Ajankohtaista

Talven 2018 kasettikooste – osa 1

10.01.2018


Pölykuu: Helvetinkone Pölykuu: Helvetinkone
Suolavesi Records

Pölykuu on, vielä tällä kasetilla ainakin, sama asia kuin Ville Väisänen. Käytännöllisesti katsoen kaikesta vastannut mies taitaa tuntea lukkarinrakkautta 70-luvun psykedeelistä poprockia ja tummaa postpunkkia kohtaan, mikä kuuluu halki julkaisun kahdeksan raidan.

Puolittainen nimibiisi, Tultasyöksevä helvetinkone, on kasetin väkevintä rockin vääntöä, etenkin viimeisen minuuttinsa aikana jolloin kone käy kaikilla sylintereillään. Tunnustukselliseksi folkiksi meno puolestaan äityy Ajatukset harmaat -raidalla, jolla Väisänen kertoo Pölykuun tarinan omalla, tinkimättömällä tavallaan. Rehellisyys maan perii. Oljet käryävät niin ärhäkästi, että postpunkahtava taonta vie väkisin mennessään ja voittajien joukkoon nousee myös samoilla nuotioilla viihtyvä Luuhaaja, jolla Väisänen väläyttää jo rikkaampaa vokalistispektriään. Plussasarakkeeseen kuuluu niin ikään vahvemmin jyräävä Virheitä, joka kertoo jokaisen erehtyväisyydestä, kun pahanhajuinen liukuvoide ja kehno tomaattimehu pilaavat arjen onnelan.

Helvetinkone on studiossa syntynyt, kasvanut ja kehittynyt tuotos. Tulevaisuudessa tarkoitus on kuuleman mukaan kasata livebändikin, mutta suotta Väisänen kainostelee tätä hienoa rock-kasettia, joka on jo kelpo näyttö.

Mika Roth


Robert Ensio Niemistö: Toukokuu Robert Ensio Niemistö: Toukokuu
Pulla Oy

Robert Ensio Niemistö on rock-artisti, jonka rock ei juuri muistuta sanan yleisesti ymmärrettyä versiota. Toukokuu on yhdeksän biisin muodostama nippu, jota yhdistävät loureedmaisuus, sähköiset surinat, akustinen kitara, vähäeleinen laulu/lausunta, sekä alati yllättävä mutkikkuus.

Eikä mutkikkuus tarkoita tässä tapauksessa mitään pikkunäppärää progeilua, koska jokaiseen biisiin on vain löydetty jokin ainutlaatuinen kulma. Esimerkiksi Kuolemaan jylisee varoittamatta kuin sielunsa tuskassa kärvistelevä Leonard Cohen, tukehtumatta silti pompöösiin melankoliapullaan. Unelma on säröistä lo-fi dreampoppia, joka on oman kehityslinjansa huipentuma. Magee mimmi ja Sateisena päivänä rokkaavat puolestaan kevytglamisti, kuin Marsista rauhallisemmin laskeutunut Ziggy Stardust. Hei, tässähän tulee ihan kuuma, kun näitä raitoja rullaa kerran toisensa jälkeen.

Robert Ensio Niemistö on rohkea oman tien kulkija, mutta elektroakustisesti toteutetut lo-fi poprock-viisut tahtovat silti toistaa hieman tarpeettomissa määrin omia rajojaan. Juuri kun ensimmäiset puutumisen merkit alkavat vaivaamaan, osaa Niemistö kuitenkin kiskaista vielä yhden jäniksen hatustaan. B-puolen kahdella viimeisellä siivulla vokaaleista vastaa Veera, jonka lakonisessa ilmaisussa on vetovoimaa. Se ei tosin auta ankkuriraidan nostossa, sillä tämän(kin) puoliskon viimeiseen biisiin ainakaan allekirjoittanut ei saanut rakennettua minkäänlaista yhteyttä.

Mika Roth


Sulkijalihasmuisti: God is Säkki Sulkijalihasmuisti: God is Säkki
Omaa Kustanne Records

Raflaavan nimen itselleen napannut Sulkijalihasmuisti on myös vahvasti sitä ”jotain muuta”. Yhtyeen takaa löytyy saatteen mukaan visionäärinen Kake-Kaakeli, jonka aivoituksissa lo-fi punkrockpopfolk on saanut mitä innostavimpia ja kuulijoitaan haastavimpia muotoja.

Kasetin avaava Tyttö jonka nimeä en muista on periaatteessa Napoleonin mopo -tyyppisen Juicen ja 10-luvun post-postpunk mausteiden yhteentörmäys. Palaset lentelevät sinne ja tänne, mutta lopputulemaa voi silti pitää onnistuneena. Vauhdikkaan alun jälkeen meno rauhoittuu, musiikki rämisee folkimmin ja akustiset kudelmat ovat kuin 60-luvun lopun Pink Floydia, ajalta ennen kuin britit ryhtyivät tekemään mammuttilevyjään. Vasta Vittu, Matti ravistelee kehyksiä, ja lähes yhtä lyhyt Paint kutittelee myös mielen varjoisampia käytäviä sopivasti.

Harmi että kudelmat jätetään toistuvasti kesken, eikä ainesten potentiaalia hyödynnetä kuin satunnaisesti. Tai sanotaanko vaikka niin, että toisissa käsissä siivut olisivat saattaneet kasvaa mitä viehättävimmiksi pop-helmiksi. Ehkä sitä on vältelty ja muoto on nyt kuten sen pitääkin olla, kuka tietää… Nyt kehykset ovat viehättävämmät kuin itse maalaus, lo-fi punkrockfolkpopin hurmatessa vaikeasti määriteltävällä muodollaan.

Mika Roth




Lukukertoja: 745
Facebook
Artistihaku
Ajankohtaisissa myös