia, p�r�hdyksi� ja p�r�hdyksi�. Toki osa noista ��nist� on saattanut tulla ihmiskehostakin, mutta silti � raivostuttavaa.

Mutta palataan takaisin ��nitaiteen k�sitteen pariin. Onko t�m� siis taidetta, kun joku henkil� murisee, kirkuu, h�p�ttelee ja p�risee mikrofoniin? Onko se syvemp�� totuutta, kun ��niin liitet��n lelujen puristelulla ja k�sittelyll� aikaansaatuja ��ni�? Mik� on kaiken tarkoitus? Taide on taidetta, eik� sen tarvitse selitt�� itse��n. Niinp� julistan t�m�n arvion my�s taiteeksi, r�ts, piip, viuh, kra-pow! Kuvittelen nyt itseni Batmanin jaksoon, jossa roistoja ly�d��n niin lujaa, ett� tekstit piirtyv�t ruudulle. Seuraavaksi kuvittelen rikkovani em. leluja ja vingahtelen entist�kin kovemmin. Siit� saitte Wagnerit. Ymp�rist�n lukuisista pyynn�ist� ja aneluista huolimatta kuuntelin teoksen kolmeen kertaan, vaikka parisuhde ja pari muutakin suhdetta oli hetkitt�in kovilla.

Mika Roth




Lukukertoja: 2724
Facebook
Artistihaku
Ajankohtaisissa myös