Ajankohtaista

Kevään kasetit 2022

13.05.2022


ITE EEROLA: Kolmen päivän levy ITE EEROLA: Kolmen päivän levy
Panama-levyt

ITE EEROLA on yhden henkilön musiikillinen projekti, jonka kasetti saapui toimitukseen jossain vaiheessa alkuvuodesta. Parien käsien kautta se päätyi takaisin alkupisteeseen ja tässä nyt ollaan: nenäkkäin välittömäksi kutsuttavan musiikin kanssa.

Kolmen päivän levy on ihka oikea kolmen päivän levy, jonka ITE EEROLA, eli Eerolan Reetta, on siis yhden viikonlopun aikana pistänyt kasaan. Artistin säveltämät, sanoittamat ja sovittamat biisit ovat periaatteessa suoraa ja silottelematonta rockia. Kitara soi toisinaan sähköillä, toisinaan ilman, vokaalit vetäistään asenne kuskin paikalla, mutta jalkaa osataan ottaa pois kaasulta, kun moiselle on tarvetta. Sinkuksi valittu Mun kengät tahtoo pistää suorastaan boogie-vaihdetta silmään, joten hyvin on komeron (ks. kansikuva) studioympäristö palvellut tarkoitustaan.

Silottelematon suoruus ja tulkinnan välittömyys ovat tietysti EEROLAn aseita, mutta se ei poista kaavasta kauneutta, herkkyyttäkään. Esimerkiksi Sun sylis lämpimämpi on juuri niin suora ja vilpitön, kuin mitä otsikko antaa ymmärtää. Hieman samoilla urilla kolistelee Ankea Annabella, jolla vokaalit vedetään todella tyylikkäästi, ympäristön rajoitukset huomioon ottaen. Americanan kaikuja voi aistia, samoin siitä kummunneen angloamerikkalaisen folkin, tosin EEROLA askeltaa omilla kengillään ja pitää persoonallisuuspisteet alati korkeina. Eikä tämä siis ole mitään vinoilua, vaan hatunnostoa puhtain sydämin.

ITE EEROLA avaa soolouransa näyttävästi ja jos tulevaisuudessakin kitarasta löytyy sellaisia helmiä kuten Nauruvirsi ja Oon miettinyt usein, niin viikonloppuja voisi puolestani viettää enemmänkin äänitys ja miksauspuuhissa.

Mika Roth


Joseph Allred: Regeneration of Time Joseph Allred: Regeneration of Time
Akti Records

Kasettikoosteiden paras puoli on siinä, että kansien perusteella pystyy harvoin aavistelemaan mitä tallenteet paljastavat. Jostain syystä nauhoissa tulee vastaan poikkeuksellisen kummallisia asioita, kuten vaikkapa tämä Joseph Allredin uusin kummajainen. Itse asiassa hälystä taidetta luovan artistin Regeneration of Time ilmestyi ainakin Yhdysvalloissa jo viime vuoden puolella, mutta taiteen kohdalla voidaan aina joustaa.

Allred luo ääniä mitä moninaisimmin keinoin. Erilaiset kielisoittimet, puhaltimet ja lyömäsoittimet toimivat lähteinä. Puhtaat nuotit ja ns. oikeaoppinen soittaminen ovat toissijaisia asioita prosessissa. Äänet silputaan, ripotellaan ja sekoitetaan toisiinsa niin paksuina kerroksina, että yksittäisten soitinten ääniä on lopulta haastavaa erottaa, etenkään keskitaajuuksilla. Tämä on tietysti ollut tarkoituskin, koska syntynyt häly jäsentyy kuitenkin omien sääntöjensä kautta musiikkia muistuttavaksi kokemukseksi.

Avausraita Archetypes and Repetition pohjautuu hivenen melankoliseen klarinetin tai oboen (?) ääneen, joka vie pientä melodiankaltaista kuviotaan halki yhdentoista minuutin. Asioita tapahtuu taustalla kuin kesäisessä muurahaispesässä, mutta jotenkin kaava vain toimii. Flower Garland on lähes puolta lyhyempi pala, jonka fiilis on hivenen tiibetiläinen – tai aasialainen nyt ainakin, vaikka akustinen kitara rämiseekin vokaalikerrosten päällä. Kenttä-äänitysten osuus ilmenee selvimmin Psalteriumin huminoissa, tosin raksahduksia, särinää ja ties mitä lisää löytyy jokaiselta raidalta.

Jykevin osuus on kuitenkin säästetty ankkuriksi ja nimiraita Regeneration of Time lohkaisee itselleen lähes vartin verran aikaa ja tilaa. Aika-avaruuden todellinen luonne on pysynyt meille ihmisille lievänä mysteerinä, eikä tämä kappale – tai sen mukaan nimetty teos – ole juuri helpompi pähkinä purtavaksi. Huomaan kuitenkin viihtyväni näiden instrumentaaleiksi tulkittavien numeroiden parissa, joten ehkäpä kaikki aukenee ajan myötä. Erilaista, haastavaa, palkitsevaakin.

Mika Roth


Kantamus: Sun paras ei riitä koskaan Kantamus: Sun paras ei riitä koskaan
Suspected of Arson Records

Kantamus on tuttu ja toivottu vieras Desibeli.netin sivuilla. Kaksi vuotta sitten Mun herkkyys ajaa pahatkin pois EP kehitti sludgen ja hardcoren sekoitusta siten, että lopputuleman loistokkuutta ei voinut kuin ihailla. Sittemmin on tämänkin bändin leirissä ollut hiljaisempaa, ainakin julkaisujen mittarilla, mutta viimein hiljaisuus on murtunut.

Sun paras ei riitä koskaan EP vie bändin raskasta ja ehdotonta soundia jälleen eteenpäin, kun raaka juntta jalostuu ja brutaalius ei ole enää niin ehdotonta. Sopivan silottelemattomassa kielisoitinmaisemassa on syvyyttä ja vokaaleissa voidaan turvautua myös niin raaempaan kuin pehmeämpäänkin ilmaisuun. Juuri tuo kontrastin määrä kääntää Kuuntelijan ahdistavuuden joksikin vaikeammin määriteltäväksi, eikä avauksena kuultava nimibiisi Sun paras ei riitä koskaan paljasta myöskään kaikkia korttejaan ensimmäisellä kuuntelukerralla. Kerroksia, tasoja, viittauksien verkkoja ja viisaasti karsittuja kehyksiä.

Oululaisten musiikki on vuosien saatossa kehittynyt siinä määrin, että aiemmin käytettyjä kiintopisteitä pitää nyt pohtia tarkoin uudelleen. Matka seitsemän vuoden takaisesta II-levystä on valtaisa, sekä samaan aikaan hyvinkin lyhyt ja ymmärrettävä. Maailma on muuttunut viimeisten kahden vuoden aikana peruuttamattomasti, mikä kuuluu lopulta kaikessa – tavalla tai toisella.

Aiempaa rahdun vakavampi ja tuimempi Kantamus avaa uuden luvun aikakirjoissa isoilla lekoilla, joiden myötä sludgen keskeisimmät sydänmaat ovat laventuneet kummasti. Mikäli siis kaipaat iltaasi virkistystä tai aamuusi tukevaa potkua takalistoon, niin tee itsellesi palvelus ja pistä Midas soimaan. Desibeli.netin kliinisissä testeissä tulokset olivat kautta linjan rohkaisevia. Toimittajia ei vahingoitettu pysyvästi näissä testeissä.

Mika Roth




Lukukertoja: 618
Facebook
Artistihaku
Ajankohtaisissa mys